Miten teillä menee suhteessa just nyt?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Zeni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Zeni

Zeni

Tietävä tietäjä
Tammimammat 2017
Kesäkuun äidit 2019
Onko kriisiä kesken, tasaista arkea vai onnea ja auvoa?

Meillä on arjen keskellä pientä onnea :) Suhde voi oikein hyvin ja läheisyyttä on runsaasti :Heartpink Keittiöremontin venyminen kiristää kyllä hermoja, mutta ei toisiamme kohtaan, yhteisenä rintamana seistään remontti- ja vakuutusyhtiötä vastaan.
 
Hmmm. Tällähetkellä kaipaisin enemmän yhteisiä hetkiä isännän kanssa.
Nyt on menny aika pitkään käytännössä niin että mies on tietty päivät töissä, sit hoitaa kerran pari viikossa kauppa asiat ja syö iltaruuan kotona. Istahtaa siinä hetken ja painuupi traktorihommille ulos. Isommat muksut hoitaa välillä nukkumaan ja mä taasen laitan pienimmän. Tai sitten mä hoidan kaikki lapset unille ja isäntä tulee pihahommilta sisälle joskus puol kymmenen-kymmenen aikoihin.
 
Aika perus lapsiperhe arkea... mies häärää töissä, minä kotona! Molemmat kiireisiä ja väsyneitä tahoillaan, haleja ja pusuja vaihdetaan ohimennen joka päivä! Yhteistä aikaa vois olla enemmän mut eipä oo tällähetkellä mahdollistakaan... vauvaa en hoitoon anna;)
 
Todella hyvin! Mitä nyt olen joutunut hiukan useammin olemaan yksin kotona kun ukko on joko auraamassa, poistamassa loskaa, hiekoittamassa tai kuljettamassa lunta sinne sun tänne :eek:
 
Hyvin menee. Rakkautta ja toisen huomioonottamista on kivasti, sellaista ihanaa lämpöä kun toinen pyytää viereen istumaan tai koskettaa hellästi ohimennessään. Lasten kanssa pidetään koko perhe hauskaa, välillä vanhemmat saa myös omaa aikaa hengähtääkseen. Ainoastaan erilaiset remppaprojektit jotka syö rahat luo välillä pientä kireyttä. Mies on tehnyt töitä kotoa ja on nyt pitkällä lomalla, mikä vaikuttanee siihen että arki ei hirvitä liikaa. Pienet lapset vaatii hereillä sen jatkuvan läsnäolon joten pienistä hetkistä pitää repiä romantiikkaa :)
 
Itse olen tällä hetkellä rv 21, tuntuu ettei voisi vähempää kiinnostaa mikään läheisyys ja mies suorastaan kuvottaa minua.. kuulostaa ehkä ilkeältä mutta en tiedä voisiko johtua raskaudesta.. Ja se ehkä ärsyttää kun mies ei puhu oikeen mitään ja rupee itseä ärsyttää jos toinen vaan tuijottaa joka hetki eikä saa mitään sanottua..
 
AnneMarie sanoi:
Itse olen tällä hetkellä rv 21, tuntuu ettei voisi vähempää kiinnostaa mikään läheisyys ja mies suorastaan kuvottaa minua.. kuulostaa ehkä ilkeältä mutta en tiedä voisiko johtua raskaudesta.. Ja se ehkä ärsyttää kun mies ei puhu oikeen mitään ja rupee itseä ärsyttää jos toinen vaan tuijottaa joka hetki eikä saa mitään sanottua..
Click to expand...

Ihan on tuttuja ajatuksia nuo että mies kuvottaa ja ei tee mieli edes sen läheisyyttä :wink perus raskaus hormonihuuruja mulla ainakin. Hormonit saa heittämään tunteetkin häränpyllyä. Ja kyllä meilläkin mies mun raskausmahaa on kattellu ja jos vaan mahdollisuuden saanu niin välillä sitä tunnustellutkin. Meillä ainakin mies ihmetteli sitä mahan kasvua. Jos sinua ärsyttää se että mies sinua katselee, niin kannattaa asiasta hänelle sanoa ja kertoa myös oma näkökanta asiaan miksi hänen katseensa ja puhumattomuutensa häiritsee.
 
Hyvä kuulla että jollakin muulla tuttu juttu.
Olen siitä puhunut ja tuntuu aina sen unohtavan. Heti jos ilmekin minulta muuttuu nii heti alkaa kysely mikä nyt on jne lässyttävään äänen sävyyn. No toivottavasti tää vielä muuttuu.
 
Niin ja siis tarkennan vielä että vaikka välillä raskaana ollessa tuntu että en voi sietää miestäni, niin silti rakastin/ rakastan häntä edelleen. Kerroin hälle että nyt voisit lentää vaikka raketilla kuuhun ja ei tuntuis missään, mut sen tekee nää raskaushormonit. Oikeasti rakastan sinua, mutta nyt häviä silmistä :bored:o_O
Eihän siinä sit miehen muuta auttanut ku antaa mulle hetki happea ja omaa aikaa niin vähän helpotti mun oloa :)
 
Ollaan oltu yhessä pian 10 vuotta ja vaikka elämme pikkulapsiarkea, niin parisuhteemme voi paremmin kuin koskaan. Moni varoitteli miten pikkulapsi arki tulee muuttamaan meidän parisuhdetta huonompaan suuntaan ja miten monet ovat eronneet tuona aikana, itsestä taas tuntuu, että ollaan hitsauduttu tiiviimmin yhteen. :Heartred
 
Mies viettää suurimman osan ajasta kännykän ja tietokonepelejen äärellä, sekä jos menee sohvalle ilman että katsoo puhelinta niin alkaa kuorsaus kuulua. Rasittavaa! Olen puhunut muutaman kerran näistä asioista mutta ei tunnu auttavan. Nukkuu siis pidempiä yöunia kun minä. Sitten kun tarvitsisi jotain apua kotitöissä niin aina pitää olla pyytämässä apua tai auttaa koirien ulkoiluttamisessa, tietenkin aina auttaaa kun pyytää mutta jotenkin toivoisi edes vähän omatoimisuutta toiselta joskus!! Saa nähdä miten käy kun vauva syntyy Heinäkuussä, vähän pelottaa ja hirvittää mitä tästä tulee, joutuuko itse tekemään kaiken ja palaa siinä loppuun. Mies ei ole meitä ennen asunut kenenkään kanssa yhdessä ja tämä on hänen ensimmäinen lapsi, itsellä 10v vuotias tytär.
Sitten kun meille tulee vähän jotain erimielisyyttä asiasta tai loukkaannun jostain hänen sanomisestaan, niin toinen saattaa mököttää koko päivän ja seuraavana päivänä on kun ei olisi mitään tapahtunutkaan..
:banghead::arghh:
 
Synnytyksen jälkeinen armottoman tasainen kausi hiukan rassaa. Varsinkin seksin poisjäänti tahtoo kiristää hermoja :dead: Mieli tekisi muttei vielä uskalla, koska poikimisesta on kulunut aikaa vasta vajaat pari viikkoa.
 
Tällä hetkellä suhde voi paremmin kuin koskaan. Aiemmin on ollut paljon haasteita, mutta ollaan voitettu ne ja tässä yhdessä nyt vahvempina. Toivotaan yhdessä lasta ja etsitään pikkuhiljaa ihan omaa omakotitaloa. En tiedä voiko tältä hetkeltä paljoa enempää pyytää. :happy:
 
Mies on ihana kun muistuttaa, etten saisi ahdistusta padota sisälle vaan pitää puhua. Huomioi, tsemppaa ja auttaa. Ymmärtää raskaushormoneja. Jotain pientä piristystä keksii usein <3 Huonomminkin voisi mennä!
 
Ei kauheen hyvin mene, ero mielessä vähän väliä. Mies ei haluaisi lasta, olen siis raskaana nyt. Ilkeilee ja osoittaa mieltään jatkuvasti. Kaikesta pitää saada riita aikaiseksi, vähäpätöisimmistäkin jutuista. Olen ihan loppu jatkuvaan arvosteluun ja aikuisen uhmaikäiseen käytökseen. En saa hellyyttä vaikka pyytäisin kainaloon, silittelyjä tms, en saa kannustavia tai positiivisia sanoja, välittämistä tai huolenpitoa tai ymmärrystä. Hetken jaksaa olla ystävällinen jos otan puheeksi etten jaksa enää, lupaa että yrittää. Haluan että lapsi oppii tuntemaan isänsä, mutta en tälläistä voi sietää enää sitten kun lapsi on, en halua että hän kasvaa huonossa ilmapiirissä. Toivon että ihme tapahtuu, ja mies tulee sinuiksi tämän raskauden kanssa..
 
iitunen1 sanoi:
Ei kauheen hyvin mene, ero mielessä vähän väliä. Mies ei haluaisi lasta, olen siis raskaana nyt. Ilkeilee ja osoittaa mieltään jatkuvasti. Kaikesta pitää saada riita aikaiseksi, vähäpätöisimmistäkin jutuista. Olen ihan loppu jatkuvaan arvosteluun ja aikuisen uhmaikäiseen käytökseen. En saa hellyyttä vaikka pyytäisin kainaloon, silittelyjä tms, en saa kannustavia tai positiivisia sanoja, välittämistä tai huolenpitoa tai ymmärrystä. Hetken jaksaa olla ystävällinen jos otan puheeksi etten jaksa enää, lupaa että yrittää. Haluan että lapsi oppii tuntemaan isänsä, mutta en tälläistä voi sietää enää sitten kun lapsi on, en halua että hän kasvaa huonossa ilmapiirissä. Toivon että ihme tapahtuu, ja mies tulee sinuiksi tämän raskauden kanssa..
Click to expand...

Ei tunnu yhtään hyvältä tollanen asenne :( Toivottavasti muuttuisi miehen asenne! Varmaan nämä ajatkin pahentaa toisten mielialaa. Toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi vielä. Tosi raskasta henkisesti tuollanen! Tsemppiä!
 
Takaisin
Top