Miten te tapasitte?

[Timantti*]

Ajattelin kysäistä tälläistä asiaa, mikä ei varsinaisesti liity raskauteen, mutta toisaalta vaikuttaakin ihan suunnattomasti siihen, että ollaan näissä tilanteissa nyt.

Eli mulle tuli joku kamala hellyyspuuska ja mä haluan kuulla, miten muiden rakkaustarinat on saaneet alkunsa?

Me tavattiin vuosi sitten baarissa. Semmonen ihan perustarina. Nähtiin alkuillasta baaritiskillä ja tää jumalattoman komea mies tarjos mulle tuoliaan. Mä kieltäydyin siitä, kun toisella puolellakin oli vapaita tuoleja. Sain juomani ja toivotettiin hyvää loppuiltaa toisillemme.

Vähän väliä mä näin sitä siellä, me ei oltu siis ikinä ennen nähty, vaikka tää kyseinen baari oli baari, jossa molemmat käytiin suht aktiivisesti. Joka kerta mun polvet meni veteläks ja ajattelin et jumaliste miten pitkä ja sopivan lihaksikas ja hänen hymy, joka sulatti mut joka kerta.

Jossain vaiheessa mä näin hänet jonkun vanhemman lyylin kanssa tanssilattialla, ja ajattelin pelini olevan menetetty. Kuitenkin aika liki pilkkua istuskelin baaritiskillä ja hän istu siinä läheisessä pöydässä. Ja sit se alko. Me vaan molemmat kytättiin toisiamme. Jossain vaiheessa mua alko vaivaannuttamaan, ja tuli mieleen epäilys, että kattooko se edes mua?

Päätin, etten menetä siinä mitään, jos käyn juttelemaan hänelle ja meninkin. "Mihis sun vanha täti joutus?" oli se lause millä mä meidän keskustelun aloitin. SIIS OIKEESTI, MILLAINEN URPO MÄÄ OLIN. Hän totes ettei hänellä mitää tätiä ole ja siinä sitten keskusteltiin syntyjä syviä hetki.

Jotenkin mies päätyi mun luo ja harrastettiin kuulemma kiihkeetä seksiä monta kertaa ja pitkään. Seuraavana aamuna sovittiin, että treffataan illalla uudestaan. Ja seuraavana aamuna, että illalla uudestaan. Joka päivä ens alkuun jännitti, että tuleeko se vielä illalla.

Tän vuoden aikana me ollaan oltu pari kertaa yötä erossa toisistamme miehen työmatkojen vuoksi, noin 20 yötä yhteensä.

Huvittavaa tässä kaikessa oli se, ettei mun pitänyt tuona iltana lähteä mihinkään ja arposin kotiin jäämisen ja ulos lähtemisen kanssa tosi pitkään! Kai se sitten oli jotain kohtalon opastusta.

Teidän vuoro!

 

[MammaMaria]

Me tavattiin kolme ja puol vuotta sitten netissä AYI:ssa Facebookissa :D Sit siitä heti miltei nähtiin ja sit tavattiin ja se oli siinä. Ekasta tapaamisesta vuos, ni muutettiin yhteen (asuttiin siis eri puolilla Suomea), siitä vuos mentiin naimisiin ja siitä vuos synty esikoinen.

Elämä voi yllättää villiä elämää eläneet rauhoittumaan yhdessä. :)

 

[elaffy]

Me ollaan tavattu ihan niinkin tylsästi kuin netissä. Treffit sovittiin kyllä pian ja mies vei minut teatteriin. Kysyi, että mihin saa viedä minut ja sanoin vain, että en halua leffaan tai kahville, vaan miettii jonkun persoonallisemman paikan. Teatteri on meille se yhteinen juttu. :) edellinen suhteeni oli juuri päättynyt ja ajattelin, josko tällainen kiltti tyttö voisi kerran elämässään kokeilla laastarisuhdetta. Joo, ajatus oli kyllä hyvä, mutta taisi olla kokovartalokipsi, kun en ole reilun viiden vuoden aikana vielä eroon päässyt..

Jos on olemassa toinen puolisko ihmiselle, minä olen sen löytänyt. Miten elämä voikin olla jonkun kanssa niin helppoa ja ihanaa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Toinen toistaan kantaen niistä on aina selvitty.

Muutaman viikon tapailun jälkeen miehen tavaroita alkoi aina vain olla enemmän ja enemmän minun luonani. Käytännössä asuttiin yhdessä ihan alusta asti. Vähän yli puoli vuotta oltiin yhdessä oltu, kun vaihdettiin kihlat. Sen jälkeen meni kyllä yli vuosi, että avioon päästiin, mutta hyvää kannatti odottaa. Vuosi ehdittiin olla naimisissa, kunnes lapsi alkoi mietityttää. Se tie ei sitten ihan niin helppo ole ollutkaan, mutta ehkä nyt toinen kerta toden sanoo - tuplasti. Hyvällä tuurilla lapset näkevät päivänvalon meidän neljäntenä hääpäivänä ensi toukokuussa.

 

[brainfreeze]

Me tavattiin reilu 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran, pyörittiin samoissa kaveriporukoissa. Mies alkoi seurustella mun kaverin kanssa ja mä seurustelin tahollani, kummankin suhteet päättyi parin vuoden jälkeen, ja satuttiin sinkkuina kerran yhtä aikaa paikalliseen pikkupubiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt ollaan oltu yhdessä 7 vuotta. Hauskinta tässä on se, että mies ja minä ollaan oltu oikeasti (pelkkiä) kavereita ennen seurustelua, sen tyttöystävä toi häntä mulle "iltahoitoon" useasti kun meni itse illaksi töihin, istuttiin sitten kahdestaan iltaa, katottiin telkkua ja juteltiin, mutta siis IKINÄ ei olla mitään häslätty tai seattu kun ollaan oltu tahoillamme varattuja. Ja monesti noina hoitoiltoina mun sen aikainen poikaystäväkin oli meidän kanssa. Tunteet tuli vasta myöhemmin.

 

[Harmony]

Ihania stooreja :)
Minä olin juhlissa vuonna 2005, jossa tapasin mun Ex-heilan. Vuos kerettiin siinä olla enemmän ja vähemmän yhdessä. Minun nykyinen mies oli minut niissä juhlissa nähnyt, mutta minä en häntä siellä huomannut. Mieheni kuuli et seurustelin ja vasta kun olin ollut vuoden sinkku eli 2007 hän rupes soittelee. Meidän veljet olivat tooooosi hyviä ystäviä, joten tuttu oli mieheni minulle nimeltään. Mutta en tiennyt hänen kasvoja yms. No soittelu johti sit treffailuun ja ekat treffit ei oikein mua sytyttäneet. Olin jo tyyliin "ei oo mun tyyppiä". Mut mies oli vahva ja soitteli sitkeästi. Sit sovittiin toiset treffit ja sit se kolahti. Mul sytty kesken treffien hehkulampu pään päälle "hän se on". Ja nyt seitsemän vuotta josta viis nsimisissa. Kaks poikaa. Ollaan miehen kans luonteeltamme erilaisia, mutta arvomaailma on sama. Ja kipinää on edelleen vaikkakin haastetta myös :)

 

[Tupuna82]

Me tavattiin legendaarisessa Kiss FM:n chatissä vuonna 2001. Livenä nähtiin sitten, kun mentiin leffaan kattomaan American Pie :D . Oltiin muutama kuukausi vaan kavereita, kunnes alettiin seurustella v.2002. Naimisiin mentiin vasta kesällä 2012 ja siitä melkein tasan 9 kk päästä syntyi esikoisemme :) .

 

[nnopa]

No netissähän mekin, vuonna 2007, vaikken kyllä uskonut, että siitä olis koskaan mitään vakavaa tullut. :) Alkuu juteltiin siellä missä tavattiin ja silloin oli mese ihan in ja jatkettiin jutustelua mesessä päivittäin, pitkiäkin aikoja. Puhelinnumerot vaihdettiin aika nopeesti ja kun ei mesessä juteltu niin tekstailtiin. Asuttiin n. 50km päässä toisistamme joten tapaamiset ei ihan heti ollut minulla mielessä, enkä kyllä oikeastaan alkuun edes ajatellut "treffejä". Kuitenkin mies sitten ehdotti aika lyhyenkin jutustelun jälkeen joskos olisin mennyt heille, koska kaiken maailman epäilyt heräsi heti, keksin tekosyitä miksen voi ja loppujen lopuksi sanoin, että jospas hän tulisi ensin meille, kun on bussillakin tottunut matkustamaan ja minä taas en ikinä ennen ollut yksin bussilla kulkenut yhtään mihinkään.

Niinhän koitti päivä, kun oli sovittu miehen tulosta, istuin linja-autoasemalla kaverin kanssa, muistan miten vatsassa lensi perhosia ja ajatukset juoksi ties mistä mihin, kun näin bussin jossa mies oli. Jäädyin niin totaallisesti siinä etten kyennyt nousemaan penkiltä ylös ennen kuin mies oli melkein jo luonani. Noh, siitähän se sitten lähti. Minä 15v ja mies 17v. Sille tielle jäätiin ja yhteen muutettiin keväällä 2009, oma talo ostettiin keväällä 2012 ja naimisiin mentiin heinäkuussa 2014. :) Nyt odotetaan esikoista. Tässä on tullut opittua molemmista ihan valtavasti tämän yhteisen kasvun ja retken aikana. On ollut tosi hankaliakin hetkiä, mutta kaikesta on selvitty enkä osaa kuvitella itseäni muuhun elämäntilanteeseen, jonkun toisen kanssa.

Aika haikee fiilis, kun muistelee taas miten kaikki sai alkunsa, oli se jotenkin niin hienoa aikaa, kun vatsassa muljahti aina, kun ajattelikin miestä. :) 7 vuotta tässä on nyt kuljettu ja rämmitty yhteistä polkua ja nyt karvaisten saksanpaimen lapsien lisäksi tulossa kaljuvauva.

 

[Timantti*]

Näitä on niin kiva lukea! :')

 

[Katruska84]

Ihania tarinoita, kiva lukea näitä!

Mekin tavattiin netissä, vielä paljon parjatussa suoli24:ssä pari vuotta sitten. Olin aika vasta eronnut exästä ja valittelin siskolleni facen chatissa että perskule kun hyviä miehiä ei löydy ja että seuraavan pitää ehdottomasti olla koiramies kun exän kanssa mun koiraharrastus oli useiden riitojen aihe kun mies oli mustasukkainen mun koirista. sisko sitten yhtäkkiä alkoi linkkailla suomi24:n profiileja mulle sinkkumiehistä joilla oli koira. Mä olin aluksi vastahankainen, nettijuttuja ei ollut takana vaan miehet löytyneet aina muuta kautta ja muutenkin olin aina sanonut että en usko että netistä voi löytää mitään potentiaalista. Miten väärässä olinkaan... Yksi profiilikuvista pisti silmään heti; kalju partasuu, vähän ns. karskin näköinen komea mies joka kuitenkin hymyillen HALASI tiukasti koiraansa. Tuli tunne että tossa on sitä jotain.

Niinpä sitten rohkaistuin ja tein supernopeasti täysin mitäänsanomattoman profiilin (ilman profiiliahan ei saa muihin yhteyttä tuolla suoli24ssä) johon en kirjoittanut itsestäni yhtään mitään, mutta kirjoitin kuitenkin tälle miehelle melko pitkän privaviestin. Sain vastauksen jo saman iltana, pitkän sepustuksen häneltäkin. Molemmilla oli hyvin samankaltainen maailmankatsomut ja elämänarvot, mies vaikutti fiksulta ja todella mukavalta ja sovittiinkin treffit heti muutaman päivän päähän, minnekäs muualle kuin koirapuistoon! ennen treffejä soiteltiin joka ilta ja viesteiltiin, kaikki oli jotenkin hirvittävän luonnollista tän kanssa ja puhuttiin kaikesta jo heti ekassa puhelussa; tuntui että se puhelu kesti puoli tuntia mutta järkytyksekseni oltiinkin höpisty rapiat 3h! Hups.
Koirapuistoon menin odoukset melko korkealla ja yhtään ei tarvinnut pettyä! Mies oli vielä mukavampi ja suloisempi kuin mitä odotin, ja odotin kyllä paljon puheluiden perusteella! Ulkonäkökin osui! Siinä sitten ulkoiltiin koiriemme kanssa pari tuntia jonka jälkeen mentiin iltakahveelle miehen luo. Ja samalla huomasin että asuttiin sitten saman kadun varrellakin vielä, ei oltu vaan törmätty ikinä! Iltakahveet venyi yö kolmeen (ja heräsin aamulla viideltä töihin...) ihan vaan jutellessa ja höpistessä. Lähdin kyllä yöksi kotiin ihan periaatteesta.

Koko seuraavan päivän viestiteltiin innokkaasti ja mies soitti ja pyysi mua treffeille luokseen illalla. Ekat treffit olivat siis torstaina ja nyt oli siis perjantai. Suostuin innoissani pyyntöön ja heti töistä tullessa nappasin koirat mukaan ja miehen luo. No, siitä reissusta on nyt 2v ja yhä samalla tiellä olen. Toi to-pe välinen yö oli meinaan ainoa mikä ollaan nukuttu erillään koko tänä aikana! sen perjantain treffien jälkeen en kotonani käynyt muuta kuin hakemassa tavaroita. 3kk seurustelun jälkeen mies alkoi muina miehinä pakata mun kamoja pahvilootaan mun kämpässä ja noh, siitä 2kk päästä tästä mun kämppä oli myyty ja mä muuttanyt miehen rivariin. Kihloihin mentiin 3kk ekojen treffien jälkeen ja naimisiin vuoden päästä tasan sinä päivänä kun tavattiin. Siitä on nyt melkein vuosi ja esikoista odotellaan. oon aina ollut tämmöisiä salamarakkauksia vastaan silleen että oon aina ajatellut että pitää hyvin tuntea toinen ennenkuin hosuu mitään jne, varsinkin omalla kohdallani, mutta kun se vaan kolahti heti niin rajusti niin siinä sitä mentiin. Ja niin upean, herkän, hellän ja todella empaattisen miehen sain että en oikeen vieläkään tajua tätä säkää ja onnea ja kuinka paljon se siskon kanssa käyty keskustelu muutti mun elämääni! Tuo mies on vaan niin

 

[Tuiti]

Mä tapasin mun miehen alunperin 2009 syksyllä. Seurustelin silloin toisen kanssa ja olin käymässä kaverini luona, jonka miehen kaveri oli heillä käymässä myös. Olin kuullut kaveriltani tästä tyypistä ja olinkin nähnyt hänestä unta jonka sitten kerroin. Siinä kaikki naureskeltiin unelle ja mies alkoi lähettää minulle kaverinsa puolison kautta terveisiä, ainoa vaan ettei niitä koskaan toimitettu mulle asti. No, reilu puoli vuotta myöhemmin erosin silloisesta poikaystävästä ja vielä yksi säätökin ehti olla siinä välissä, kunnes tämä nykyinen mieheni kuuli, että olen sinkku ja sattumalta eräässä viini-illassa kaverini sitten kertoi, että mies oli lähetellyt mulle terveisiä jo puolitoista vuotta. Minä sitten kommentoin facessa johonkin miehen ja kaverini miehen juttuun että kiitos terveisistä ja terveiset takaisin. Pian mies pyysikin minua fb kaveriksi ja alettiin jutella. Kohta sitten jo tavattiinkin ja se oli menoa se. :) sen jälkeen mies oli kaikki yöt mun luona mun pienessä yksiössä, kunnes kahden viikon päästä miestä alkoi ahdistaa ja hän halusi jatkaa vain kavereina. Jostain syystä päätettiin vielä lähteä ystävinä ravintolaan syömään, joka oli tosi huono ratkaisu koska molemmat vaan itki.

No, parin päivän päästä mies sitten viestitti että on miettinyt asioita ja haluaisi vielä jutella. Itse olin sitten siinä vaiheessa vähän nihkeä enkä heti lämmennyt uudelleen. Tavattiin kuitenkin ja selvisi, että mies olo luullut että mä haluan olla 24/7 yhdessä ja että hänen pitää asua mun luona. Todellisuudessahan näin ei ollut, joten juttelun päätteeksi päätettiin vielä katsoa, olisiko tässä jotain enemmän. Ja vaikka jatkuva yhdessäolo sai miehen ensin lähtemään niin tuon keskustelun jälkeen se silti oli aina mun luona. :D neljän kuukauden jälkeen muutettiin yhteen, 1,5 vuoden päästä mentiin kihloihin ja siitä vajaan vuoden päästä eli 2013 toukokuussa naimisiin. Esikoinen syntyi syyskuussa 2013 ja nyt toinen tulossa. <3 ja mies ei ennen mua välttämättä halunnut lapsia lainkaan, lopulta suostui yhteen ja nyt vielä toiseen. Elättelen toiveita, että ehkä joskus vielä saatais iltatähti.

 

[Mira83]

Netissä, kirjoiteltiin kuukaus ja sit tavattiin...

 

[Jetsu]

Me ollaan tiedetty toisistamme mooonta vuotta, samalla kylällä kun asutaan. Ikinä ei oo ollu edes mielessä tapailu tms.päinvastoin pitänyt tuota aina vähän outona kolmisen vuotta sitten kuitenkin törmättiin baarissa ja vaihdettiin kuulumisia. Jostain syystä(ehkä humalatilan vahvuudesta) pyysin häntä jatkoille, tuli ja siitä alkoikin pitkä "salasuhde" eli tavattiin välillä vain sen tietyn jutun merkeissä "ei tunteita"-ei toiminut ja rakastuttiin hitaasti mutta kovasti tässä sitä nyt ollaan. Oon löytäny itselleni puoliskon jos näin voi sanoa

 

[Bnt]

Äh, mäkin haluun sellasen tarinan minkä voisi kertoa muillekkin kuin tosi läheisille tutuille ilman että joutuisin kauheasti miettimään mitä kehtaa sanoa. Yleensä vastaan tähän kysymykseen vain että "Homobaarissa", jossa en ollenkaan valehtele vaikkemme siellä varsinaisesti tutustuneetkaan.

Jos nyt koittaisin kuitenkin kertoa pikkuisen sensuroidun version:
Olin muuttamassa hetken mielijohteesta toiseen kaupunkiin rauhoittumaan v2010, nykyinen mieheni esitteli minulle tulevan huoneeni, mieleeni jäi reissusta ainoastaan tämä erittäin lihaksikas partaveikko joka oli myös muuttanut jokunen kuuukausi sitten rauhoittumaan kyseiseen kaupunkiin. Hän seurusteli silloin ja minä taasen en uskonut silloin kuin erittäin vapaamielisiin parisuhteisiin enkä ollut ikinä seurustellut kuin naispuolisten henkilöiden kanssa, vaikka muuten kyllä pidin miesten varusteluista. Joidenkin kuukausien päästä lähdimme pienen pihapiirimme ihmisten kanssa reiveihin, minä olin ainut naispuolinen. Illan mittaan eräs naapurin pojistani istutti minut nykyisen mieheni viereen hieman selvittämään päätäni, mutta minä päätinkin tarttua miestä parrasta ja vetää hänen suunsa minun suuhuni kiinni sen ihmeempiä ajattelematta. (Sitä ennen olimme miehen kanssa välillä hieman flirttailleet kuukausien saatossa, mutta en ikinä ollut ottanut niitä tosissani senkään jälkeen kun mies sinkkuitui, ajattelin että mies on minulle aivan liian komea ja moraalinen kaveri.) Aamulla heräsimme hänen sängystään. Olin illan aikana hukannut kännykkäni ja lainasin mukaani mieheltä hänen varaluuriaan, parin päivän päästä hän toi minulle laturin ja jäi iltateelle. Hän alkoi käydä iltateellä sen jälkeen joka ilta muutaman viikon ajan, aina housut jalassa vaikka jäi välillä viereeni nukkumaan. Jotenkin me sitten vain rakastuttiin siinä todella kiihkeästi kumpainenkin, ja sehän oli minulle aivan järkyttävää, olin mennyt rakastumaan, ja kaiken lisäksi vielä miespuoliseen henkilöön. Asioita kuitenkin mutkisti hieman se, että jotkut yhteiset "kaverimme" alkoivat ns. sabotoimaan suhdettamme, oli vissiinkin ollut joitain salattuja ihastumisia ilmassa. Eräskin "kaverimme" alkoi väittää minulle nähneensä nykyisen mieheni milloin minkäkinmoisen naisen kanssa liikenteessä tekemässä ties mitä, vaikka olimme valehtelematta lähes 24h yhdessä, ja tiesin että tämä "kaveri" valehtelee. Mieheni alkoi kuulla myös minusta ties minkämoisia valheita ja keksittyjä seksisuhteita..
Kuitenkin, mies jäi hetken päästä asunnottomaksi ja muutti nurkkiini pariksi viikoksi, sen jälkeen minä jäin melkein samantien itse asunnottomaksi, ja muutin vuorostani miehen nurkkiin. Mikä oli sinänsä helpotus kun päästiin pois vanhasta pihapiiristämme. Kun sain taas oman vuokra-asunnon (mieheni seinän takaa) niin siitä muodostui vain tavaroideni varastotila. Olimme "tapailleet" pari kuukautta kun päätimme alkaa seurustella perinteisellä tavalla, joka oli minulle suuri kynnyksen ylitys. Tiesin että minun pelini olivat nyt pelattuja, tässä on minun viimeiseni. Esittelimme heti tilaisuuksien tullen toisemme suvuillemme, jota en ollut myöskään ikinä tehnyt (paitsi niin että eräs exäni kerran jekutti minut sukujuhliinsa jonne jäin vasten tahtoani). Yhteisiä kotieläimiä otimme lomareissulta mukaan parin kuukauden jälkeen ja lapsistakin sovittiin ympäripyöreästi niin, että tulee jos on tullakseen, ja niitähän alkoi jo 13kk seurustelun jälkeen synnytyssaliin tupsahtelemaan.

Monenmoista sotkua on mahtunut suhteeseemme, kun ei oikeastaan ehditty edes tutustumaan kunnolla ennen vanhemmuutta, mutta olen erittäin onnellinen että ollaan nyt tässä miehen kanssa :) <3 Ollaan molemmat oikeasti rauhoituttu kumpikin tahoillamme samaa tietä kulkien ja vieläkin ihmettelen sitä kuinka paljon rakastuminen voikin muuttaa ihmistä. Voin rehellisesti sanoa että musta on tullut sen myötä huomattavasti mukavampi ihminen.
Ja jos joskus voitan vielä nämä loput sitoutumiskammoni, niin ehkä joskus tulevaisuudessa jonkinmoista virallisempaa nimikettä suhteellemme saadaan :) (Mies on joskus koittanut eteeni polvistua mutta reaktioni oli käskeä hänet "vähän sassiin ylös sieltä lattialta" :P )

 

[Bnt]

Voisin kyllä opetella supistamaan mun tekstejä, pahoitteluni :S

 

[Jetsoni]

Tuo mun mies käveli mun luo kahville meidän yhteisen ystävän matkassa ja näitä kahvitteluja oli muutaman viikon ajan. Kummatkin oltiin varuillaan kun mulla oli kuitenkin vasta muutaman viikon ikäinen tyttö elämässä. Mut kakskuukautta myöhemmin sain houkuteltua hänet käymään kaupungilla kanssani ja siitä se sit lähti. Sen jälkeen ollaan oltu aina yhessä ja hänestä on tullut esikolle ihana isä hahmo.

Alkuunhan minä olin että en halua mun ja tytön elämään mitään miestä mutta tuo jotenki vaan sulatti meidän sydämmet. :)

Nyt yhteistä tarinaa takana jo reilu 2 vuotta ja kesällä pitäs miehelle esikois muksut syntyä jos kaikki menee hyvin. :)

 

[Amelia_801]

Todellakin, ihania tarinoita kaikilla! :)


Me tavattiin kesällä terassilla. Mä olin tullut just työpaikan risteilyltä ja hyvin ”iloisella tuulella” jatkamassa viikonloppua. Mun nykyinen mies oli tullu käymään terassilla kaverinsa kanssa ja oli autolla. Mulla ei oo koskaan ollut liiemmin tapana itse mennä miehille ekana juttelemaan, mutta tällä kertaa kun näin tosi pitkän, kaljun miehen - nykyisen mieheni - pysähdyin hetken mielijohteesta näitten kaverusten luo. Ja ekat sanani hänelle oli niinkin kekseliäät kun ”vähäks sä oot pitkä”. Taisin melkein sen sanottuani jo jatkaa matkaa. Jostain syystä kuitenkin olin jäänyt mieleen, koska hieman myöhemmin nämä miehet tulivatkin meidän pöydän luo ja kysyivät, että saavatko liittyä seuraan. Siinä jutustelun aikana kävi ilmi, että mieheni oli juuri eroamassa edellisestä liitostaan, mutta vaihdoimme kuitenkin puhelinnumeroita ajatuksella, että ”sitten kun ero on taputeltu.” Ajattelin seuraavana päivänä, että tämä on taas näitä, enkä tosiaankaan odottanut miehestä kuuluvan. Mutta hän sitten yllättikin minut soittamalla parin päivän päästä ja sanoi, että ”hän on tässä miettinyt, että kyllä tää on jo ihan taputeltu.” Siitä alkoi meidän puolisen vuotta kestänyt rauhallinen tutustuminen ja tapailu, mieheni joutui tekemään aika paljon töitä, että voitti minut puolelleen ihan lopullisesti, minulla oli omat epäilykseni, että on liian aikaista eron jälkeen ym. Mutta toisaalta se oli myös tosi romanttista, että hän oli niin päättäväinen eikä antanut periksi. Sitten kun lopulta päätin ottaa riskin ja lähteä hommaan mukaan, kaikki on mennyt todella hyvin jo viimeiset kolme vuotta. Aika näytti, että ne epäilykset oli ihan turhia ja löysin kuin löysinkin itselleni juuri sen oikean miehen. :)

 

[LauraLady]

Amelia: kuullosti kyllä niin tutulle toi sun tarinasi.
Me ollaan tavattu laivalla. Mun mies asu sillon vielä entisensä kanssa, mut kertoi mulle heti et ovat eroamassa. Ensin ajattelin et mikähän mies tääkin on, mut arvostin suuresti miehen rehellisyyttä joten vaihdettiin numeroita. Ajattelin myös seuraavana päivänä et tuskin siitä ikinä kuulen mitään mut mies ottikin yhteyttä jo seuraavana päivänä. Myöhemmin selvisi et mies oli kattellu mua jo pitkään salilla ja baarissa mut ei tietty toiminu kun molemmat oltiin sillon varattuja. Piti sit laivalle asti lähteä et tavattiin vaikka samalla paikkakunnalla asuttiinkin :)

En tosin heti uskonu et suhde on ohi ja et joku vois olla heti valmis uuteen suhteeseen. Vuoden verran meni on/off linjalla kunnes tajusin olevani korviani myöden rakastunut ja siitä sit homma eteni melko nopeasti ja poika sai alkunsa 6kk siitä. Nyt yhteiseloa takana 5,5 vuotta ♡

 

[kinuski]

Me tapasimme häissä noin kolme vuotta sitten, jolloin hän tuli hakemaan minua tanssimaan. Ne juhlat ovatkin sitten jatkuneet tähän päivään saakka :')
ps.Ihania tarinoita, kaikkien tarina on uniikki.

 

[Amelia_801]

Onpa LauraLady tosiaan samankaltaiset tarinat meillä! :) Hauskaa, miten voikin olla noin paljon yhteläisyyksiä! :)

 

[MorningSun]

Ihana ketju!Näitä on ihana lukea, varsinkin näin itkuherkkänä! :D

Me tavattiin 3.5v sitten kaverin karaokeillassa. Me olimme vielä molemmat sanoneet et ääh, ei me sinne tulla mutta kaverit sai taivuteltua mukaan. Kun näin mieheni ajattelin että ai kamala kuinka ylimielisen näköinen jätkä, hyvät vatsalihakset kylläkin ja hän oli kuulema ajatellut että herranjumala, maailman kaunein nainen EVER ja noin isot tissitkin! :D Ja kun ilta jatkui ja vaihdettiin ensimmäiset sanat, olin täysin vakuuttunut, Tämä se on, mun mies!
Kesän aikana hypättiin toistemme luona, välimatkaa oli 250km ja syksyllä 2011 hän muutti luokseni. Viime kesänä vietettiin ihania häitä!

Takana on hetkiä ihania, rakkaita ja niitä ikäviäkin, mutta mitään en vaihtaisi pois :') Esikoisen syntymän myötä olemme vielä yhtenäisempiä kuin ennen. Nyt odotamme innoissamme uutta tulokasta
.