Miten salata raskaus muilta?

Mä olen 21+3 vk ja jumittelen vieläkin täällä kaapissa... kun on duunikuviot edelleen auki enkä haluis huonompaa sopparia (ja äitiyspäivärahaa!) siksi että olen raskaana. 

Ja koska vieläkin on vähän vaikee uskoa, että oikeesti kaikki on hyvin, vaikka kaikki on ns. hyvin, kaikkia pieniä ärsyttäviä häikkiä ja verenvuotoja lukuunottamatta. Ja että lapsi on vähän liian pieni, ja että tulehdusarvot on koholla, ja ultrassa näkyi jotain ylimääräisiä asioita kohdussa - siis kuumottavaa! Mutta yritän olla rauhassa, ja alkaa olla sen verran mahaa että useampaan otteeseen on kyllä suoraan kysyttykin, ja sit oon vaan vastannut että näin on asiat juu. Eli olen ehkä toisella jalalla ulos kaapista, ja kaikki (suht) hyvin! Pahoinvoinnit ja muut on kyllä olleet, mutta ei mitään ylitsepääsemättömän kamalaa. Ehkä jo parin viikon päästä olen julkiraskas (enkä enää salaraskas) ja alan kunnolla fiilistelemään tästä raskaudesta. Huuhh ihmeellisen iso kumminkin tämä äidin vastuu ja huoli vielä syntymättömästä lapsesta. Mutta ei muu auta kuin olla ja odotella! 

Tiitsu muuten mullakin ultrattu nyt mitä neljä tai viis kertaa, onhan se kivaa nähdä, aina vähän pelottaa että mitä siellä nyt näkyy, onko kaikki kunnossa. mutta siellä se on aina uiskennellut. 

Tsemppiä kaikille odotteluun!
 
Kovasti yritin raskauttani salata muilta, mutta ei menny kyllä ku muutama viikko ku kaverit ja tuttavat rupes epäileen kun en juonu enään ollenkaan. Rupes kyllä ärsyttään, kun heti kun en juo niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että oon raskaana. Eipä tuo muutenkaan kyllä salassa olis pysyny kun poikaystävä ei malta pitää suutaan kiinni. No eipä jää ainakaan kellekkään epäselväks että oonko lihonnu vai raskaana. :)
 
Me ajattelimme mieheni kanssa niin, että kerrotaan ihan lähimmälle piirille raskaudesta pian plussauksen vahvistuttua... ja muille sitten pikku hiljaa ekan kolmanneksen jälkeen... mutta tuosta raskaudesta ei meille vielä vauvaa suotu syntyväksi, meni kesken rv 11...

Mutta nyt kun ja jos uudelleen raskaannutaan, kerron aluksi ehkä vain rakkaimmalle ystvälleni, jonka kanssa olen tiivisti ollut tekemisissä hänenkin raskautumisen yritysaikoina. Ehkä viikon kahden sisään olisi jo pakko kertoa sisarille ja vanhemmille. Ei sitä iloa varmaan voisi pitää sisälläkään. Työni puolesta minun olisi mahdollisimma pian kerrottava esimiehelleni. Työskentelyn säteilyn parissa nääs...
 
Takaisin
Top