Miten saada miehestä päätös irti??!!

1haaveissa<3

1haaveissa<3

Vauhtiin päässyt keskustelija
Onko kenelläkään muilla samoja ongelmia? miten pystyn saamaan miehestäni päätöksen irti?

Olen 26 vuotias ja mieheni täyttää pian 34 vuotta.
Elikkä olemme miesystäväni kanssa olleet kuusi vuotta yhdessä josta viisi vuotta kihloissa ja häitten suunnittelu alkaa kun rahaa saadaan tarpeeksi kokoon ( just joo)

Mutta pahin ongelma on se kun olen jo neljä vuotta halunnut sitä omaa nyyttiä kainaloon, mutta mieheni keksii "tekosyitä" "tekosyiden" perään (minun työttömyyteni ja koulutuksen puute).. ymmärsin noin kolme vuotta nuo syyt, mutta nyt sen oman nyytin kaipuu on kasvanut niin kovaksi etten enää tiedä mitä tekisin..
Viimeisin väittely jonka kävimme asiasta päättyi siihen kun mieheni lupasi antaa lopullisen vastauksen vuoden-kahden vuoden sisällä.. tyydyin tähän, mutta silti en tiedä mitä tekisin tälle kaipuulleni..

Miestäni en missään nimessä halua vaihtaa toiseen, koska rakastan häntä yli kaiken. Mutta välillä minua arveluttaa tämä hänen päättämättömyys..
Olen yrittänyt kysellä mitä hän siinä pelkää, mutta väittää ettei pelkää mitään vaan ajattelee minun parastani. Mieheni nimittäin haluaisi ainakin viisi lasta, mutta en minä tästä enää nuorru..
Ja tätä hän käyttää osasyynä.. kun kerran ensimmäinen saatu, loput sitten saman tien perään.. ja olisin silloin lähellä 40 ikävuotta.. ja miten tuolloin saisin töitä ja kuka sen ikäinen enää lähtee koulunpenkille..

Peeerrmanentti!!! Ymmärrän hänen näkökulmansa ja perustelunsa, mutta en silti voi mitään tälle kaipuulle..

Miten saisin lopullisen päätöksen hänestä irti?? Onko teillä ollut samanmoisia ongelmia miestenne kanssa ja miten olette saaneet päätöksen heistä irti??

Olisin erittäin kiitollinen jos voisitte kertoa omista kokemuksistanne :)
 
Onko miehesi ihan tosissaan, että haluaisi ainakin viisi lasta, mutta ei vielä.... ei se ihan niin yksinkertaista ole, että niitä tulee sormia napsauttamalla sitten, kun viimein nelikymppisenä päättää, että NYT olen valmis... Jos/kun vuodesta toiseen tekosyiden varjolla lykkää kaikkia isoja päätöksiä, eikä tahdo edes alkaa yrittämään sitä ensimmäistäkään, vaikka toinen on selvästi tehnyt ilmi sen, että kaipaa lasta, niin ei "suurperhe" oikeasti tunnu olevan se, mitä mies elämältä haluaa. Millaisen perheen ja elämän sinä itse haluat, haluatko sinäkin vähintään viisi lasta, siinä nimittäin on oikeasti työsarkaa, vähän isommillakin ikäeroilla saati sitten jos tulevat ihan putkeen ja joudut kaiken hoitamaan itse, etenkin jos mies ei kanna omaa osaansa vastuusta. Kun on olemassa miehiä, jotka sitten vain kehua retostavat hienolla perheellään, mutta unohtavat, että itsekin voisi jotain siinä perheessä tehdä. 

Työuraa ja kouluja ei minulla paljoa ole elämässäni, mutta on viisi lasta ja perhe tärkeintä mitä on... Minulle kotiäitiys on ollut selvyys, samoin miehelleni se, että kotona tämän lauman kanssa ollaan kauemmin kuin pari vuotta. Kyllä kaikki koulutukseen ja työhön liittyvät syyt lastenhankinnan yrityksille ovat mielestäni ehdottomasti TEKOsyitä. Ihan oikeasti opiskella voi vaikka missä iässä... oma isäni valmistui diplomi-insinööriksi kuusikymppisenä ja muutenkin nykyään on pilvin pimein yli 45 vuotiaita opiskelijoita ja alanvaihtajia. Töitähän tässä tulevaisuudessa varmaan itsekukin saa paiskoa tasan niin kauan kuin terveys kestää vaikka kahdeksankymppisenäkin.

Anteeksi kärkäs viestini, mutta jotenkin miehesi puheet ja tekemiset vain ärsyttivät minut paasaamaan.
 
En halua loukata, mutta oletko varma ettei miehesi ole sitoutumis kammoinen?
Kaikki tärkeät asiat kuten naimisiin meno ja lapsen teko on todella sitovia juttuja.
Jos hän vain vitkuttaa ja vitkuttaa niin jokin siinä mättää. Meinaan jos kumminkin miehesi on sitä mieltä että loppujen lopuksi haluaa naimisiin ja perheen. Onhan teidän iät minun mielestä asiaan hyvinkin sopivia. Eri asia olisi jos kyseessä jokin parikymppinen pariskunta. Oletko varma että sitten kun olet siinä hyvässä iässä(miehesi mielestä) perustamaan perheen niin tapahtuuko sitä oikeasti?
Ja tuo opiskelemaan lähtö nelikymppisenä ei ole mikään este. Nyt kun oli tämä viime lama ja lomautuksia/irtisanomisia tuli paljon niin minunkin työpaikalle tuli työharjoitteluun noin 40 vuotias nainen. Ja varmasti moni muukin ja vanhempikin jotui opiskelemaan itselleen uuden ammatin. Se ei ole nykypäivänä yhtään outoa.
 
Kiitos kommenteistanne.. tajusin itse sen etten saa antaa periksi vaan pitää pistää kova kovaa vastaan ja jututtaa tuota ukkoa kunnolla ja saada sille perille asiat.. :)

Alkohan sieltä tulla juttua pienen tappelukohtauksen jälkeen.. myönsi ettei exiensä takia oikein ollu missään vaiheessa uskoa et minä todella haluan sen kanssa naimisiin ja yhteisiä lapsia..
Ja kerto et on sen verran vanhanaikainen ajattelumaailmaltaan et ensin papin aamen ja sitten vasta lapset :D en tienny et noita miehiä vielä on olemassa ja ekaa kertaa kertoo mulle tuon asian..

No, vähän se ukko vihjas et ens kesäks vois alkaa suunnittelee häitä, mut en ihan vielä pidätä hengitystä.. ei sillä etten haluais sen kanssa naimisiin vaan ollaan muutaman kerran mietitty häitä seuraavalle kesälle ja sit raha ollu esteenä..
Mut toisaalta se ei oo koskaan ennen pyytäny mua käymään kattomassa morsiuspukuja (lähetään viron matkalle ja siellä pitäs kattoa hinta/laatu suhdetta), että saa nyt nähdä onko tuo oikeasti tosissaan..

Sano myös sen et häitten jälkeen ehkäsy jäis sit historiaan.. mut ensin pitäs tuo ukko saada sinne alttarille papin eteen sanomaan TAHDON!! :D
Mut jotenki saanu semmoset "vibat" (jos voi sanoa), et tuo ukko olis tosissaan tällä kertaa.. toivottavasti nimittäin sillä saisin tuon vauvakuumeen aisoihin ainaki häihin asti emoticon

Anteeksi jos tässä vuodatuksessa ei ollu mitään järkeä, mut se täytyy sanoa et täältä saa kyllä sitä tukea mitä tarvii :)
KIITOS KAUNIS KAIKILLE!!! :)
 
Hei täällä saa vuodattaa. Ja me muut autetaan ja annetaan omia näkemyksiä. :)
Ja todella ihanaa että saitte puhuttua. Ja todella ihanaa te menette naimisiin! :)

Oikein paljon Onnea teille! :)
 
Kiitos Ritzu!! :)

En meinannu eilen uskoa tuon ukon sanomisia ja kysyinki siltä muutamaan otteeseen et oonko nähny unta tai nähny harhoja emoticon  Meinas jo ukkokin siinä menettää hermonsa kyselemisiin.. mut totta tuon täytyy olla :D

Kiitos vielä kerran kaikille.. autoitte mua todella.. tajusin et pakko saada ukosta keskustelua irti.. :) KIITOS KAUNIS vielä kerran KAIKILLE!!!
 
Sun miehesihän nopeasti lämpeni... ;D
MEillä naimisiin menoa tahkottiin toistakymmentä vuotta, lopulta oltiin oltu 17 vuotta kimpassa kun vihdoin maistraattiin marssittiin. Olisin oikeastaan halunnut isot häät mutta kun siihen en enää miestä saanut taivutettua. Ja olishan se kieltämättä ollut vähän kornia, 17 vuoden jälkeen. 

Monesti asiasta puhuttiin, kerroin kuinka paljon minua vaivasi asia, ja vastata ihmisten selittelyihin et miksikä te ette... no kivahan siihen on sanoa ettei mies halua (minua?)... monet itkut itkin mutta mies oli vakaasti sitä mieltä et avoliitto on hyvä ja et hän ei usko avioliittoon.  Se vaan pilaa asiat ja toinen muuttuu itsestän selyydeksi.
Ja sit yhtenä päivänä se kutsui mua julkisesti tulevaksi vaimokseen. Illalla sängyssä kysyin et oliks se kosinta ja hän vastas et kaipa se oli. Et olenhan mä niin pitkään asiasta puhunut. 
Ja sit puoli vuotta myöhemmin oltiin maistraatissa, läsnä vain vanhemmat. 

Meni vielä vähän aikaa lapsiasiaan... Vuosi häistä otin asian puheeksi (lupasin itselleni että annan toisen hetken hengähtää...), mies oli edelleen sitä mieltä et joo, mut ei vielä. (kuulostaako tutulta???) Puhuin iästä ja siitä et se alkaa olla nyt tai ei koskaan. Ja et mun hormonikierukka on menossa vanhaksi. Tapeltiin rajustikin välillä. Lopulta mies alkoi myöntyä asiaan. Viime kesänä sitten sanoin että nyt on kierukan vaihdon aika, miten on, otetaanko pois vai laitetaanko uusi. Mies katsoi mua kuin olisin ollut vähä-älyinen, et eiks asiasta sovittu jo edelliskesänä?? Sanaakaan ei vuoteen ollut asiasta puhuttu. 
Ja nyt kehdossa uinuu 3kk ikäinen pikkuprinsessa.. Onneksi tärppäsi kertalaakista, ei todellakaan olla enää nuoria. Minä 39, mies 43. 

Ja on se vaan niiiiiin ihana. Nyt vaan harmittaa et isovanhemmatkin on jo vanhoja, toivoisin kovasti paljon yhteisiä vuosia meidän neidille ja heille!

En todellakaan suosittele odottamaan vielä kymmentä vuotta, mutta joskus se vaan vie niin pitkään ennenkuin mies kypsyy. Ja nyt tuo mies haluaisi jäädä hoitovapaalle :D

 
Viestien perusteella teidän asiat on ilmeisesti järjestymässä, onnea siitä :) mut piti vaan tulla se kertomaan että ite oon 22 ja jäin ns. paskaduunista äitiyslomalle, mies 27 ja opiskelee. Meillä on nyt 3,5 kuukautta vanha vauva ja toistaiseks ainakin ollaan pärjätty ihan hyvin, huolimatta siitä ettei kumpikaan vielä oo valmistunu mistään tai tehny uraa.

Kannattaa tehdä lapset nuorena, jotta jaksaa paremmin valvoa öitä :) Ja tosiaan koulutuksen ja muun ehtii hankkia kyllä nykypäivänä ihan minkä ikäisenä vaan.

Mutta toisaalta voihan sen lapsen pukata myöhemmälläkin iällä. Mun mielestä ei oo olemassa oikeeta hetkeä lapsenhankintaan. Ja sit kun se tulee niin elämä tulee kuitenki menemään eri tavalla ku on suunnitellu!
 
Älähän nyt Lele. Mä pelkäsin kovasti noita yövalvomisia, kun ikääkin on. Mut meilläpä ei valvota :D

Paitsi kun äiti on tyhmä ja notkuu tietokoneen ääressä melkein yhdeltä yöllä.... Neiti on nukkunut jo 3 tuntia, ja jos yö menee totuttuun tapaan vielä 4-5 tuntia rauhallista yöunta tiedossa. Sitten syödään ja nukutaan pari tuntia lisää ;)

Kaikki vauvat ei onneksi valvota!  Luojan kiitos minulle osui tällainen kullannuppu ;)
 
Joo se kun kirjotin että kannattaa hankkia lapset nuorena, oli kieltämättä aika hölmö kärjistys.

Toi on nimittäin niin tuttu ongelma, vauva nukkuu ihan kiitettävästi mutta ite en malta :P Mut sepä se, ei iällä tai asemalla oo niin paljon väliä jos meinaa hankkia lapsia, kun ei siihen oikein voi varautua minkälainen vauva tulee, tai että miten ite osaa sit käyttää aikansa ja voimavaransa :)
 
Täällä on myös yksi, jonka mies ei osaa päättää tehdäkkö lapsi vai ei. Itse olen kuumeillut noin 1.5 v. ja tämä vaan pahenee koko ajan. Miehelle ilmotin, että luovun hormonaalisesta ehkäisystä vuoden päästä (silloin olemmen 24-vuotiaita). Jos hän ei lapsia silloinkaan vielä halua, kondomia saa luvan käyttää. Haluaisin 2 lasta ennen kuin täytän 30-vuotta. Saa nähdä miten käy..

Mies pelkää vastuuta ja vauva-arkea.. Pelkää isoa muutosta jne.  Tuo minun mieheni on aina vähän hankala. Ei olisi 2-vuotta sitten halunnut lähteä etelänmatkallekkaan kun epäili, että rahat menevät vain hukkaan, eikä siellä mitään ihmeellistä ole. Nyt hän ei muuta haluisikaan kuin matkustaa.. Ei lasta voi verrata matkusteluun, mutta pointti oli siinä, että mies ei osaa päättää mitään ikinä..
 
Meillä reilu vuosi sitten alkoi kuumeilu. Kun nykyisen mieheni aikoinaan tapasin ja häneen rakastuin, tiesin että hän on se oikea. Kuitenkin minulla oli vielä opiskelut kesken. Koulu läheni loppuaan ja lapsesta alettiin puhua, huom minä puhuin ja puhuin ja puhuin. Mies varmaan päästi korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkäisyn lopettamista siirrettiin kolme kertaa. Sitten ilmoitin että nyt loppu pillerit piste. Sen jälkeen käytössä kondomi ja lopulta keskeytetty yhdyntä. Paljon keskustelua ja edelleen minä puhuin:D Nyt viime kierrossa oli sitten virallinen ensimmäinen yritys ja nyt alkoi toinen sillä täti tuli kylään. Mies meillä kaipasi omaa pohdintaa ja miettimistä. Loppujen lopuksi ilmoitti että eiköhän viedä loppuun asti ;) Kyllähän minä painostin ja harmittaa että hirmusti tuputin lapsi asiaa vuoden päivät. Olimme kuitenkin molemmat puhuneet paljon perheestä ja avioliitosta, ja nämä meillä oli joka tapauksessa ns. yhteisenä "tavoitteenamme" jos tälläistä sanaa voi käyttää. Rakastan kuitenkin hirmusti omaa harkitsevaa miestäni, joka pohtii tarkkaan myös paljon pienempiä mietittäviä asioita kuten vaatteita tai kodin tekniikkaa ;D
 
jos kerran viittä lasta haluaa ni pitäs hän ne aikasin jo alkaa hankkii ni kerkiää takas työelämään ja koulun penkille.. mitä kauemmin ootatte ni sitä vaikeemmaks menee.. pitäshän sun mies sen tajuta maalaisjärjellään jossei olis pikkase vielä ettei ois valmis isäks
 
Mun niiiiin tekis mieli tuhahtaa vaan että miehet! :D

Meillä lapsenhankintakeskustelua ei oikeastaan koskaan virallisesti käyty, vaan jotenkin puolvillaisesti vaan päätettiin, että tulee jos on tullakseen, eikä tätäkään sanallisesti käyty läpi! Oikeastaan se kai lähti siitä, että kertaalleen oli vähän jännitysmomenttina ilmassa, kun joutui hakemaan testiä apteekista, ja sen oltua negatiivinen kai sitten alkoi molemmille kypsyä ajatus päässä. Nyt sitä itse haaveilee jo vähän toisestakin, mutta asioista ei vaan puhuta...

Hymähdytti myös tuo satuj:n stoori, että mies oli pitänyt sitä teidän keskustelua jo sopimuksena, että uutta kierukkaa ei laiteta! Meillä kävis just varmaan tolla tavalla, jos kierukka ois käytössä!

Miehet ne on hankalia, vaikka aina väittää naisten olevan... Ja meillä siis sama tahtojen taisto siitä, että mennäänkö alttarille vai ei. Mä haluisin, miehen mielestä aika ei oo just nyt, mutta ei kuitenkaan sano, että koska... Ja sitoutumisesta ei kait pitäis olla kiinni, koska tuo yhteinen lapsonen ja koti ja kaikki kuiteskin on - ehkä vähän samaa kuin yllä, että mies ei vaan "usko avioliittoon" vaan avoliitto sille kait riittää! Hmph! (Ja minä kun haluan ne prinsessahääni!)
 
SannaKoo.. ite en oikeestaan osaa enää muuta ku nauraa tilanteelle.. hääpäivää ollaan vähän suunniteltu ens vuodelle, mut tuo suunnittelujen alottaminen siirtyy aina kk tai kahella..
suomeks sanottuna, en osaa muuta ku nauraa enää tuolle touhulle.. uskon sitte vasta hääsuunnitelmii ku ukko on sanonu tahdon.. heh.. meen sit häihin tällä touhulla siinä asussa mitä sattuu päällä olemaan.. ukkohan se isot häät haluaa, en minä :D

mitä nyyttiin tulee niin oon saanu ajatukset suurin piirtein (toistaiseksi  *KOPKOP*) pistettyä jäähylle vähäks aikaa.. muutamaan kouluun tässä haettu ja saa nyt nähä pääseekö mihinkään.. yritän ottaa nyt tuonkin asian puolesta mahdollisimman rennosti..
ukko sano et puolentoista vuoden sisään jos se ei oo vastausta antanu ehkäsy jää automaat pois.. no, minä aion nyt olla (jumala anna minulle voimia) se joka pitää suunsa kiinni enkä puhu häistä tai nyyteistä tuolle ukolle yhtään mitään.. ainakaan vähään aikaan.. toivottavasti en 1,5 vuoteen.. tai edes puoleen vuoteen.. oke oke, ehken ainakaa pariin kk.. hmm.. jos sitä näin alkuun sais suunsa pidettyä kiinni viikko kerrallaa :D

tämä viikko ainaki menee jouluhössötysten merkeissä eli ei pitäis olla kovin vaikeeta pitää suutaan kiinni..
jos tää käänteispsykologia toimis tuohon ukkoon paremmin.. toiminu joissain muissa asioissa ainaki..
(ristii sormet ja toivoo parasta)

hmm.. tais tulla taas aika sekava teksi....
Mut eiköhän me SannaKoo pidetä tiukasti kiinni siitä et me saadaan ne häät vielä lähitulevaisuudessa ;) vai joko teillä on päivämäärä saatu päätettyä? :)
 
Hei!

Täällä kanssa vaikeus saada miehestä päätös irti. Olen tässä nyt noin kaks vuotta koittanut saada miehen suostumaan lasten tekoon. Joka kerta hän on vain sanonut, että ei halua vielä. Ikää meillä molemmilla on tosin 25, et onhan tässä aikaa vielä.

Pari kertaa ollaan todella pahasti riidelty asiasta, mutta nyt viime aikoina asiasta on voitu keskustella ihan hyvässä hengessä ilman minkäänlaista riitaa.

Alkaa vain ahdistaa tämä tilanne oikein kunnolla. Vauvakuume on todella kova. Olen nyt koittanut antaa miehelle vähän taukoa asian tiimoilta. Tilannetta ei yhtään helpota, että lähipiirissä on paljon pariskuntia jotka ovat raskaana tai yrittävät raskautua.

Tälläinen vuodatus tällä kertaan.
 
Enemmän tai vähemmän kaikkia miehiä painaa huoli siitä, onko rahaa riittävästi. Totuushan kuitenkin on, että jos kaikki miehet saisivat lapsia vasta silloin kun heillä oikeasti on siihen varaa, niin naistenklinikan käytävillä näkisi vain eläke-ikäisiä miehiä.

Muuten meidän miesten epäröinnit ovat ihan samanlaisia ku teidän naistenkin, tai ainakin näin näkisin asian tämän palstan kirjoitusten perusteella (täällä kun ei ns. vilise miespuolisia kirjoittajia)

Lapsen terveys, äidin terveys, rahahuolet, asunnon vaihtaminen, työllisyystilanne, vaikutukset urakehitykseen ja -mahdollisuuksiin, mullistukset elämäntilanteeseen... Ja ihan tiedoksi vaan, kyllä meillä miehilläkin ns. kello tikittää - en voi kuvitella mitään makeampaa juttua ku se että jonain päivänä voisin esitellä maailman kauneimpia kolkkia ja asioita omalle tyttärelleni tai pojalle.

Itse olen kokenut tämän ylipuhumisen jo kolme kertaa, kun kahden keskenmenon käsittely vaati sen. Ratkaiseva käänne neuvotteluissa taisi olla se päivä kun sanoin suurin piirtein näin tyttöystävälleni:

"Jokainen tuntee varmasti jonkun jota kaduttaa etteivät hankkineet lapsia, mutta tunnetko ketään joka katuu sitä että hankki lapsen?"
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top