Miten pystytte laittamaan lasten vaatteet kiertoon?

M

Miyn

Piirimestaruustason postaaja
Huhtimammat 2018
Mulla on aina ollut vahvasti sellainen juttu, etten pysty luopumaan mistään tärkeästä esineestä.

Esine tarkoittaa mulle muistoa, jotain joka on konkreettisesti tapahtunut.
Hävitän esineen = hävitän muiston.

No tässä pitäisi laittaa pois alle 100 cm vaatteet eli tehdä tilaa lapsen vaatelipastoon.
Miten mä pystyn tähän?!
Vauvavaatteet meni jossain mielenhäiriössä "melkein kaikki" tutulle. Noitakin mietin vielä silloin tällöin että sinne meni se tietty muumipaita jne.

Äiti on samanlainen että kulkee vissiin ihan suvussa :banghead:
 
Mulla on ollut samaa ongelmaa, että esineisiin kiintyy liiaksi muiston vuoksi. Esim ihan vauvavaatteet oli mahdoton luovuttaa pois, mutta isompia olen pystynyt kyllä. Enää ei ole ihan vauva-aikaisiakaan kuin muutama. Muutenkin asennoituminen on alkanut muuttua siihen, että kukaan ei ota minulta mitään pois, vaikka vanha bamsepaita (tai sitten maljakko, sohva jne) lähteekin, vaan saan tilaa uusille muistoille! Eikä ne vanhatkaan sen tavaran mukana lähde, varsinkaan lapseen liittyvät, lapsi itse pitää vielä lisäksi huolta siitä :grin
 
Samaa vikaa täälläkin! Vauvan vaatteet oli helpompi antaa eteenpäin, kun ne meni tutulle ja tarpeeseen. Tosin jälkeenpäin on muutama vaatekappale jäänyt harmittamaan. Toisaalta olen tyytyväinen, että olen säästänyt isojen Sisarusten joitakin kauneimpia ja tärkeimpiä ajattomia vaatteita. Kuopuskin on niitä käyttänyt.
 
Jotain vauvanvaatteita on tarkoitus säilyttää. Omat lapseni ovat käyttäneet myös vaatteita, jotka oma äitini säästi.

Käytännössä olen päättänyt, että alle metrin pituisia vaatteita voin säilyttää yhden pienen muovilaatikollisen, enempää varastotilaa en voi niille antaa. Ja ainoastaan priimavaatteita, eli jos vaatteessa on jotain vikaa, en säästä vaikka olisi kuinka söpö tahansa, ei niitä enää kukaan käytä.
 
Minulla nuo säästetyt vaatteet ovat lähinnä neuleita, joita mummu on kutonut lapsille. Lisäksi on jotain juhlavaatteita, mutta kun nuorimmainen on poika ja muut tyttöjä, niin niitä ei ole tullut käytettyä.
 
Ota kuvia niistä vaatteista ja säästä kuvat? :)

En itse kiinny tavaroihin kovin helposti. Olen säästänyt muutaman vaatekappaleen kultakin lapselta - loput ovat menneet melko surutta kiertoon. Muistot elävät mielessä, valokuvissa ja ylös kirjoitetuissa hetkissä. Hyvä näin, koska jos alkaisin säilöä neljän lapsen vaatteita, ei meille pian muuta mahtuisikaan. :grin
 
Me ollaan säästetty kaikki lapsen vaatteet toiselle lapselle, joka on suunnitelmissa. Vain ne, jotka on niin kauheita ettei kukaan halua käyttää, on laitettu pois. Laitetaan kyllä sitten kun lapsiluku on täynnä suurin osa kiertoon. Mutta aloittajan ongelmaan, jospa säästäisit ne kaikista kauneimmat tai ne joihin liittyy eniten muistoja ja laittaisit loput eteenpäin?
 
Mä ole säästänyt yhden bodyn ja 1v mekon muistolaatikkoon lapselle. Mulla on äitiyspakkauksen laatikko säilössä johon laitan talteen lapselle muistoja elämän varrelta. Kaikki muu lähtee kiertoon seuraaville tarvitsijoille. Aluksi vaatteista luopuminen oli haikeaa, mutta mitä isommaksi lapsi kasvaa niin sitä hauskempaa on yhdessä etsiä uusia vaatteita seuraavissa kokoluokissa ja luopuminen on helppoa. Mä myös ostan suurimman osan kirpputorilta niin ehkä siksi on helpompaa ainakin ne vaatteet laittaa pois.
 
En ole vielä laittanut mitään kiertoon. Tietysti tytön mekot ja pitsiunelmat jäivät nyt varastoon, kun tokasta ollaan saatu poikalupaus, mutta en ole kehdannut niistä silti luopua. Mitä jos meille tuleekin vielä joskus kolmas lapsi, tyttö? Pitää katsella. Vielä en ole valmis luopumaan.
 
Säästän kaikki parhaimmat, mutta suurin osa meillä on sellaista ihan perus käyttö vaatetta ja käytettynä meille tulleet. Alkuun oli hankalaa, mutta nyt oon päässyt asian yli. Oon muutenkin yrittänyt olla kehittämättä enään liian rakkaita muistoja esineisiin. Sillon kaikesta on helpompi hankkiutua eroon.
 
Kummallakin lapsella on äitiyspakkauslaatikot mihin oon kerännyt vaatteita ja muitakin muistoja.
 
Olen tosi huono kierrättämään lapsen vaatteita. Nyt ei kyllä harmita yhtään, kun isosiskon vaatteet vauvasta tarhaikäiseen ovat tallessa uudelle tulokkaalle.

( Päiväkodissa varsinkin alkuaikoina vaatteista tuli käytännössä ”roskiskuntoisia” eli niitä en ole säästänyt.)

Mummojen kutomista vaatteista ja pikkiriikkisistä juhlamekoista en luovu varmaan ikinä.
 
Takaisin
Top