Miten miehesi reagoi raskauteesi?

Aiarana sanoi:
Minun mieheni on ollut ristiriitaisilla tunteilla koko raskauden ajan, vaikka on toivottu lapsi. Noin puoliväliin asti hänellä oli laidasta laitaan tunteita, enemmissä määrin negatiivisia. Pelkoa, ahdistusta, halu karata, jännitystä, paniikkia, mutta sitten välillä iloa ja onnea ja ylpeyttä. Varmaan minun huonovointisuus puoliväliin asti vaikutti asiaan, kun oksensin vain kaiken ajan tai sitten nukuin. Mies on myös huolissaan rahasta, asunnon riittävyydestä, autosta, kaikesta mistä yleensä miehet ovat vastuussa vaikka meillä ei minkään suhteen ole mitään hätää. Minun ja sikiön hyvinvoinnista hän on huolehtinut päänsä pyörälle, tämä raskaus kun ei ole ollut helppo. Lopulta kun raskausmasu alkoi kasvamaan ja mieskin tunsi masuasukin potkut, on hän alkanut selvästi rentoutumaan :) Hänelle tämä on vaatinut totuttelua ja tulee varmasti vaatimaan paljon totuttelua vauvan synnyttyä, isille kun rakkaus vauvaa kohtaan ei välttämättä synny niin nopeasti kuin äideille. Olen antanut hänelle aikaa ja pitää antaa jatkossakin :) Ja pieniä merkkejä pitää osata lukea, vaikka itse haluaisin puhua päivät pitkät vauvajutuista, niin pitää osata sulkea suu silloin, kun miehellä alkaa vauvajutut pursumaan korvistakin ulos :)
Click to expand...

Kuulostaa hyvin samalta kuin meillä raskausaikana.
Mutta mies oli hienosti synnytyksessä tukena ja nyt on aivan ihana isi meidän pikku neidille :Heartpink
 
Meillä tämä meni jotakuinkin näin: muutamaa päivää ennen minun 18v synttäreitä, minun poikaystäväni kysyi minulta että haluanko minä koskaan lapsia. Oltiin siihen mennessä seurusteltu vasta muutama hassu kuukausi. Vastasin tuohon kysymykseen että olen haaveillut omasta lapsesta 14 vuotiaasta lähtien mutta pelkään tulla raskaaksi koska olin saanut jo kaksi keskenmenoa tietämättä raskaudesta itse. Juteltiin asiasta perin pohjin ja kun tuli tämä päivä kun täytin 18 ja sitä lähdettiin juhlimaan, poikaystäväni tokaisi kolmannen oluen jälkeen että "olisiko mahdoton ajatus että huomen illalla kun sinun puhelin muistuttaa ehkäsypilleristä, jättäisit sen syömättä" minähän hämmennyin totaalisesti eikä asiasta puhuttu enää. Jatkoimme juhlintaa ja vasta seuraavana päivänä uskalsin kysyä että oliko hän juuri tosissaan että lopettaisin ehkäisyn ja hän sitten sen enempää miettimättä totes että "kyllä, ei tuommosella asialla vitsiä heitetä, minä haluan lapsen sinun kans" no minä sitten lopetin pillerit eikä kuukautisia kuulunut eikä näkynyt. Tein ainakin 5 testiä ennen kuin se näytti positiivista. Testi oli positiivinen kun menkat olivat jo 8 viikkoa myöhässä. Poikaystäväni näki testin tuloksen ennen minua ja naurahti hieman. Kysyin että mikä naurattaa ja hän antoi testin minulle ja minä meinasin pyörtyä. Mies rauhoittelee kun isrtun jalat ristissä lattialla ja tärisen ja melkein itkinkin pelon ja onnen sekaisissa tunteissa. Poikaystävä toteaa "rauhoitu nyt vähän. Ei tässä mitään hätää ole. Jos joisit vaikka kahvia sillä välin kun soitan äidille että siitä tulee mummi." Eli meillä mies otti paremmin kun hyvin kun itselläni meni viikkoja ymmärtää että mitä on tapahtunut :)
 
Meillä raskaus ei ollut suunniteltu ja mies oli aluksi epäuskoinen vaikka näkikin testin. Teimme siis toisen, jonka jälkeen mies oli pari kuukautta ihan omissa oloissaan. Tänä aikana emme oikeastaan puhuneet asiasta mitään (miehen pyynnöstä, hän halusi sulatella asiaa rauhassa ensin). Sitten mies innostui oikein kunnolla ja puhuimme kaikesta mahdollisesta raskauteen ja vauvaan liittyvästä. Vieläkään ei miehen innostusole laantunut (nyt rv 37) ja olen tosi iloinen että asiat järjestyivät näin hyvin.
 
Meillä raskaus oli suunniteltu, mutta kyllähän se otti silti aikansa tajuta, että oikeasti raskaustesti näytti plussaa! :) Muta onnellinen tuo mies oli samantien, mutta toki asian sisäistäminen vei hetken. Tosin sitten aloin jo voimaankin niin pahoin, että aika todelliseksi se muuttui nopeasti ja muutamaa viikkoa myöhemmin oltiin ensimmäisen kerran päivystyksessä kovien kipujen takia.. Että aika nopeasti se muuttui todeksi ja mietittiin, että "mitenhän meidän vauva kestää matkassa.." Hyvin on kestänyt ja nyt mies on jo aivan innoissaan odottelemassa syyskuuta :)
 
Raskaus on suunniteltu ja jo ennen plussausta mies vitsaili nimen keksimisestä ja muusta. Plussauksen jälkeen on koko ajan vaan enemmän ja enemmän innoissaan. Nyt enää hieman yli kuukausi laskettuun aikaan ja välillä mieheltä kysyn ajatuksia, kun katselee kaihoisasti kaukaisuuteen: "mietin sitä kun ekan kerran saadaan poitsu oikeesti käsille". Mä pakahdun onnesta <3 Se on jo ihan isi :)
 
Meillä raskaus alkoi nopeammin kun kumpikaan oli edes uskaltanut toivoa. Kuukautisetkin oli jo pari viikkoa myöhässä ennenkuin edes tajusin tehdä testiä. Vahvat kaksi viivaa joista otin kuvan ja lähetin miehelle, joka oli töissä. Mies soittikin heti ja kysyi, että mitä se siis tarkoittaa. Sanoin että positiivinen on. Mies oli innoissaan. Itse olin alussa vähän kauhuissani koska olin henkisesti varautunut siihen, että tässä saattaa kestää kauankin.
Miehellä on jo ennestään lapsi, joten ehkä hänelle on ollut helpompi käsitellä asiaa ja olla iloinen ja onnellinen. :)
 
Tein raskaustestiä jo rutiininomaisesti, sillä jos kuukautiset ei alkanut päivälleen niinkuin piti, olin jo kaivamassa testiä kaapista. Tein testin ja laskin sen normaaliin tapaan keittiön sivupyödälle vessasta tultua ja hetken päästä kävin kurkkaamassa. Pari kertaa piti vilkaista ennen kuin tajusin että jestas! Pää löi tyhjää. Kiikutin testin miehelle ja hän katsoi tikkua. Tuijotti tuijottamistaan. Pian hymy nousi hänen huulille. Lopulta tokaisi että "joo o, se on menoa sitten" ja minä räjähdin itkemään ilon ja pelon sekaisin tuntein ja halasin miestäni. Hetken katsottiin toisiamme silmiin ja näin sieluni silmin kuinka elämässämme kääntyi juuri uusi sivu ja "nuutunut", jo alku huuman menettänyt 7 vuoden suhteemme syttyi uudelleen roihuun. Se oli ihana hetki <3 Tällä hetkellä tyttömme on suloinen 8kk ikäinen viikari ja hänellä ei voisi olla parempaa isää <3
 
Meillä oli lähes parin vuoden yritys jo takana kun teinkin lääkärin antamaa lausuntoa uhmaten positiivisen raskaustestin. Ja toisen ja kolmannenkin. Mies oli sitä mieltä etten kuitenkaan ole raskaana :D sitten alkoi kamala pahoinvointi, mies ei varsinaisesti ollut huolissaan siitä, toki kyseli pärjäänkö jne. Sitten kun kerrottiin molempien vanhemmille, alkoi mies tajuamaan ja innostumaan jopa niin paljon ett hänen tekisi mieli huutaa koko maailmalle tulevansa vihdoin isäksi :D Nykyään aina huomioi kun juoksen vessassa pahoinvoinnin takia tai mitä vaan onkaan.
Tuosta tulee vielä loistava isä (kutsuukin jo itseään isäksi)! :)
 
Takaisin
Top