Miten lemmikit ja vauva tulevat toimeen?

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Maalisäidit 2020
Miten teillä on mennyt vauvan ja lemmikkien kanssa?

Meillä kaksi koiraamme olivat hyvin kiinnostuneita vauvasta, kun kotiuduimme sairaalasta. Koskaan mitään ongelmia ei ole ollut. Nopeasti koirat älysivät etteivät voi hyppiä vasten kun vauva on sylissä. Ihanaa kun ottivat vauvan lauman jäseneksi muitta mutkitta <3
 
Meillä oli koira silloin kun poika syntyi, poika oli n. 10 kuukauden ikäinen kun jouduimme päästämään koiravanhuksen sateenkaarisillalle, joten heidän yhteinen taipaleensa jäi lyhyeksi, ja pojalle ei jäänyt siitä muistoja. Koira suhtautui vauvaan kyllä tosi hyvin, oli utelias, mutta hellä, ja piti omalla tavallaan huolta pojasta. Sitten kun poika alkoi liikkua omatoimisesti, koira meni lähinnä karkuun, kun poika pääsi vetämään sitä häntäkarvoista yms. vaikka miten yritettiin vahtia, että koira saisi olla rauhassa. Kissat taas ovat aina menneet poikaa karkuun, mutta nyt aivan viime aikoina yksi kissoistamme on osoittanut uteliaisuutta poikaa kohtaan, eikä ihan heti lähde karkuun. Poika on vihdoin ruvennut oppimaan, että kissoja silitetään nätisti, tosin sitten joskus jahtaakin niitä, vaikka kielletään ja joskus tarttuu hännästä, vaikka tietää, ettei niin saa tehdä. Onneksi kissat lähtevät pois itselleen ikävistä tilanteista, eivätkä esim. raavi tai pure poikaa.
 
Meidän 16-vuotias kissa palaa kotiin ensi viikolla, jännät paikat siis täälläkin. Se lähti sijaiskotiin kun vauva syntyi, koska stressaantui itkusta ja toisaalta yritti mennä vauvan päälle nukkumaan. Silloisessa asunnossa ei ollut ovia, joten yhteiselo kävi mahdottomaksi. Valitettavasti sijaisäiti ei pysty antamaan loppuelämän kotia, joten kokeillaan, miten kissavanhus ja taapero tulevat toimeen. Ainakin joka huoneessa on nyt ovi ja asunnon läpi pääsee kiertämään, joten kissa ei jää koskaan nalkkiin. Täytyy vielä laittaa pari hyllyä ja kiipeilyteline, jonne lapsi ei pääse.
 
Meillä koiravanhusta ei vauva kiinnosta ollenkaan. Ei sitä kyllä aikoinaan kiinnostanut omatkaan pentunsa, ei liene äitityyppiä hän. Nuorempi koira käy välillä nätisti katsomassa ja ihmettelemässä leikkimatolla sätkivää pökälettä. Nuuhkaisee ja kielellä lipsuttaa, jos en ehdi kieltää. Jostain syystä liikkuvat nykyään sisälläkin reikä päässä juosten, mutta vauvan kohdalla ovat toistaiseksi jarruttaneet, tai ainakin taitavasti väistäneet. Hyvin siis on mennyt. Ovat kyllä ystävällistä rotuakin, ei hirveästi jännittänyt etukäteen.
 
Nurinkehrääjä sanoi:
Meillä on kaksi aikuista (lue: wanhaa) kissaa ja jonkin verran mietityttää että kuinkahan mahtavat suhtautua uuteen tulokkaaseen.
Click to expand...
Molemmat kissat kävivät vauvaa haistamassa ja nuorempi uskalsi hiukan puskeakin. Nyt eivät välitä tuon taivaallista, paitsi kun poika huutaa. Silloin lähtevät ulos lepuuttamaan korviaan.
 
Vauvan tullessa kotiin toinen kissoista perääntyi sähisten huomatessaan, mitä autokopassa on. Toinen, yleensä arempi, jäi vähäsen nuuskimaan. Pian tuo perääntynyt kissa kuitenkin otti vartijan roolin, asettui lähelle nukkuvaa vauvaa vahtiin. Molemmat ovat päässeet hellästi nuolaisemaan vauvan päätä. Kovempia parkuja pakenevat edelleen.
 
Meillä 2 kissaa ja jännitti etukäteen varsinkin toisen kissan suhtautuminen vauvaan. Kyseinen kisu kun on aika omapäinen tapaus eikä esim. siedä yhtään sitä jos toinen kissa tulee häntä liian lähelle. Toisaalta sitten taas sillä toisella kissalla on taipumusta stressipissiongelmiin, niin kyllähän sekin jännitti.

Vauva on nyt kolmeviikkoinen ja thank god kaikki on mennyt ainakin tähän asti hyvin. Molemmat kisut pysyttelevät turvallisen välimatkan päässä vauvasta, toinen kiertää hyvin kaukaa ja toinen on uskaltautunut muutaman kerran nuuhkuttelemaan vauvaa lähempää. Eikä ole ollut stressipissiongelmia. Saas nähdä miten sitten kun vauva lähtee liikkeelle. :dummy1:

Ekat päivät oli kyllä hauskoja, kun kumpikaan kissoista ei ole ollut lasten kanssa missään tekemisissä ennen vauvan kotiintuloa. Ensimmäisestä itkusta oli molemmilla hännät paksuna ja muutaman yön ajan molemmat tulivat kyttäämään makkarin ovelle aina kun vauva itki ja/tai lähdettiin vaihtamaan vaippaa. Muutamassa yössä tottuivat ja nykyään nukkuvat olohuoneessa ihan niin kuin ennenkin.
 
Ei hyvin mennyt. Esikoisen aikaan meillä oli kissa. Kaikki meni hyvin niinkauan, kun vauva oli lähinnä sylissä. Kun vauva alkoi olla lattialla, niin kissa meni ihan sekaisin. Vaani, sähisi ja yritti hyökkiä vauvan päälle :oops: Kissa alkoi myös tekemään tarpeensa kaikkialle muualle paitsi laatikkoonsa. Etsittiin kissalle uusi, lapseton koti. Siellä elää vieläkin onnellisena :Heartblue Käyn aina välillä moikkaamassa :)
 
Tuota mekin Zeni pelättiin, että kissojen kanssa käy noin, etteivät tule toimeen pienen kanssa. Mutta kohtuullisen hyvin on ainakin tähän asti mennyt. Yksi kissoista tosin pissailee silloin tällöin matoille, mutta enimmäkseen jos jollain on jäänyt joku vaate lattialle, ei mene kauaa kun se on pissitty. Elimellistä vikaa ei ole, ell epäili stressipissaamista. Helpompaa kyllä olisi, jos ei olisi lemmikkejä, poika on siinä vaiheessa, että jahtaa kissoja ja vetää niitä hännästä aina kun vaan kohdalle osuu, ei auta kieltämiset eikä mikään, pitää kädestä pitäen käydä ohjaamassa muualle, ellei kissa lähde karkuun. Muutaman kerran jo yksi kissa on näykännyt poikaa kädestä, kun poika menee häiritsemään, vaikka sanotaan, ettei saa mennä :( Yleensä kissat kyllä kaikkoavat kuka minnekin, kun poika herää tai on paikalla, mutta ei aina. Kaikki kolme kyllä viihtyvät hyvinkin pojan sängyssä nukkumassa päivisin kun poika on tarhassa, mutta muuten sitten eivät niinkään perusta lapsesta.
 
Meidän koira oli aika tarkkaan vuoden vanha, kun lapsi syntyi. Pelättiin, että hyvin energinen, villi ja riehakas koira ei ota vauvaa hyvin vastaan, mutta ottikin lopulta todella hyvin tulokkaan huomaansa. Edelleenkin on pojan seurassa hyvin rauhallinen, kärsivällinen ja suojeleva. Välillä kyllä huomaa, että kyllästyy pojan jatkuvaan silittelyyn, niin olenkin ohjaillut poikaa muualle jotta koira saa olla rauhassa. Jos uusi tulokas tästä jossakin kohtaa tulee, niin jännittää kyllä hermostuuko koira, kun lapsia onkin kaksi.
 
Meidän 5 v. kissamme otti pojan ihan hyvin vastaan. Nuuhkaisi ensimmmäiseksi pojab päätä ja sitten äkkiä pakitti pois. Ei ollut ihan vakuuttunut tyypistä ja ei ehkä vieläkään tajua että kyseessä on pieni ihminen... :hilarious: Nyt kiipeää jo samaan aikaan syliin eli ei kyllä jätetä keskenään vartioimatta, ettei vain menisi liian lähelle nukkumaan.
Suurempi ongelma on sitten meidän 3 v. rescue koira, semmonen 30+ kilon sakemanni-tiibetinmastiffisekoitus. On aina ollut todella villi ja "raju" liikkeissään, vaikkakin kiltti kuin mikä. Ei tarkoita pahaa mutta saattaa tökätä pahastikin kuonollaan kun niin innostuu, tai sitten keho osuu kuin tykinkuula kun vauhdilla juoksee päin. Noh, nyt hän näköjään kuvittelee vauvan olevan hänen pentunsa. Aivan hurjan ylisuojeleva ja haluaisi koko ajan olla pojan kanssa. Jos meillä on vauva sylissä koira kävelee vieressä nenä vauvassa kiinni, ja jos ei itse menisi väliin varmaan pesisi koko vauvan kuolallaan. Nyt pidetään väkisin vähän hajurakoa, eli eivät ole samassa tilassa öisin ja aina joku on vahtimassa koiraa. Jos vauva itkee koiralla on hurja hätä. :confused:
 
Meillä meni aikuisen koiran kanssa hyvin, osasi heti varoa vauvaa ja juoksee heti katsomaan, jos pieni vaikka itkaisee. Vanha kissa puolestaan ei osaa varoa, joten yöt herra viettää saunaosastolla ja päivisin vain jatkuvan valvovan silmän alla, kun on samoissa tiloissa vauvan kanssa. Kissa ei onneksi tunnu stressaavan tilanteesta, vaan iltaisin vetäytyy mielellään omaan rauhaansa syömään ja nukkumaan.

Ja mitä me sitten menimme tekemään, no otimme koiranpennun, kun vauva oli alle 5kk. Vanhempi koira oli yksinäinen, kun toinen koiravanhuksemme jouduttiin päästämään vihreämmille niityille alkuvuonna. Ja myös me kaipasimme kovasti toista koiraa. En tällaista suosittelisi kovin herkästi muille, mutta tiesin meidän resurssien riittävän koko paletin pyörittämiseen ja kaikki on mennyt hyvin :Heartblue:Heartpink:Heartred
 
Meillä on 3 koiraa, kaksi isoa, (joista toinen 6kk pentu, niiden kanssa täytyy olla tarkkana vaikkeivat pahaa tarkoita, mutta saattavat tassu edellä tulla sohvallakin lähelle) ja yksi pienempi, kaikkien kanssa mennyt hyvin tähän asti. Kissoja on 7, ei ongelmia niiden kanssa. Ulko eläimiin ollaan vasta alettu tutustua, kun on kylmää ja vauva lähinnä nukkuu vaunuissa, mutta lampaiden ja hevosten kanssa mennyt hienosti, lintuihin ei olla vielä otettu kontaktia.
 
Eve87 sanoi:
Meillä meni aikuisen koiran kanssa hyvin, osasi heti varoa vauvaa ja juoksee heti katsomaan, jos pieni vaikka itkaisee. Vanha kissa puolestaan ei osaa varoa, joten yöt herra viettää saunaosastolla ja päivisin vain jatkuvan valvovan silmän alla, kun on samoissa tiloissa vauvan kanssa. Kissa ei onneksi tunnu stressaavan tilanteesta, vaan iltaisin vetäytyy mielellään omaan rauhaansa syömään ja nukkumaan.

Ja mitä me sitten menimme tekemään, no otimme koiranpennun, kun vauva oli alle 5kk. Vanhempi koira oli yksinäinen, kun toinen koiravanhuksemme jouduttiin päästämään vihreämmille niityille alkuvuonna. Ja myös me kaipasimme kovasti toista koiraa. En tällaista suosittelisi kovin herkästi muille, mutta tiesin meidän resurssien riittävän koko paletin pyörittämiseen ja kaikki on mennyt hyvin :Heartblue:Heartpink:Heartred
Click to expand...


Meillä myös tuli koiranpentu 2 viikkoa ennen lapsen syntymää, mutta tosi hyvin on mennyt ja pentu on ihan rakastunut vauvaan ja osaa olla varovainen.
 
Takaisin
Top