Miten lapsi suhtautuu pikkusisarukseen?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Meidän tytöillä on ikäeroa 3v4kk. Isompi oli innoissaan vauvasta, siitä puhuttiin paljon ennen syntymää ja kerrottiin paljon myös esikoisen vauva-ajasta, katsottiin kuvia jne. Kun vauva syntyi, annettiin ekstrapaljon huomiota isommalle. Siskokset ovat ihan parhaat kaverit näin lähes 1,5 vuotta myöhemmin. Alusta asti isompi on Ja ollut hellä ja huomaavainen vauvaa kohtaan, ihan paras isosisko.
MUTTA ekat pari kk oli jotain käsittämätöntä se huomion haku ja vanhempien kiusaaminen. Räkää pyyhittiin vanhempien vaatteisiin, nukkumaan mennessä tultiin kiipeämään, roikkumaan ja nauramaan niin että vauvakin heräsi ja kaikin mahdollisin tavoin haki huomiota - jota siis oltiin mielestämme annettu erityisen paljon. Täytyy tunnustaa että muutamankin kerran meinasi hermot mennä ja miehen kanssa piti etenkin nukutuksen yhteydessä vaihtaa vuoroa ettei itsellä keitä yli.
No, ryhdyttiin antamaan huomiota naurettavan paljon, aina ohimennessä annettiin hali ja huudeltiin kivoja kommentteja kun lapsi leikki keskenään tai katsoi ohjelmiaan. Siis jatkuvasti. Vauvan ollessa 4kk ei tuosta ilkiöstä ollut enää jälkeäkään. Saattoi osa käytöksestä olla myös 3v uhman aikaansaannosta. Mutta siitä olen kiitollinen että pikkusiskon kiusaamista tai kateutta ei ole missään vaiheessa (vielä) ollut.
MUTTA ekat pari kk oli jotain käsittämätöntä se huomion haku ja vanhempien kiusaaminen. Räkää pyyhittiin vanhempien vaatteisiin, nukkumaan mennessä tultiin kiipeämään, roikkumaan ja nauramaan niin että vauvakin heräsi ja kaikin mahdollisin tavoin haki huomiota - jota siis oltiin mielestämme annettu erityisen paljon. Täytyy tunnustaa että muutamankin kerran meinasi hermot mennä ja miehen kanssa piti etenkin nukutuksen yhteydessä vaihtaa vuoroa ettei itsellä keitä yli.
No, ryhdyttiin antamaan huomiota naurettavan paljon, aina ohimennessä annettiin hali ja huudeltiin kivoja kommentteja kun lapsi leikki keskenään tai katsoi ohjelmiaan. Siis jatkuvasti. Vauvan ollessa 4kk ei tuosta ilkiöstä ollut enää jälkeäkään. Saattoi osa käytöksestä olla myös 3v uhman aikaansaannosta. Mutta siitä olen kiitollinen että pikkusiskon kiusaamista tai kateutta ei ole missään vaiheessa (vielä) ollut.
Kohta se nähdään! Ainakin vielä on 3v ollut innoissaan masussa olevasta pikkuveljestä. Saa nähdä miten suhtautuu kun syntyy.
Mun esikko oli juuri täyttämässä 3 v. kun kaksoset syntyi. Olin varautunut siihen, että oon pulassa kolmeveeuhmamustankipeän pojan kanssa, mutta olin niin väärässä! Puhuttiin paljon tulevista siskosta ja veikasta jo raskausaikana ja, kun vauvat sitten syntyi niin otin poikaa paljon vauvojen hoitoon mukaan ja annoin hänen sylitellä, halailla ja pussailla heitä. Itse huomioin esikkoa aina tilanteen mukaan ja huomiota hän sai paljon muiltakin meidän lähipiiriltä.
Kaksoset on nyt 6kk, eikä esikoiselle ole vieläkään tullut minkäännäköistä mustasukkaisuutta heitä tai mua kohtaan. Ei, vaikka joudun usein hänelle sanomaan, että "Odota, äiti hoitaa/syöttää/nukuttaa/lohduttaa vauvat ensin".
Oon ihan superylpeä mun pienestä isosta pojasta!
Kaksoset on nyt 6kk, eikä esikoiselle ole vieläkään tullut minkäännäköistä mustasukkaisuutta heitä tai mua kohtaan. Ei, vaikka joudun usein hänelle sanomaan, että "Odota, äiti hoitaa/syöttää/nukuttaa/lohduttaa vauvat ensin".
Oon ihan superylpeä mun pienestä isosta pojasta!