Tässä minun ajatuksiani aiheesta.
Sanoisin, että niin aikaisin kannattaa kertoa kuin mahdollista. Se, että kaikki muut tietävät ja yhdelle ei kerrota, on vielä lisäloukkaus lapsettomuuden surun päälle.
Ulkopuolisuudesta on kahdenlaisia mielipiteitä. Jotkut lapsettomat surevat sitä, että lapsettomuuden takia muut jättävät heidät ulkopuolisiksi ja kaverisuhteet katkeavat, koska lapsiperheet tykkäävät hengailla vain toisten lapsiperheiden kanssa (joten lapseton ei pääse kokemaan vauvaelämää edes kavereiden kautta), ja jotkut lapsettomat kokevat, etteivät he edes pystyisi olemaan läsnä toisen raskaudessa tai pikkulapsiajassa. Tästä siis kannattaa kysyä lapsettomalta, kokeeko hän haluavansa jakaa sinun raskautesi ilot ja surut, vai onko se hänelle liikaa, eikä tehdä tätä päätöstä hänen puolestaan häneltä kysymättä.
Toki toisen raskaudesta kuuleminen palauttaa pintaan surun ja pettymyksen, jne, sitä ei oikein voi estää. Monesti se on mukavampi kokea omassa rauhassa, eikä muiden läsnäollessa. Eli sanoisin, että parempi kertoa vaikka whatsappissa tai tekstarilla silloin kun vastaanottaja ei ole töissä tai jossain vierailulla, jolloin vastaanottaja saa omassa rauhassaan itkeä ja raivota, eikä tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat, eikä myöskään heti tarvitse miettiä, mitä vastaa raskausuutisen tuojalle.
Ja jos haluat edelleen olla ystäväsi tukena, kannattaa sanoa, että hän voi soittaa uutisesta sinulle kun siltä tuntuu tai viestiä tekstimuodossa ihan oman fiiliksen mukaan, ja että sinulta löytyy kuunteleva korva jatkossakin. Ja kertoa, että ihan hänen fiilisten mukaan mennään, ettet odota hänen hehkuttavan olevansa onnellinen sinun puolestasi, jos hänellä itsellään on silloin paha olla.
Muoks. Yksi tuli vielä mieleen: älä yritä rohkaista sanomalla, että kyllä teilläkin vielä tärppää, olette nuoria, jne, vaan pelkästään kuuntele.
