Miten kahden pienen kanssa jaksaa

[Mira83]

mietityttää se et kun esikoisenkin on vielä pieni noin 1,5 v kun uusi tulokas tulee kuinka sitä ite jaksaa. Meillä esikoinen ollu helppo ja ollaan kerhoissa jumpissa käyty mut sit kun toinen tulee niin on 2 puettavaa varsinkin talvella, 2 vaipoissa, mies sano et tutistakaan ei tän vuoden puolella luovuta. No kai toi syyä osaa jo sillon kun on sitä nyt harjoteltu yhessä.

Pienellä ikäerolla haluttiin et saadaan ees 2 ja ei olla ite vielä ihan hirveen vanhoja ja on seuraa toisistaan sit jonkun ajan päästä. Sisarus ehdottomasti tolle meiän kultamurulle halutaan kun meillä molemmilla on.

 

[Hirmu]

Tuo on varmasti totta että alussa voi olla raskasta mutta itse ajattelisin niin että jos vanhemmat ottaa isosisaruksen mukaan vauvan hoitoon mahdollisimman paljon, niin varmaan voisi auttaa?
Vaikka ikäero olisi pienikin eli isompikin vielä ihan pieni mutta voi olla tosi iso juttu jos saa vaikka auttaa vaipanvaihdossa yms.

Meillä pienempien ikäero 2v ja mustasukkaisuutta kyllä jonkinverran oli mutta siskolleen isoveli oli tosi huolehtivainen (tunki reilu kk ikäiselle esim isoimman veljen karkkia suuhun koska onhan se ihan epistä jos ei pikkusiskolla ole karkkipäivää)

 

[Desiree84]

Komppaan Hirmua, että alku saattaa tuntua vähän raskaammalta, mutta sitten kun vauvallekin alkaa tulla jotain rutiineja jne. niin varmasti jo helpottaa. :) meillä kanssa isommilla lapsilla 1v8kk ikäeroa ja olihan siinä vaipparuljanssia kerrakseen, mut nyt on ihana huomata (tytöt nyt 6 ja 4) että ovat toisilleen todella tärkeä tuki ja turva.

 

[Jetsu]

Mua mietityttää kahden kanssa liikkuminen, nyt käydään esikoisen kanssa melkein joka päivä jossain,ollaan liikenteessä aamusta asti :-) miten sit tulee lähdettyä kahden kanssa jos se osoittautuu hankalaksi, jumittautuuko sitä kotiin....

 

[amorous03]

Mua jännittää miten sitä kolmen kanssa pärjää.. 6-vuotias, joka tekee heti jotain älytöntä kun silmä välttää, 4-vuotias jota isompi yllyttää koiruuksiin tai kitisee kun isompi kiusaa :)

Ei varmaan tule tekemisen puutetta :P

 

[Hirmu]

Kyllä lapset kuitenkin ihan kivasti osaa (välillä) ajatella että äidillä on vauva hoidettavana joten ei tehdä kaikkea mahdollista ihan hirveetä mitä vaan voi :D
Meillä ainakin kun esikoinen oli 3v kun toinen syntyi, oli siitä jo iso apu ja aina oli silittelemässä pikkuveljeä ja auttamassa hoitamisessa.
Pienempien ikäero tosiaan se 2v ja heti oli huomattava ero siinä ymmärryksessä että äidin pitää hoitaa vauvaa..

 

[Tirpppa]

Meilläkin ehkä menot vähenee. Tällä hetkellä on kaikki just hyvin. Päästään helposti ja nopeesti paikasta toiseen ja kun on se tietty rytmi ja rutiinit niin paketti pysyy kasassa. Käydään kolmesti viikkoon kerhossa ja treffaillaan muita äitikavereita. Tykkään meidän arjesta ja töihin ei oo ikävä. Mut miten sit kahden kanssa :D Jos uusi tulokas on yhtään niinkuin siskonsa niin jumiudutaan aluks kotiin. Esikoinen nimittäin roikku tissillä 24/7 ja lisäks oli silent refluksi, jonka takia ei viihtynyt muualla kuin sylissä yhdessä tietyssä asennossa. Keskosuuskin toi omat haasteensa alkuun. Neiti vaatii edelleenkin paljon huomiota ja on usein minussa kiinni kuin mikäkin takiainen :D

Jospa kakkosen kanssa ois helpompaa :D

 

[aifos]

Alussa raskaampaa mutta kun vauvalle alkaa tulla rytmiä niin kyllä se arki siinä alkaa sujua. Toki on vaikeampia päiviä ja onhan sitä väsyksissä välillä jos vauva valvottanut öisin ja esikoisen kanssa täytyy jaksaa päivällä touhuta. Me kyllä lähdettiin sillon aika pian esikoisen ja vauvan kanssa kotoa liikkeelle kerhoihin, muskareihin ja mammatreffeille. Sitä kyllä suosittelen! Lähtemiseen saa kyllä varata aikaa huomattavasti enemmän kuin yhden lapsen kanssa ja onhan se välillä melkosta rumpaa kun just oot saanut lapsille ulkovaatteet päälle ja esikoinen alkaakin sanoa että on kakkahätä ja sitten vauva huutaa eteisessä kuumissaan... :D jälkeenpäin sitten usein tilanteet naurattaa. Vertaistuki on tärkeää ja itseä ainakin helpottaa kun pääsee jutustelemaan muiden äitien kanssa :) Niin ja kyllä se parisuhdekin välillä joutuu koetuksille kun väsyneenä tulee helpommin tuskittua toiselle ja pinna palaa helpommin muutenkin.
Nyt kyllä itseä vähän hirvittää miten sitten kolmen kanssa sujuu, nuorempi on vauvan syntyessä 1v5kk ja vanhin 3v6kk. Kahden kanssa on kaikki sujunut kuitenkin hyvin niin jospa kolmikonkin kanssa :) Olen kyllä varautunut siihen että aluksi tulee olemaan rankkaa varsinkin jos vauva valvottaa paljon.

 

[Zeni]

Pärjää, välillä hyvin, välillä huonosti, toisinaan hyvin huonosti. Juuri niinkuin Aifoskin sanoi, pian liikkeelle ja rytmiä päivään! Meillä on pieninkin aina alusta asti totutettu perheen rytmiin, toki imetykset ja unet vauvantahtiin, mutta iltapesut, -palat, -pisut jne jne jne aina samaan aikaan. Melko äkkiä pienikin siihen tottuu. Mulla ei tosin ole koliikkivauvasta kokemusta, että tietysti jos tulee suuri tarpeinen pikkuinen, niin asiat menee täysin eri tavalla.

 

[ellami]

Mua mietityttää kahden kanssa liikkuminen, nyt käydään esikoisen kanssa melkein joka päivä jossain,ollaan liikenteessä aamusta asti :-) miten sit tulee lähdettyä kahden kanssa jos se osoittautuu hankalaksi, jumittautuuko sitä kotiin....

Marraskuisten '16 puolelta täällä lukemassa.
Mulla on pojat ikäerolla 1v ja 6 päivää. Nyt jo 6v ja 7v.
Tavallaan oli 2 vauvaa kun kuopus syntyi. Yksi hyvä apuväline oli kantoliina. Vauva siihen ja kädet jäi vapaaksi ja pysty jopa kantaa 1v:ta samalla jos tarvi. Mie liikuin joka päivä. Hyvät tuplarattat. Kävelin mummini luokse, "äitikaverille", perhepuistoon tms. Niin sitä vaan jaksoi.

 

[Jetsu]

Toi kantoliina pitää muistaa kyllä! Ja rattaisiin täytyy satsata ja perehtyä :-) kyllä se siitä, ihmismieli vaan näköjään stressaa kaikkea jo "vähän" etukäteen :-D

 

[Tilda]

Rohkeasti vaan liikkeelle kahdenkin pienen kanssa :) Tuplarattaisiin kannattaa kyllä satsata. Muistan kyllä miten itseäkin jännitti kahden kanssa olla liikkeellä kun esikoinen oli 1v8kk ja toinen syntyi, oli vielä vähän haastavampi ja itki aina ulkona jos vaunut ei olleet liikkeessä Mutta siitä sitä sitten pikkuhiljaa oppi ne hyvät niksit miten arjen sai sujuvaksi ja jopa helpoksi. Viime syksynä kun neljäs syntyi ja esikoinen oli 4v niin ei jännittänyt ollenkaan kun jo saanut niin paljon harjoitusta :) Hengissäkin voi siis selvitä vaikka useampi pieni onkin Ja meilläkin viides haaveissa loppuvuodesta.

Huomion antaminenhan se on tärkeintä vaikka vauva vie tietysti aikaa niin täytyy huomioida myös sitä isompaa paljon eikä näyttää ettei ehtisi. Meille ei ole ainakaan tullut vielä kertaakaan mustasukkaisuutta vauvasta.

 

[Annulii]

Minusta tuntuu että helpommin sujui sillon kun tytöt oli pieniä. Esikoinen oli 1v ja 11 kk kun kuopus syntyi ja äkkiä se arkirytmi asettui uomiinsa. Täytyy kyllä myöntää että molemmat olivat hyvin rauhallisia ja "helppoja", joten ei tarvinnut öitä valvoa itsellä.

Mutta tuplat vaan alle ja liikkeelle. Kannattaa hyödyntää päikkäriaika ja juurikin rytmittää se päivä niin että vanhemman lapsen päikkäriaikaan vauvallakin uniaika. Äkkiä siihen uudenlaiseen arkeen sopeutuu eikä voisi enää kuvitellakkaan millaista elämä oli yhden lapsen kanssa :)

 

[Zeni]

Mä oon aina ihan hukassa jos vaikka yksikin lapsista puuttuu :D Jotenkin niin kumman rauhallista ja helppoa, ja ei oo väliä onko pois nuorin vai vanhin Että niin sitä vaan tottuu. Viime kesänä oli ihan kummallista, kun kuopus oli ihan pikkiriikkinen vasta ja mies lähti kahden vanhimman kanssa äitinsä syntymäpäiville toiselle puolen Suomea, ja mulla oli vaan kaksi kotona SE oli outoa jos jokin, ja ne molemmat nukku päikkäreitä! Meillä siis isot on jättäneet päikyt pois jo n.1,5vuotiaana, niin kolme isointa ei oo koskaan nukkuneet torkkuja samaan aikaan.

 

[Annulii]

Zeni: Tiedän kyllä niin tuon tunteen kun yks lapsista on jossain muualla niin on se vaan outoa! :D Esikoinen alottanut nyt koulun alotuksen myötä yökyläilyn niin tuntuu ihan oudolta olla pelkästään pienemmän kansa. Yleensä sillon hellyn ja annan kuopuksen nukkua meidän vieressä :D

 

[aifos]

Tuo huomion antaminen on tärkeää. Mä kävin esimerkiksi esikoisen kanssa kahdestaan muskarissa niin se oli meidän kahden "oma juttu". Meillä ei kyllä pahemmin onneksi ole mustasukkaisuutta näkynyt. Arkirytmi alkoi kyllä nopeasti sujua ja aika nopeasti vauvallakin oli selkeä rytmi. Vauvan aamuupäivän päikkäriaikaan sai hyvin annettua esikoiselle huomiota ja usein avoimet päiväkodit yms ajoittui sopivasti siihen. Tuo on kyllä totta ettei enää pystyis kuvitella elämää ilman toista :)

 

[Huli]

Meillä on esikon ja toisen ikäero 1v 5kk, ja hyvin se meni, meillä toi vanhempi neiti oli oikein innokas apu vauvan hoidossa, toi vaippaa ym. Toisen ja kolmannen ikäero on 1v6kk, ja hyvin meni sekin vaikka oli hetken aikaa hoidettavana 3 alle 3 v ja isäntä oli töissä 12-14h vuorokaudessa, joten käytännössä olin yksin lasten kaa.

Mut toki tähän vaikuttaa hirveesti lapsien luonne, meillä on ollu kaikki vauvoina suhteellisen helppoja, hyvin nukkuneet ja syöneet, eikä oo kärsineet mahavaivoista. Toivotaan siis kaikille, joilla tulossa pienet ikäerot niin suhteellisen helppoja vauvoja:)

 

[Syysmorsian]

Meilläkin ehkä menot vähenee. Tällä hetkellä on kaikki just hyvin. Päästään helposti ja nopeesti paikasta toiseen ja kun on se tietty rytmi ja rutiinit niin paketti pysyy kasassa. ... Mut miten sit kahden kanssa :D Jos uusi tulokas on yhtään niinkuin siskonsa niin jumiudutaan aluks kotiin. Esikoinen nimittäin roikku tissillä 24/7. Neiti vaatii edelleenkin paljon huomiota ja on usein minussa kiinni kuin mikäkin takiainen :D

Jospa kakkosen kanssa ois helpompaa :D

Samat ajatukset täällä!

 

[KIIAMARIA]

Tulin kurkkimaan tuolta joulukuu -16 puolelta. Täällä kanssa jännitetään miten pärjää kahden ihan pienen kanssa. Ikäeroa lapsille tulee hieman vajaa vuosi. :)

 

[Mami']

Tulin kurkkimaan tuolta joulukuu -16 puolelta. Täällä kanssa jännitetään miten pärjää kahden ihan pienen kanssa. Ikäeroa lapsille tulee hieman vajaa vuosi. :)

Kuinka nopeesti synnytyksestä tulit raskaaksi? Täällä ois tulossa 11kk ikäeroa jos tää pysyy matkassa ja oon laskenu oikein :)