Mitä turhaa otit mukaan synnytykseen?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Tuliko synnytyskassiin pakattua jotain, mitä et tarvinnut?

Esikoisen synnytyksessä (tai ennen tai jälkeen) en tarvinnut eväitä (sektio rajoitti syömisiä) enkä villasukkia (oli lämmin syksy). Myös kuulokkeet ja mp3-soitin jäi kassin pohjalle. En kuitenkaan sano etteikö näitä kannata pakata. (Paitsi mp3-soitinta tuskin tarvitsee älypuhelimen kanssa.) Kuopuksen synnytyksen jälkeen suklaa ja lakritsi oli kivoja ja villasukkia käytin sekä käynnistellessä että synnytyksen jälkeen osastolla. (Kuopus syntyi helmikuussa ja sinä talvena oli kylmää.) Kuulokkeet tuli myös tarpeeseen kun soitin videopuhelun esikoiselle. Kuopuksen synnytykseen en muista ottaneeni mukaan mitään tarpeetonta.
 
Ekasta en muista että olisi ollut mitään ylimääräistä mukana.
Tokan ja kolmosen aikaan ainakin kaikki liivinsuojat ja hygieniatarvikkeet oli turhia. Varmaan jotain evästäkin jäi yli. Polikliiniset synnytykset niin en siellä ollut kuin odottamassa lääkärin kierrosta ennen kotiutusta. Tietysti olin varautunut että olen sairaalassa pidempään.
Nelosesta taas oli ainakin evästä liian vähän mukana, mitään turhaa ei ollut mukana. Korona aikaan ei päässyt vapaasti hakemaan oman tarpeen mukaan ruokaa, sekä sairaala reissu venyi suunniteltua pidemmäksi.
 
Omia vaatteita oli liikaa. Kuumana kesänä sektion jälkeen ei liikaa kiinnostanut mitä oli päällä. Perhehuoneessa hengasin alusvaatteilla ja huoneesta lähtiessä sairaalan kaapu kelpasi kovasti.
 
Hirveästi eväitä, olisin lopulta pärjännyt pelkillä lakuilla ja luumusoseella. 😂
Villaponcho. Mulla oli aivan järkyttävän kuuma koko ajan.
 
Itsevarmasti pakkasin esikoisen synnytykseen mukaan semmoset äitiysfarkut, joita olin alkuraskaudessa käyttänyt. Kotiinlähtöä ajatellen siis. Aattelin, että kyllähän ne nyt mahtuu taas, ja niissä oli semmoinen matala kangaskaistale kuitenki vyötäröllä. Koska just synnyttäneenähän tietysti on tärkeintä näyttää hyvältä ja onhan se nyt hyvä idea survoa se kipeä ja turvonnut alavartaloparka tiukkoihin farkkuihin, varsinkin, kun on tunnin automatka kotiin. Eihän ne sit (yllättäen... ) edes mahtuneet jalkaan ja lähdin muistaakseni samoissa vähän tahraisissa kollareissa, joissa olin tullutkin. Toisella kerralla tästä viisastuneena jätin farkut kotiin ja trikoopöksyissä mentiin.
 
Liikaa eväitä. Vähempikin ois riittänyt. Ja etenkin kun sairaalassa oli koko ajan ruokaa tarjolla.
 
Turhin asia, jonka otin mukaan, oli itseruskettava. Ajattelin, että jos pääsemme potilashotelliin, voin laittaa sitä hieman. Pääsimme kyllä potilashotelliin, mutta vaikka jalat sheivasin synnytystä seuraavana päivänä ihan normaalisti, ei kyllä itseruskettavan kanssa riehuminen tullut mieleen jo imetyksen ja vauvan kanssa ihokontaktissa olon vuoksi. Ostin raskausajalle vain yhden raskauteen tarkoitetun vaatteen, treenitrikoot, joita käytin lopussa aivan älyttömän paljon. Menin ne päällä synnyttämään, mutta olin päättänyt, että en laita niitä enää synnytyksen jälkeen jalkaan. Joten synnytyssalissa kiskoin omaa normaalia kokoani olevat trikoot jalkaan, ja muistan kuinka niiden vetäminen mahan päälle pelotti. Loppujen lopuksi trikoot olivat ihan ok, mutta olisi kyllä ollut kiva, jos olisi ihan ensimmäisille päiville ollut joku hieman välikoko vaatteista tarjolla. Mitään välipalaa en myöskään ottanut mukaan, mutta olisi kannattanut, sillä synnytyksen jälkeen meille unohdettiin tuoda aamupala, ja oli todella hötelö olo. Toisin sanoen olisin siis voinut vaihtaa itseruskettavan joko isompiin vaatteisiin tai välipala-arsenaaliin.
 
Mulla on aina kaikkea turhaa mukana, niin myös synnärillä ollut. Esimerkiksi meikkejä en tarvinnut. Enkä lämpimiä sukkia tai omia alushousuja, kun sektion jälkeen oli pakko pitää tukisukkia ja sairaalan verkkopikkuhousut oli vaan niin hyvät.
 
Energiapatukat ja maustekahviannnospussit (oli varattu tukihenkilölle, joka ei ennättänyt ennen nopeasti edennyttä synnytystä paikalle).
Käsirasva , en uskaltanut käyttää, ettei se olisi vauvan suuhun tissien kautta imeytynyt/ hieroutunut.
Kirja, jota en jaksanutkaan lukea. Odottaa muuten yhäkin sitä aikaa että voisin siihen upottaa itseni.
 
Takaisin
Top