mitä tehdä

K

kati__

Silmät suurina ihmettelijä
olisiko kellään neuvoja antaa? meillä on tosiaan kuukauden ikäinen tyttö.... iltaisin alkaa kränisemään ja saattaa huutaa pari tuntia putkeen...

olemme yrittäneet syliä ja tuttia mutta mikään ei auta. syötettykkin on niin rinnasta kuin pullosta joten tiedämme ettei nälkä ainekaan ole.
omassa sängyssä ei suostu nukkumaan muutakun päivät, iltaisin kun yritämme omaan sänkyyn laittaa nostaa metelin pystyyn. tämä sänky hommakin menee niin, että saattaa syliin nukahtaa ja näyttää nukkuvan sikeästi mutta samantien kun siirrämme illalla omaan sänkyyn niin meteli alkaa... olemme epäilleet ilmavaivoja, juuri tänään kävimme cuplaton tipat hakemassa, toivon mukaan olisi siitä apua muutaman päivän päästä...

jotkut ehdottavat minulle unikoulua mutta en raaskisi millään sitä tehdä koska se on sydäntä särkevää kuunnella ja huudattaa toista niin sanotusti turhaan ja pelkään että saa traumoja siitä. alkaa neuvot loppumaan, sänkyynkin olen kokeillut omaa paitaa ja rättiä missä minun hajua ja maidon, kokeillut laittaa vilttejä ympärille jotta olisi pienemmässä tilassa ja äitiyspakkauksen laatikkoa. äitiyspakkauksen laatikon kun laitoin niin nukkui yhden yön hyvin mutta sitten alkoi sama meno kun sänkyyn siirsi niin meteli alkoi...
 
Kuukauden ikäistä en kyllä niin vakavasti unikouluttaisi, kun on niin pieni ettei vielä ymmärrä _mitään_! :/

Meillä Valtteri huusi, kiukutteli n. klo 23.00 asti 2-4 kk:ta kun se haki vielä omaa rytmiään + oli ehkä vielä ilmavaivoja! Sylissä joutui kantamaan ja heijamaan.. Tai minä opetin sen siihen, kun en ihan tarkalleen tiennyt mikä sillä oli hätänä..
Miä kyllä olin silloin vielä liian lepsu, eli siis jos oisin raaskinu olla vähän tiukempi - mutta kun sitä huutoa oli niin kamalaa kuunnella ;D

Sitten n. 4 kk:ta kun oli niin oppi nukahtamaan klo. 21-22.00 ja sitten nykyään nukahtaa jo pienten kitinöiden kanssa klo. 19-20.00 :)

Meillä ei Cuplatonit auttaneet, pienensin d-tippojen määrää ja kaikkea - mutta mikään ei auttanut. Sitten se puksuilu ja yövääntelehtiminen ilmavaivojen kanssa vaan loppui seinään, sekin n. 4 kk:n iässä :p
 
En ole itsekkään tosiaan unikoulun kannalla noin nuorena. Ystäviltä tullut näitä neuvoja mutta kun sitä on niin inhottava kuunnella kun toinen huutaa että kyllä aika nopeasti haetaan kyllä syliin..

vauvamme ei ole kapalossa, sitäkin ollaan yritetty mutta neiti ei siinä viihdy lainkaan näemmä, jollain ilveellä saa kädet sieltä vapaaksi vaikka olisi tiukalla. Luovuimme tästä kun muutamaan otteeseen kokeiltiin ja neiti rauhottui kun otti kapalon pois. Tai sitten täytyy vielä kertaalleen sitä kokeilla.
 
Tämä ei lohduta sinua nyt, mutta sanon kuitenkin: kuukauden ikäinen on vielä ihan vastasyntynyt. Sinun ei missään tapauksessa kannata vielä ottaa stressiä siitä, että "jos en nyt keksi jotain, vauva on tällainen AINA". Hän voi olla kahden kuukauden päästä ihan toisenlainen.

Joillekin vauvoille on ihan normaalia tässä vaiheessa huutaa heti jos laitetaan pois sylistä, ovat vain kerta kaikkiaan sellaisia. Tässä on rauhoittelu- ja jaksamisvinkkejä ja lopussa joitain muitakin syitä kuin "olen vain sellainen vauva" miksi vauva ehkä itkee:

http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/laeheisyys-auttaa-suuritarpeista-vauvaa

TSEMPPIÄ!! 

 
Komppaan edellistä, kuukauden ikäinen vauva on vielä ihan älyttömän pieni ja juuri tuossa kuukauden-kahden iässä vauvat huutavat vatsavaivojaan kaikkein eniten. Näin ainakin meillä. Tosiaan, tämä ei varmaan tällä hetkellä lohduta, mutta anna vaan ajan kulua ja yritä nyt mennä vielä vauvan ehdoilla. Kyllä tilanne vielä muuttuu, kuukauden ikäisen vauvan käyttäytyminen on aivan ennustamatonta ja useimmiten selittämätöntäkin. Suuri osa itsellä ainakin ekoista 3kk meni miettiessä, mikä vauvaa nyt vaivaa ja huolehtiessa, että onko joku nyt vakavasti vialla kun vauva taas itkee. Seuraavan kanssa osaa ottaa varmasti jo rennommin kun tietää, että ohimenevää se kaikki on.

Ja oon kyllä ehdottoman samaa mieltä siitä, että ei todellakaan mitään unikouluja vielä tässä vaiheessa. Kuukauden ikäisellä on aivan oma rytminsä ja niin kuuluu ollakin.

Tsemppiä, kyllä se ajan kanssa helpottaa!  
 
Yumna sen sanoikin, että sitä tulee murehdittua ja mietittyä ekat 3 kk:ta, ellei enemmän.
Miä oon vasta nyt ku poika 6 kk alkanut täysillä nauttia kaikesta. Vasta nyt osaan käsitelläkin Valtteria omalla tavallani :)
Eihän se nyt helpota tämä tieto, mutta helpottaa varmasti ettet ole tai ole ollut asian kanssa yksin!
 
hui kun mie ihan säikähin tuota unikoulu -hommaa :D mut onneks ette oo viemässä.

Jos yhtään lohduttaa niin meillä oli tytön ollessa kuukauden ikäinen niin ihan samanlaista! saatettiin istua/kävellä/heijata/syöttää tyyliin 21-24 pahimmillaan. Välillä itki lohduttomasti ja välillä vaan ihmetteli sylissä. Eihän se reppana ymmärtänyt, et pitää yöunille käyä ;)
Mut siitä se varmasti helpottaa, nyt on ihan huomaamatta tytön rytmi menny siihen, et nukahtaa yöunille n. 20:30-21:30.

Ja niinkun tuossa jo aikasemmin mainitsivat kuukauden ikäinen on niin pieni vauva, että se tarvitsee kaiken huolenpidon ja sylin mikä vaan on mahdollista antaa <3 mie oon sitä mieltä,ettei niin pientä voi sylitellä piloille :)

Aah, ja vielä yks lohdutuksen sana. Hyvä tässä nyt (tyttö on 2,5kk) puhua niin rennosti.. ite oltiin ihan yhtä hukassa sillon kun illat meni miten meni... O=)
 
En ole kokeillut jyvätyynyllä/kuumavesipullolla lämmittää sänkyä. Viime yönä kokeiltiin sitä, että siirrettiin neidin sänky aivan omaamme kiinni. Mutta ei ollut sekään oikein tehonnut, mieheni sai kuulemma aika monta kertaa siirrellä ja nukuttaa ennen kuin oli nukahtanut niin syvästi ettei ollut huomannut siirtoa omaan sänkyyn.

Noh eiköhän se tästä, aikaa vain vie ja kärsivällisyyttä täytyy olla mitä onneksi kumpaisellakin on. Tosin itse muutaman kerran purskahtanut itkuun kun neiti ei ole suostunut nukahtamaan muutakuin vasta klo 2 tai 3 yöllä, todennäköisesti itsekkin ollut tuolloin niin väsynyt jo ettei millään jaksaisi valvoa mutta ei voi toista huudattaakaan. Ja miestäni en viitsi herättää kun joutuu aamu viideltä nousemaan ja lähtemään töihin.
 
Meidän vauva valvo ensimmäiset pari kuukautta 2-5 asti yöllä. En yrittäny nukuttaa sen kummemmin, annoin vauvan määrätä rytmin. Toki käytiin iltapesulla jo illasta ja vaihettiin yöpuku, sit tissiteltiin ja valvottiin yleensä kolmeen asti yöllä, enneku vauva nukahti tissille tai olkapäätä vasten syliin. Ei tullu mieleenkään mitään unikoulua pitää, saati viiä väkisin omaan sänkyyn huutamaan...menin täysin vauvan ehdoilla. Ajattelin et tämmönen rytmi sillä on ja se siitä sit toivottavasti ajan kanssa muuttuu. Ja niinhän se muuttukin. Nyt vauva menee kymmenen aikaan nukkumaan, edelleenkään ei nukahda ihan itekseen, vaan joko vaunuihin heijaten tai tissille. Tuttia ei syö. Ainoastaan päiväunille ulos vietäessä nukahtaa, kun laitan vaunuun. Alkuun piti myös oottaa se 20 minuuttia, et on varmasti syvässä unessa, ennenku siirsi sylistä omaan sänkyyn. Nykyään siirrän aika pian, eikä yleensä herää, vaikka ei kovin sikeästi vielä nukukkaa, jatkaa silti unia omassa sängyssä. Toki poikkeuksia aina on.

Mut elä hättäile, vaan elä päivä kerrallaan. On se inhottavaa, jos on rytmi sekasi, itekki sillo yksin vauvan kans valvoin, mies meni aiemmin nukkuu, et jakso töihin herätä. Mut rennosti vaan :) Mulla ainaki pääasia oli, et kuhan vauva nukkuu ja kuhan itekki saa nukuttua jonku verran. Meillä joskus sit herättiinki vasta puol kahenki aikaan päivällä yöunilta, jos oli vaikka neljään viiteen menny nukahtaminen. Eikä vauva oo ikinä ollu mikään hyvä nukkuja, heräilee aika tiheesti öisin joko syömään tai muuten vaan ja itekseen ei pahemmin nukahtele...päiväunilla ulkona pitää käydä välillä heijaamassa takasin uneen.  Mut oon asennoitunu tähän, et meillon tämmönen vauva ja ihana vauva onki :)  Toivon kuitenki edelleen, et se vielä joskus nukkus pitempiä pätkiä öisin! :) Vauva siis nyt 4kk.
 
Lyhyesti sanottuna anna vauvan määrätä rytmi ja elä itsekin sen mukaan! mene kolmelta yöllä nukkuu ja nuku pitkälle aamuuun..jos vauva nukkuu. Toivottavasti. Ja jos saat päivällä nukuttua niin nuku.
 
meille sanottiin neuvolassa vauvan nukuttamisesta omaan sänkyyn niin että: ei kannata siirtää nukkuvaa vauvaa omaan sänkyyn koska jos sattuu herää ns. väärästä paikasta niin sillon tulee huuto, eli meillä laitetaan vauva omaan sänkyyn hereillä ollessa ja sinne se sitten nukahtaa omalla ajalla. :) vauvat kuulemma säikähtää jos huomaavat että ei ole siellä paikassa mihin nukahti, liekö jotain perää mutta niin meillä ainaki kävi.
 
Mulla jääny jostai lukemastani sellanen kuva, et vasta joskus puol vuotiaasta alkaen ei kannata siirtää..et pelästyy vaan ku herää eri paikasta mihin on nukahtanu. Mut ihan pienellä vauvalla sitä reaktioo ei ois, et voi hyvin siirtää. Tiiä sitte.
 
Meillä ollut kanssa alusta asti masuvaivoja. Olen jättänyt omasta ruokavaliostani pois pahimmat ilmavaivoja aiheuttavat ruoat, myös kahvin ja maidon juomisen. En ole huomannut juuri mitään eroa, mutta jotenkin lohduttaa kun edes yrittää. Meillä kuplastop käytössä, se kun sisältää maitohappobakteereja. Vaihdoin myös d-vitamiinit teho tippoihin, joita annetaan vaan yksi päivässä. Pierujumppaa harrastetaan myös öisin ja koska meillä syödään 2-3 tunnin välein, olen myös nukuttanut mahallaan yhden pätkän ja sen jälkeen rutisee :) Vauvan täytyy oppia pieremään niin helpottaa. Myös röyhtäyttäminen on tosi tärkeetä. Meillä osataan röyhtästä vasta nyt kunnolla.

Olisiko teillä mitenkään mahdollista että nukkuisit vauvan kanssa? Tiedän että kuulostaa jonkun korvaan pahalta, mutta meillä löytyi yörytmi heti niin. Eli illalla pesu, hieronta, unilaulua, imetys ihan hämärässä, aluksi imetin makuulleen ja vauva nukahti kylkeen. Nykyään jos on kivuton ilta voin imettää istualteen ja siirtää sänkyyn. Jos huono ilta, jään hetkeksi viereen, mutta kun vauva nukkuu pääsee itse omiin hommiin. Jos teillä ns. rintaraivarit, pyydä miestäsi ottamaan vauva hetkeksi, ettei hamua koko ajan rintaa ja kun on rauhoittunut, ota rinnan päälle nukahtamaan. Meillä toimi tuo. Poika vieläkin iltaisin tissittelee, mutta masukipuihin auttaa tankkaus kun ilma lähtee liikkeelle. Ja ennenkaikkea VOIMIA teille ja pitkää pinnaa. Meillä kaikki jo paljon paremmin ja kun kivut joskus loppuvat on vauva varmaan ihan erilainen :)
 
Meillä ensimmäiset kolme kuukautta (muutamia ekoja viikkoja lukuun ottamatta) olivat tismalleen sitä, että illat oli yhtä itkua aamun pikkutunneille saakka, jolloin viimein huutamisesta väsynyt vauva väkisinkin nukahti (joko olalle tai meidän sängyssä rinnan päällä maaten). Ja sitten nukuttiin pitkälle päivään, toki syöden pari kertaa välissä. Mahavaivoista kärsittiin meillä, ei auttanut cuplatonit ei rela-tipat ei mitkään. Nukkumaan ei iltaisin saatu omaan sänkyyn, kun heräsi lähes aina siirtoon tai vähän siirtämisen jälkeen, joten luovutin, ja jätin nukkumaan viereen. Sillä tavoin saatiin neiti hiukan aiemmin unilleen. Ja imetys oli ainakin helpompaa, kun ei tarvinnut nousta.

Meidän neiti oli koliikkivauva, mutta kolmen kuukauden iässä yhtäkkiä vaan huomattiin, että alkoi illat helpottumaan. Silloin neiti viimein kelpuutti myös tutin, jonka avulla pikku hiljaa alkoi nukkumaan laittaminen helpottua.

Joten tsemppiä siis kaikille itkuista ja valvomisesta kärsiville. Kyllä se ohi menee. Meidän neiti on nyt 10 kk ja aurinkoinen ja tyytyväinen lapsi, ja iltaisin meillä mennään nukkumaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen suunnilleen 21 aikaan, ja sänkyyn viedään nimen omaan hereillä oleva vauva. Valot pois, tutti suuhun ja peitto päälle, ja hetken aikaa itse seison vieressä ja käsillä rauhotan neidin, jolloin pian nukahtaa.

Ja tosiaan, aivan pieni vauva ei vielä muista minne on nukahtanut, eikä siis eri paikasta herääminen häiritse, joten sitä ei kannata stressata!! Eikä muutenkaan kannata stressailla, ja kaikenmaailman ohjeitakaan ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti. Kukaan ei tunne vauvaasi paremmin kuin itse tunnet, ja jos joku ohje tuntuu väärältä, jätä ihan suosiolla noudattamatta. Ihan omalla vaistolla pärjää jo pitkälle! Unikoulut voit suosiolla myös unohtaa puoleksi vuodeksi.

Ai niin, jos ei unipussista vielä vinkattu, niin kokeile sitä, jos vaikka siitä saisi avun siihen, kun vauva herää siirtämiseen. Unipussin avulla vauva ei niin herkästi huomaa lämpötilamuutosta sylistä sänkyyn siirrettäessä. Ei toiminut meillä, mutta joillain ehkä.
 
Meillä alkoi pojan iltaitkut  n. 1 kk iässä. Kokeiltiin cuplatonia, disflatyl-tippoja, jätin d-tipat pois (jekovit merkkiset), mikään ei auttanut ja huuto alkoi aina illalla samaan aikaan.Neuvolassa sanoivat, että on koliikkia tai lehmänmaitoallergia, mitään ei kuitenkaan tutkittu. Imetin 2 kuukauden ikään asti ja annoin lisäksi korviketta, koska oma maito ei tuntunut riittävän. Joka ilta oli sydäntä raastava huuto ja itsellä tietämätön olo, vaikka perustarpeet oli tyydytetty, vaippa vaihdettu, syötetty ja sylitelty.Korveikkeita kokeilin  Nannia ja Tuttelia, ei mitään vaikutusta.. Kaveri kertoi, että oli kokeillut Nutrician korveketta Nurtilon standardia ja se oli sopinut heidän lapselleen, jotkut korvikkeet ovat kuulemma "kovempia" kuin toiset. Ajattelin kokeilla kyseistä tuotetta palkästään ja jätin sinä päivänä imettämättä. Ilta itkut loppuivat heti ja rauha palasi iltoihin. Lopetin imetyksen kokonaan, koska maitoni ei sopinut pojalle. Neuvolasta ei apua tullut tähän ongelmaan. Nyt poika on 5 kk, syödään Tuttelia ja soseita. Ilta itkut ovat vähän palanneet, hampaita puhkeamassa kai. Jotkut yöt syödään kahden tunnin välein jotkut neljän. Päivällä saattaa nukkua vain puolen tunnin päiväunia. Näin meillä..
 
Meillä oli eka kaks ekaa kuukautta rauhallisia, nukuimme perhepedissä. Aloimme siitä pikkuhiljaa totuttelemaan omaan sänkyyn, mutta huutoa oli joten annoimme periksi ja jatkoimme perhepetiä. 3-4 kuukautta olivat sitten valvomista ja aina kun laitto sänkyyn takas, niin alko huuto, ei auttanut maito eikä tutti, sylissä tahto olla. Syytin itteeni siitä että olin opettanu Oscarin sylivauvaksi. Olimme joskus hereillä vielä 4-6 aikaan aamulla. Mutta tulikin sitten nukuttua pitkälle päivään, eli rytmi aivan sekaisin. Nyt se aika ei tunnu niin pitkältä ajalta, mutta silloin se oli yhtä tuskaa.

4 kuukaudesta eteenpäin yöt yht'äkkiä rauhottui ja Oscar oppi nukkumaan päikkärit omassa sängyssä ja lopulta yötkin nukkui siellä. Se helpotti hirveesti, nykyään mennään nukkumaan viimestään 22,00 ja saa itsekin nukkua hyvät yönunet. Kyllä ne vieläkin nukkumaanmenot aikaistuu, meillä ei ole mikään kiire. Anna iltasin vähän tuhdimman puuron tai velliä, niin sillä nukkuu pitkälle yöhön eikä välttämättä herää ollenkaan.

Eikä Oscar jäänyt sylivauvaksi niinkuin pelkäsin.

Oscarin ilmavaivoihin autto Cuplaton-tipat ja vatsan hieronta vauvaöljyllä.
 
Kaikki menee ohi ajan kanssa ja kyllä se aika menee nopeasti kunhan tunnette toisenne hyvin.
 
Meillä poika kanssa itki 3kk ikään saakka,ei auttanut mikään,miehen kanss yöt vuorotellen kannettiin.Se oli koliikkia.Muutenkin rytmit oli aivan sekaisin ja poika oli hyvin itkuinen kauan aikaa..ei nukkunut omassa sängyssäkään kun pari ekaa päivää..muutoin meidän vieressä ja nytkin 8kk ja nukkuu vieressä.Opetan omaan sänkyyn kun jää rintamaidolta pois.
Hyvinkin voi olla koliikkia teilläkin päin johon ei tosiaan auta mikää,lasta ei saa jättää yksin itkemään johonkin,täytyy pitää sylissä ja kantaa.Koliikki jos on kyseessä,kannattaa pitää masullaa ja hieroa masua.
 
Ja toisaalta taas ei voisi sanoa, että pikkuvauvalla, siis alle 3-kuisella olisi rytmi sekaisin, koska eihän niin pienellä ihmistaimella ole mitään rytmiä, ei ainakaan samanlaista 24h mikä meillä aikuisilla.
Siitä se sitten pikkuhiljaa viikkojen, kuukausien saatossa oppii, että milloin on päivä, milloin yö. Kunhan tekee eron selväksi.
 
Takaisin
Top