Mitä teette ystävienne kanssa?

[Vargynja]

Tapaatteko usein ystäviänne tai kavereitanne? Mitä silloin teette?

Itse tapaan vähän vaihtelevasti. Useimmat asuvat kauempana ja heitä tulee tästä syystä nähtyä harvemmin. Silloin kun nähdään tyypillisesti kyläillään toistemme luona, mennään yhdessä syömään tai sitten jomman kumman asuinkaupungin johonkin turistikohteeseen. (Esim. Tampereella on käyty niin Särkänniemessä kuin Muumimuseossakin.) Kahvilassa tai syömässä käyminen on lähempänäkin asuvien kanssa tyypillistä toimintaa. Niiden ystävien kanssa, joilla on myös lapsia tulee mentyä leikkipuistoihin ja muihin lapsikohteisiin. No joskus lapsetonkin ystävä lähtee tällaisiin mukaan, jotta pystyttäisiin näkemään, vaikka lapset olisi mukana. Ja on yksi ystävä uhrautunut lähtenyt minun ja lasten kanssa uimaankin ja ollut apuna vahtimassa lapsia vedessä. Mutta toisinaan on jo tapaamisaika sovittu, mutta täysin auki missä nähdään tai tehdäänkö mitään. Yleensä ei tehdä, vaan hengaillaan vain jomman kumman kotona. (Lapsettoman ystävän kotona hengailussa on kyllä kieltämättä puolensa, jos omat lapset ei ole mukana. )

 

[Pilkki24]

Näen ystäviä ehkä kerran kuussa. Olen oikeasti aika erakko luonne ja nykyään arki on niin kiireistä, etten vaan jaksa nähdä enempää.

Vaihtelevasti sitten puuhataan kaikkea mahdollista. Joidenkin kanssa urheillaan, toisten kanssa syödään tai kahvitellaan. Saatetaan käydä reissuilla, juhlimassa, museoissa, urheilutapahtumissa, elokuvissa, huvipuistoissa... Joidenkin kanssa nähdään aina joidenkin remppaprojektien merkeissä.

Itse tykkään enemmän tehdä jotain ihmisten kanssa kuin vaan olla ja jutella. Minusta juttukin luistaa paremmin vaikka kävelyllä kuin kahvilassa. Minut saa helposti houkuteltua vaikka autotalliin tai kasvimaalle jonkun ylimääräisen projektin pariin, jos olen kylässä jonkun luona.

Miulla on keskenään aika erilaisia kavereita niin senkin takia tulee vietettyä heidän kanssaan eri tavalla aikaa. Löysin jopa itseni vähän aika sitten ajelemasta kavereiden kanssa ympäriinsä ihan kuin teiniaikoina. Nyt menopelinä oli vaan meidän perhefarkku jonkun amisrassin sijaan.

 

[Aaltokukka]

Näen ystäviä ehkä kerran kuussa. Olen oikeasti aika erakko luonne ja nykyään arki on niin kiireistä, etten vaan jaksa nähdä enempää.

Vaihtelevasti sitten puuhataan kaikkea mahdollista. Joidenkin kanssa urheillaan, toisten kanssa syödään tai kahvitellaan. Saatetaan käydä reissuilla, juhlimassa, museoissa, urheilutapahtumissa, elokuvissa, huvipuistoissa... Joidenkin kanssa nähdään aina joidenkin remppaprojektien merkeissä.

Itse tykkään enemmän tehdä jotain ihmisten kanssa kuin vaan olla ja jutella. Minusta juttukin luistaa paremmin vaikka kävelyllä kuin kahvilassa. Minut saa helposti houkuteltua vaikka autotalliin tai kasvimaalle jonkun ylimääräisen projektin pariin, jos olen kylässä jonkun luona.

Miulla on keskenään aika erilaisia kavereita niin senkin takia tulee vietettyä heidän kanssaan eri tavalla aikaa. Löysin jopa itseni vähän aika sitten ajelemasta kavereiden kanssa ympäriinsä ihan kuin teiniaikoina. Nyt menopelinä oli vaan meidän perhefarkku jonkun amisrassin sijaan.

Tuo kaikki kuulostaa varsin samalle kuin miten minäkin arkista harmautta katkaisin kun kovin harvoin ystävien/ kavereiden seurassa vietän.
Jatkossa eli lasten kasvettua vanhemmiksi on tavoitteenani reissata ystävien / kaverien kanssa ulkomaille vähintään kerran vuoteen.
Olisikin ollut niin ihana nyt tulevana tammikuisena aamuna suunnata heidän kanssaan lentokentällä lähtevien portista sisään.... ja palata maaliskuussa Kanadasta Suomeen.

 

[Kali]

Meinasin sanoa etten tee mitään ystävien kanssa koska ei ole ystäviä kuin muissa maissa. No siis mietin tarkemmin miten sanoa tämä, en siis näe ystäviäni en ole koskaan nähnyt heitä muuten kuin kuvissa. Minulla ei siis ole kuin netissä ystäviä ja heitäkin vain pari. Vähän surullista ehkä...

Kyse ei siis ole etten haluaisi ystäviä netin ulkopuolelta. Minulla on ollut sellaisia nuorempana mutta sanotaan että viimeisten viiden vuoden aikana ei ole ollut yhtään jäljellä. Parikymppisten alussa oli mutta he hävisivät. Oli vaan jotenkin turhauttavaa olla aina se kuka aloitti viestit, ehdotti tekemistä yms..

Jatkaen aiheeseen etten ihan höpise sivuten aihetta. Mitä teen sitten ns. parin nettiystäväni kanssa on että jutellaan. Ei oikeastaan mitään muuta. Siskon kautta ennen oli niin sanottuja kavereita mutta koska en hänen kanssaan ole enään tekemisissä en heitäkään enään näe.

Yksinäinen vähän olen kyllä, mutta ainakin mulla on mun mies.

 

[Metsätähti5]

Jutellaan jonkin tekemisen lomassa. Käsitöitä, lautapelejä, vr-pelejä, kävelylenkkejä, metsässä kävelyä + marjastusta/sienestystä vuodenajan mukaan. Toisten äitien kanssa leikkipuistoissa höpisemistä samalla, kun toinen silmä seuraa lapsukaisia.

Introverttinä en viihdy isossa porukassa, mutta muutamaa tärkeää ystävää on ihana nähdä silloin tällöin ihan kahdestaan tai pienessä ryhmässä.

 

[Wellllu]

Täällä kans introvertti, joka asuu sen verran pitkällä ystävistä, että aivan varmasti nähdään kerran vuoteen.

Viime vuosina yritetty nähdä kahdesti, mutta vuotuinen road trip on ainakin se, mihin suurin osa tähtää ja yleensä alku vuodesta onkin sovittuna paikka ja aika sinne elokuulle.
Road toipilaana nautitaan yleisesti seurasta, sijainnista joko vierailemalla lähialueen tapahtumissa ja aina kuuluu mukaan hyvä ruoka, erilaiset lautapelit, saunominen ja tottakai pantomiimi.
Itse oon kavereista se näpertelijä, niin joskus aikoinaan yritin välillä jotain eri käsityötekniikoita kavereiden kanssa harrastaa yhden päivän ajan, mutta osalla hermo meni aika nopsaankin näinä päivinä. Yksi kavereista aina välillä pyytää kyllä opettamaan jotain tekemään, mitä ihailen hänessä, kun hänellä kuitenkin hermot käsitöissä on luokkaa, että kaikki lentää nurkkaan, kun vähän menee pieleen ja neulomista tehdessä soittaa videopuhelua, että "onko mulla seuraavaksi oikea vai väärä silmukka".

Tällä paikkakunnalla nyt on tullut tietenkin muita äitejä nähtyä puistotreffeillä lasten kanssa ja yhden työkaverin kanssa käyty "yksillä", mutta nyt kun työtkin aloittanut asiakaspalvelussa, niin tuntuu tämä taaperoarki ihan tarpeeksi kuormittavalta ilman että näen ketään puolison ja tytön lisäksi muutamaan päivään.

 

[Selah]

Muuttojen ja kansainvälisyyden myötä meillä on todella laajat piirit ja vähintäänkin tutun tuttu varmaan jokaisessa maailman maassa. Vieraassa maassa muiden ulkomaalaisten kanssa juttu luistaa helposti ja etenkin seurakunnan kautta syntyy syviäkin suhteita kun yhteisten arvojen pohjalta on luontevaa puhua myös muista tärkeistä asioista. Seurakunnissa on pienryhmiä joissa kokoonnutaan viikoittain ja jaetaan elämää, sekä sunnuntaisin usein lähdetään porukalla syömään.

Ulkomaalaisten ystävien kanssa otetaan yhteyttä ja yövytään toistemme luona jos olemme samassa maassa (tai maanosassa). Silloin käydään paikallisissa kohteissa, jutellaan kuulumisia ja eletään tavallisia arkea yhdessä. Viime kesänä meillä asusti kuusi eri kansalaisuutta (ja kieltä) sekä meidän kaksikieliset lapset, jotka ei edes ymmärrä toisiaan

Lähempänä olevien tuttujen kanssa kutsutaan toisiamme kotiin syömään, pelataan lautapelejä tai vietetään aikaa ulkona lasten kanssa, joskus harvoin käydään kahvilassa. Lapsen myötä olen saanut myös äitikavereita, joiden kanssa nähdään kerhoissa, synttäreillä ja leikkipuistoissa.

Ei varmaan uskoisi minun olevan introvertti ja olevan ihan väsynyt sen jälkeen kun vietän aikaa ihmisten kanssa. Itse se hetki ihmisten kanssa on ihan mukavaa, mutta sitä ennen ja jälkeen olen väsynyt sosiaalisuudesta

 

[Elsae]

Mää näen kavereita melkein päivittäin. Useita kertoja viikossa kuitenkin. Yleensä saunotaan, syödään, käydään mökillä tai ulkoillaan ja muuten vaan hengataan ja kyläillään. Vaikka olen introvertti, en kuormitu läheisistä ihmisistä. Sitten tietysti pyydän ihmisiä meille yökylään melko usein viikonloppuisin ja kauempaa tulevat kaverit saattavat olla meillä pidemmänkin aikaa.

Mun läheisimmän kaverin kanssa nähdään tosiaan melkein joka päivä. Ei niin pientä asiaa, etteikö voitaisi tehdä yhdessä. Musta se on tosi kivaa nyt raskaana varsinkin. Saattaa olla, että oon esimerkiksi tosi väsynyt niin se laittaa mulle vaikka iltaruuan niin voin itse levätä. Sitten taas päinvastoin, kun mulla on jaksamista niin ite kokkailen jotain spessuhyvää ja lämmitetään saunaa. Oon hirmu onnekas, että mulla on niin läheisiä ystäviä kenen kanssa voin jakaa arkea. Parisuhdekin voi paremmin, kun mies ei oo ainoa kenen kanssa hengata niin saadaan tosi paljon omaa aikaa kummatkin. Isoina pyhinä meillä on ollut perinteenä, että on esimerkiksi jouluna avoimet ovet ja pöytään saa liittyä kuka vaan. Tää on vähän tämmöistä muumitalo-tyyppistä meininkiä, mutta nautin tosi paljon siitä, että tehdään yhdessä ja jaetaan asioita.

 

[Bella Swan]

Tehdään kaikkea kivaa, oli se sitten shoppailua, keikoilla tai ravintolassa käymistä. Mutta parasta on jutella kahdestaan. Ihan vaan kotosalla, yökyläilyä.