Mitä sitten kun alkaa vihata omaa lasta...

  • Ketjun aloittaja Haamu
  • Aloituspäivämäärä
H

Haamu

Vieras
Mitä sitteb tehään???
Mä olen vuoden tapellu yönukkumisten kanssa.. Js toi pentu ei nuku.. Lääkäriin kulutettu tonneittain rahaa.. Eikä mikää oo vikana..
Mä en vaan jaksa enää.. Haluaisin tappaa itteni että pääsen helvettiin tästä paskasta!
 
Varmasti tuolla kohtaa olisi syytä hakea pian ulkopuolista apua omaan jaksamiseen, esim. Perhetyö tai kotipalvelu, vaikka neuvolan kautta. Se, että vanhempi on väsynyt/stressaantunut vaikuttaa poikkeuksetta suoraan lapseen ja lapsi reagoi siihen. Joskus on hyvä aloittaa pienestä ja ottaa ensin omaa aikaa (saada hengähdystaukoa). Tällä kohtaa on turhaa sanoa, että ei se teidän tämän hetkinen tilanne ole loppuelämän ajan läsnä. Uskon vahvasti, että ensisijainen apu olisi se ulkopuolinen apu nyt juuri tällä hetkellä. Tsemppiä arkeen ja jaksamista!
 
Voi Haamu, kuulostat aivan uupuneelta! Toivottavasti jaksat hakea ja saat apua pian, tarvitsisit nyt äkkiä lepoa ja auttavia käsiä! :Heartpink
 
Eikös se vaan tarkoa että oon paska äiti..? Kun en kestä oman lapseni itkua.. Mut täytyy kyllä sanoo että 28vuotias akka oon jo, lastenhoitaja ammatiltanikin... Mulla on yleensä rautaset hermot.. Mutta nyt ei vaan jaksa. Ja senkun kaikki te jotka kyräilette kotona miten paska ja vastuuton ihminen oon ni sanotte tänne sen.
Mä en jaksa välittää enää.. Ainut mistä välitän on se että mun täytyy jaksaa vaan tätä samaa paskaa seuraava 18vuotta.. Ja toivon totisesti että kuolen ennen sitä.
Kiitos ja anteeks. Ei näihi tarvii kenenkää vastatakkaa, kuha puran jonnekin..
 
Et ole vastuuton etkä paska. Vaan väsynyt. Pyydä neuvolasta nopeasti apua. Niiden on pakko auttaa ja neuvoa kotipaikkakuntasi auttavat tahot. Ilman unta ei ihminen jaksa toimia.
 
Et ole paska äiti, tulithan nytkin sanomaan asian ääneen. Se vaatii hyvin paljon rohkeutta. Kerää itsellesi vielä sen verran voimia, että pyydät apua neuvolasta tai muualta. Itse olen raskaana ja oireena on väsymys, jonka vuoksi kiukkuan pikkuasioista. Vaikka minua "vähän" väsyttää, en voisi kuvitellakkaan kuinka väsynyt olisin sinun tilanteessasi. Mutta ymmärrän ettei silloin pysty puhumaan rakkaudesta kun toivoisi vaan saada nukkua. Ole rohkea, kerää vielä voimia hieman, pyydä apua ja myönnä sille avun tarjoajalle ettet enää kestä. Kyllä ne auttaa, vaikka se apu mikä ensimmäisenä tulee ei ole se apu mitä toivoisit. Pyydä että saat nukkua ja saat hoitoapua lapsen nukkumiseen.
 
Ei jokainen, mut varmasti moni äiti, vaikkei ääneen myönnäkään kokee tilanteita, jossa omat voimat ei riitä ja tekis mieli vaan heivata lapsi mäkeen (ja huom! ajatuksen tasolla). Itelleni käynyt niin hyvä tuuri, et poika on hyvä nukkumaan ja yleisesti arki rullaa varsin vaivattomasti - silti joka kerta koittaa neuvolapsykologi työntää kotipalvelua apuun (en siis koe tarvetta, mut katsotaan sitten ku tää toinen syntyy). Enkä siis koe itseäni paskaksi, jos myönnän, etten vaan jaksa. Lapset on niin erilaisia. Helppohan mun on puhuu, ku on tämmönen simppeli ja vaivaton lapsi - silti meinaa hermo joskus mennä, ku ei vaan kädet/aika riitä.

Ja pyydä ihmees apua isovanhemmilta, kavereilt tms... jos nyt vaan ketään löytyy. Ei sitä heti tartte täysin ulkopuolisille antaa vastuuta, mut ton uupumuksen suhteen kantsii harkita just esim neuvolapsykologin tai vastaavan kaa juttelua. Itelläni pää pysynyt hyvin kasassa (oon siis äärimmäisen stressiherkkä ihminen), kun on ulkopuolinen taho kenen kans vaihtaa ajatuksia, vaikkei mikään hätä olekaan.
 
Pyydä nyt ihan tosissaan apua ja ota kaikki apu vastaan, koska nyt on todennäköisesti aika, kun elämässäsi sitä kaikista eniten kaipaat. Kehtaa pyytää ketä vaan isovanhempaa, sisarusta, ystävää ja anna vaikka lapsi yhdeksi yöksi pois. Nykyään on myös kaupunkien pakko tarjota perhetyöntekijää apuun ilman lastensuojelun asiakkuutta. Itse turvautuin ihan samaan apuun aikanaan vaikka kynnys oli suuri. Sain sitten nukkua päivällä, kun tää työntekijä hoiti lasta. Olin hölmö, koska en älynnyt pyytää apua jo aikaisemmin. Vauvavuosi oli minulle pelkkää selviytymistä päivästä toiseen ja päivien laskemista, mutta kokemus sekin.
 
Helppojenkin vauvojen vanhemmat on välillä kovilla, vaikeista puhumattakaan. Varsinkin pieniin lapsiin on niin sidottu. Ja mitä vähemmän on apuvoimia ja itselle mieluista tekemistä, sitä enemmän tuntuu, että on "kahlittu" lapseensa. Jokaisella on ajoittain pinna kireällä, mutta sun kohdalla kuulostaa jo äärimmäiseltä rasitustilalta. Ota ehdottomasti asia puheeksi, soita neuvolaan tai perheneuvolaan! Tarvitset apua. Eikä kyseessä ole "vain" lapsen hyvinvointi vaan myös sun jaksaminen täytyy kartoittaa. Joku ratkaisu löytyy varmasti ja alat kyllä tuen avulla nauttimaan äitiydestä ennen pitkään ja löydätte balanssin uniongelmaan ja muutenkin perhe-elämään:Heartred
 
Hienoa on, että myönnät asian, edes tänne. Se on jo alku! Nyt vielä, kun keräät hieman lisää rohkeutta ja puhut asiasta vaikka neuvolassa. Siellä sinua varmasti osataan auttaa ja saat huomata, että et ole ainoa jolla on samanlaisia ajatuksia ja tunteita. Avun pyytämisessä ei ole mitään pahaa, eikä se tee sinusta huonoa äitiä. Onko sinulla lapsesi isää auttamassa sinua? Voisiko hän huolehtia lapsesta nyt aluksi ainakin pari yötä, että saisit levähdettyä kunnolla ja kerättyä vähän voimia? Lepoa sinä ainakin nimittäin tarvitset. Ei kukaan jaksa väsyneenä loputtomiin.

Vaikka meidän tyttö oli ns. helppo vauva, kyllä sitä silti tarvitsi itsekkin välillä hengähdystaukoa vauva-arjesta. Se on ihan normaalia, eikä sen myöntäminen tee kenestäkään paskaa tai vastuutonta vanhempaa.
 
Auttaako se mitää että joku ton lapsen ottaa pariks tunniks...? Sama paska mua oottaa ku tuun takas kotiin...
 
Jos lapsella on isä, pyydä häntä hoitamaan lapsi illan/yön/aamun jotta saat nukkua kunnolla ja tehdä omia juttujasi ja ladata akkuja. Väsyneenä kaikki tuntuu vielä paljon pahemmalta ja raskaammalta. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, voi perhetyöntekijä käydä esim kaupassa tai lähteä ulos lapsesi kanssa sen aikaa että saat rauhassa hetken kotona olla ja levätä.
Toivottavasti saat kerättyä voimia avunpyytämiseen!
 
Haamu, voitko kertoa tarkemmin tuosta unitaistelusta, milloin lapsi nukkuu/yritetään nukuttaa illalla ja päivällä? paljonko nukkuu kerralla yleensä? Millaisia teidän päivät yleensä on, mitä teette lapsen kanssa? Luulen, että perhetyöntekijöillä tai perheterapeuteilla yms. voisi olla hyviä vinkkejä. Jos kerran mitään terveydellistä selitystä ei ole löytynyt, on varmaankin kiinni enemmän jostain tavoista, tottumuksista ja päivärytmistä. Jos lapsi on vaikka erityisherkkä tai vaikka pelkää jotain..? Pyydä apua, meitä varten on tarjolla niin paljon tukea eri tahoilta, että kannattaa käyttää hyödyksi!
 
Aamulla herätään 8-8.30 vaihdellaan yövaippa pois, käydään potalla ja puetaan. Aamupalan jälkeen leikitään sisällä, hoidetaan nukkevauvaa, rakennellaan legoilla tms. 11.30-12 syödään lounas ja menee unille, nukkuu n 2t. Nukahtaa hyvin. Pöikkyjen jälkeen välkkäpala, leikkiä ja n.17.00 päivällinen ja siitä ulos. Vähintään1t ulkoilu. 19.30 iltapuuro, iltapesut ym ja nukkuu 20-20.30. Nukahtaa hyvin. 23.00 jälkeen 15min - tunnin välein heräilyä. Nukahtaa huudolla takasin tai sitte huutaa eikä nukahda. Yleensä 04.00 jälkeen huutaa n 2t eikä mikään kelpaa..
 
Hei,
Minkähän ikäinen lapsesi on? Meinaan jos leikitte jo legoilla ja nukella, vaikuttaa jo isommalta.
Meidän 2 v nukkuu yöt 21-7 ja 2 tuntia päivällä. Jos päikkärit menee pitkäksi, vaikuttaa aamuyöhön jolloin valvoo ja vaatii huomiota. Elikkäs oletko ajatellut vähentää unen määrää? Ts ei se määrä vaan se laatu.
Toinen syy yön rikkonaisuuteen meillä on kivut. Hampaat, korvatulehdus tai yksinkertaisesti ummetus. Joskus tietysti pahat unet mutta ei kovinkaan usein. Yleensä on joku konkreettinen syy.
 
Voi pahus. Meillä oli tossa iässä kanssa yöt yhtä helv... jonkun pari kuukautta ilman mitään kummempaa syytä.
Otan osaa, toivottavasti on vain joku vaihe niinkuin omalla muksullani.
 
Imetätkö tyttöä edelleen tai saako hän yömaitoa herätessään? Meillä heräiltiin yöllä useita kertoja joka yö niin kauan kuin imetin 1v 4kk ikään asti poikaa. Aina hän vaati yöllä maitoa nukahtaakseen. Sit vieroitin hänet vaan yksi päivä niin, et lopetin imetyksen kerrasta ja meni ehkä pari viikkoa kun meidän perheessä nähtiin ensimmäiset kokonaiset yöt. Meillä aiheutti pitkään vaikeuksia nukkumiseen maitoallergian mukana tuomat (silent)refluksivaivat ja pahasti kutiava atooppinen ihottuma. Mitä kaikkea teillä on tutkittu/epäilty?
 
En imetä. Yömaitoo ei oo juonu 9kk jälkeen.
Kiitos teille tsempistä ja neuvoista. Mukava että on välittäviä ihmisiä maailmassa.

Mä luovutan nyt kumminki.. Mä en vaan jaksa.

Ylläpito voi poistaa tämän keskustelun.
 
Takaisin
Top