Mä välillä kans tosiaan mietin, että tuleeko seurusteltua tarpeeksi. Mä en ole hirmuinen höpöttelijä kotioloissa muutenkaan, joten en luonnostaan osaa jutustella lapselle kaiken aikaa. Mutta yritän kuitenkin.
Päivät on hyvin erilaisia, kun toisinaan seurustellaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Joinain päivinä tyttö tosiaan nukkuu paljon ja seurustelua ei paljon tule, mutta pyrin silloin ainakin sylittelemään, vaikka sitten nukkuvan vauvan kanssa. Aktiivisina päivinä sitten seurustellaan enemmän. Meillä yhteistä puuhaa ovat vauvattelu, kuvakirjojen lueskelu/katselu, lelujen katselu ja niistä jutustelu, keinuttelu sitterissä, ääneen lukeminen (itseä kiinnostavat lehtijutut voi lukea ääneen sillei satumaisesti) ja laulaminen. Monesti tyttö on vain mun sylissä ja mä juttelen hänelle siitä, kuinka ihana hän on. Noh, sitten kun on kitinää, niin pohdiskelen hänelle ääneen sitä kitinän syytä.
TuuliEnkelin kirjoituksesta tuli mieleeni nuo lorut, joita osaan lapsuudesta vaikka kuinka, mutta tässä vaiheessa, kun vauva ei ota vielä hirveästi kontaktia, vaan on enemmän omassa maailmassaan, niin en vaan jotenkin osaa lorutella hänelle. Mikähän siinäkin on? Noh, jää nähtäväksi, kun ikää tulee tytölle muutama kuukausi lisää, että osaanko sitten alkaa lorutella :)
Sen olen huomannut, että tyttö tykkää ja rauhoittuu musiikista. Pitäisi siis alkaa hankkia sopivaa vauvamusaa tähänkin kotiin. Ehkä se myös enemmän aktivoisi minuakin laulamaan suomeksi, kun päässä monesti pyörii vain englanninkieliset biisit.