Mitä olisit valmis tekemään saadaksesi lapsen?

[Vargynja]

Jos/kun vauvan saanti ei ole helppoa, mitä olisit valmis tekemään saadaksesi vauvan? Menisitkö lapsettomuushoitoihin, jos ei tärppäisi luomusti? Olisiko lahjasukusolut varteenotettava vaihtoehto? Entä adoptio?

Mekin ollaan tätä vähän mietitty, kun ei tiedä mitä syövä ja sytostaatit on tehneet miehen siittiöille. Yhdessä ollaan mietitty että lahjasukusolut tulisi kysymykseen, jos ei omilla onnistu mitenkään päin. Adoptioon taas ei taidettaisi ryhtyä, vaikka se jollekin lapselle kodin ja perheen toisikin. Ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista mistään suunnasta katsottuna.

 

[dimou]

Meillä on IVF-alkuinen lapsi, ihan itsestäänselvyys oli että hoitoihin mennään kun ei muuten alkanut kuulumaan.

Adoptio on myös sillä tavalla ok, että kokisin voivani siihen prosessiin lähteä. Toki ei se millään tasolla yksinkertaisesta olisi, enkä sitten tiedä tulisiko jossain vaiheessa luovutettua jos sinne joutuisi.

Lahjasoluista en osaa sanoa. Jos en omilla olisi saanut yhtään lasta, varmaankin lähtisin kokeilemaan. Nyt kun yksi lapsi jo on, luulen että tyytyisin siihen enkä lähtisi tätä kautta toista lasta yrittämään.

 

[Ginger]

Yhden lapsen äitinä ja toisen odottajana voin vastata, että esikoista toivoessa (kului noin 8kk), pohdin juurikin näitä asioita. Päätimme juuri tuolloin, kun tärppi tuli, miehen kanssa että laitamme yrityksen hetkeksi jäihin ja jos vuoden kuluttua miettisimme hoitoja. Lapsi sitten ilmoittikin tulostaan ja asia luonnollisesti jäi. Hoitoihin todennäköisesti kuitenkin oltaisiin suunnattu, ellei raskaus olisi alkanut. Tällä toisella kerralla raskaus alkoi heti, joten asiaa ei ehtinyt sinänsä miettiä. Toivottavasti lapsi syliin asti tulee. Jos kolmatta lähdetään yrittämään ja ei jostain syystä kuulu, hoitoja voitaisiin miettiä kyllä.

Adoptio voisi olla ns. viimeinen keino, jos yhtään lasta ei olisi suotu. Tokihan sitten haluaisi antaa kodin lapselle, jolla sitä ei ole.

Lahjasoluihin en ryhtyisi. Jos käyn läpi raskauden (jotka eivät ole minulla olleet helppoja) haluan, että lapsi on biologisesti minun ja mieheni. Muutenkin vierastan voimakkaasti ajatusta, että lapsi jota odotan, olisi biologisesti vaikka mieheni, mutta ei minun. Vastaavasti toisinkin päin voisi olla hieman oudoksuttava tilanne. En jotenkin osaa kuvitella tilannetta, jossa siihen pystyisin, valitsisin todennäköisesti tämän ollessa ainoa vaihtoehto, lapsettoman elämän. Munasolujen luovuttamista tuntemattomalle ihmiselle tosin pystyisin ehkä harkitsemaan.

 

[Katjusha]

Meillähän on lahjamunasolusta tytär, eli mieheni sai lapsen ”toisen naisen kanssa” :) Muusta en tiedä, omalta tämä tuntuu. Ainoa ero siinä nyt tarkastellen on, että en voi nähdä lapsessani omia piirteitäni ja myös nyt jo olemme alkaneet kertoa lapselle, miten hän päätyi äidin vatsaan.
Meillä on tuttavissa sateenkaari- ja adoptioperhe - että hiukan erilainen perhemalli on meille normaali.
Olisin jäänyt lapsettomaksi ilman tätä hoitomuotoa, koska mieheni ei halunnut edes harkita adoptiota. Ajatukseen kypsyi vuosien turhien hoitojen saatossa.
Tyttö pian 3 v.

 

[Yölento]

Jos ensimmäistäkään lasta ei olisi, niin aivan varmasti olisin valmis ihan mihin tahansa saadakseni lapsen. Myös lahjasoluhoito olisi minulle vaihtoehto. Uskon, että lapsi tuntuisi ihan omalta, kun sitä kohdussa kantaa ja sen synnyttää. Myös adoptio olisi mahdollisuus.

Kun on jo lapsia, niin en mihinkään hoitoihin olisi valmis.

 

[Uusperhesatu]

Jos ensimmäistäkään lasta ei olisi, niin aivan varmasti olisin valmis ihan mihin tahansa saadakseni lapsen. Myös lahjasoluhoito olisi minulle vaihtoehto. Uskon, että lapsi tuntuisi ihan omalta, kun sitä kohdussa kantaa ja sen synnyttää. Myös adoptio olisi mahdollisuus.

Aikalailla näin ajattelen itsekin. En osaa kuvitella, että lahjamunasolusta alkunsa saanut lapsi ei tuntuisi omalta. Olen aivan varma että tuntuisi. Jo näin uusperheessä eläjänä sitä on huomannut, kuinka vähän pelkkä biologia loppujen lopuksi merkitsee. Siksipä olisin tarpeen vaatiessa valmis adoptioonkin ja uskon, että myös adoptiolapsi tuntuisi ennen pitkää omalta. Vanhemmuus ja rakkaus lapseen kun eivät vaadi sitä biologista yhteyttä. :)

 

[Heitsu1996]

Adoptioon en ryhtyisi ainakaan sen takia, kun lapsi ei tuntuisi omalta lapselta ja olisi vieraan ihmisen lapsi.Vieraansolujen siirtoon en myöskään rupeaisi samasta syystä. Hoitoihin rupeiaisin ja olen niin tehnytkin, kun kaikki raskaudet alkaneet hoidoilla. Biologinen vanhemmuus on tärkeintä minulle ainakin.

 

[Tips]

Ennen lapsien hankintaa tätä paljon mietin. Totesin, että tulee jos on tullaakseen ja jos ei tärppää niin ei hoitoja vaan adoptiojonoon. Nyt lapsia on kaksi ja kolmatta kuumeilen. Edelleen mielessä pyörii adoptio ja se, että voisimme tarjota kodin jollekin sitä tarvitsevalle, mutta koen ettei olisi oikein lapsettomia pareja kohtaan mennä kahden lapsen perheenä viemään paikkaa jonosta, odotusajat ovat muutenkin niin pitkiä.

Hoitoihin en olisi lähtenyt, sitä ei olisi silloin tarkoitettu. Kolmas tulee jos on tullakseen.

 

[Oman elämäni sankaritar]

Jos meille ei suoda toista lasta, olemme päättäneet ryhtyä tukiperheeksi. Erityisesti haluaisimme tarjota akuutin avun kotia tarvitseville vauvoille ja pienille lapsille
Samalla pääsisin toteuttamaan omaa hoivan tarvettani sekä tarjoamaan turvallisen kodin ja rakkautta sitä kipeästi tarvitsevalle.

 

[Suski75]

Ennen esikoista mietin näitä, ja totesin, että kohdunvuokrauskin olisi ollut vaihtoehto, jos ei omalla kropalla onnistu.

Adoptio sitten ei, koska se on niin epävarma. Iso osa adoptiolasta haluavista ei adoptiolasta saa, joten adoption varaan ei kannata laskea mitään.

 

[hillevi]

Mutta onko niin ettei kohdunvuokraus ole Suomessa edelleenkään laillista?

 

[Katjusha]

Hillevi klinikat eivät saa avustaa tässä, eli eivät osallistu ”kolmannen” henkilön hedelmöittymiseen. En tiedä, tehdäänkö tätä kotikonstein jotenkin ja miten käsitellään se, että Suomessa lapsen synnyttäjä on laillinen äiti.

 

[lambi]

Meille adoptio olisi ollut luontainen seuraava askel jos ei lapsia olisi muuten siunaantunut. Adoptiota ja sijaisperhetoimintaa ollaan mietitty jokaisen lapsen välissä, vaikkei ongelmaa raskautumisessa ole ollutkaan. Adoption monimutkaisuus, pitkä epävarma odotus ja hintavuus on kuitenkin pysäyttänyt ne haaveet, ja se fakta ettei monilapsisille perheille adoptiolapsia myönnetä - sijaisperheasia taas jäänyt ehkä siinä vaadittavan tietyn paneutumisen puutteena. Lapsen jakaminen bioäitinsä kanssa voisi myös olla liian hankalaa henkisesti omalla kohdalla.
Jotain "keveitä" hedelmällisyyshoitoja olisi saatettu kokeilla siinä kohtaa kun adoptiomahdollisuus oli jo poissuljettu. Raskaammat hoidot ei missään kohtaa olisi tuntuneet meidän tieltä.
Me puhuttiin jo kauan ennen lastenhankintaa niistä afrikkalaispojista joita meillä tulisi olemaan, se jäi kytemään omaan minuuteen pitkäksi aikaa..

 

[Suski75]

Mutta onko niin ettei kohdunvuokraus ole Suomessa edelleenkään laillista?

Sillä ei sinänsä ole merkitystä, koska täältä kulkee lentoja myös niihin maihin, joissa se on laillista. Ja kun se lapsen syntymämaa tunnustaa suomalaisen ihmisen lapsen vanhemmaksi, eikä lapsella ole muita virallisia vanhempia (eikä edes vanhemmaksi haluavia), niin Suomenkin oikeusjärjestelmä hyväksyy suomalaisen vanhemman tuon syntyneen lapsen vanhemmaksi (lapsen tilanne orpona köyhässä maassa olisi niin heikko, että parempi on antaa lapsi hänen suomalaisille vanhemmilleen). Tämä testattiin vuosia sitten korkeimmassa oikeudessa, nykyään se menee jo käräjäoikeudessakin läpi.

 

[Lovehearts_]

Ehdottomasti lapsettomuushoitoihin menisin jos ei luomuna tärppäisi omia lapsia ei ole ja taustalla keskenmenoja, aina kuitenkin haaveena omat lapset olleet joten kaikki keinot kyllä hyödytäisin

 

[Liirumlaarum]

Meille oli jo ensikäynti aika varattu lapsettomuuspolille, kunnes tärppäsi luomusti. Eli kyllä oltais lähdetty tutkimuksiin ja ainakin kevyempiin hoitoihin. Sen pidemmälle ei oltu vielä juteltu ja mietitty kun ajateltiin, että sitten siellä ensikäynnillä selviää enemmän.
Lahjasoluja ei oltaisi varmaankaan pidetty vaihtoehtona meille eikä mun taustojen takia adoptiokaan olisi ollut mahdollinen. Tuki- ja sijaisperheeksi ryhtymistä mietittiin ja tarvittaviin selvityksiin ryhdytään sitten kun meidän lapsi on noin 4-6vuotias. Riippuu miten kaikki asiat menee :)

 

[dimou]

Sillä ei sinänsä ole merkitystä, koska täältä kulkee lentoja myös niihin maihin, joissa se on laillista. Ja kun se lapsen syntymämaa tunnustaa suomalaisen ihmisen lapsen vanhemmaksi, eikä lapsella ole muita virallisia vanhempia (eikä edes vanhemmaksi haluavia), niin Suomenkin oikeusjärjestelmä hyväksyy suomalaisen vanhemman tuon syntyneen lapsen vanhemmaksi (lapsen tilanne orpona köyhässä maassa olisi niin heikko, että parempi on antaa lapsi hänen suomalaisille vanhemmilleen). Tämä testattiin vuosia sitten korkeimmassa oikeudessa, nykyään se menee jo käräjäoikeudessakin läpi.

Ongelmaksi tulee vain se, että kuinka suurella vapaaehtoisuuden asteella nuo köyhien maiden naiset tuohon hommaan lähtevät. Kukaan ei siis varmaan ase ohimolla pakota, mutta tekevätkö sitä sitten vain siksi, että muualta eivät saa rahaa. Kokevatko he että myyvät omia lapsiaan pois, jäävätkö kaipaamaan ja katumaan, tuleeko mielenterveydellisiä ongelmia... Tietynasteista ihmiskauppaa minusta.

 

[dimou]

Ja jatkan siis vielä, että kohdunvuokrausta itsessään en pidä pahana asiana. Minusta se tulisi hyväksyä Suomessa, ja hommaa valvoa esim. psykologin kanssa. Kohdunvuokrausta voi ostaa myös länsimaista, jolloin uskon myös että homma pelittää eettisesti oikein. Ainoastaan noiden köyhien naisten käyttämisen koen ongelmallisena.

 

[Taikaa83]

Kun lasta ei alkanut kuulumaan yli vuoden yrityksen jälkeen oli selvää, että hakeudutaan tutkimuksiin.

Alkuun mies oli ,että jos ei onnistu inseminaatiolla niin rankempiin hoitoihin ei lähdetä. Minulle se oli ok, kaksi lasta ennestään ja hän on lapseton. Itse ajattelin et kaiken muun hoidon ottaisin, paitsi ei lahjasoluja.

Neljä inssiä tehtiin ja ei haamun haamua.
Seuraavaksi mies sanoi et no kokeillaan kerran koeputkihoitoa. Yksi alkio lopulta saatiin ja siitä nega.
Vieläkään ei toivo omasta lapsesta sammunut ja kerran vielä ajateltiin. Tämän hoidon tuoresiirto toi plussan ja nyt odotetaan pojan syntyvän helmikuussa. Lahjasolut oli myös miehelle ehdoton ei.

 

[Suski75]

Ja jatkan siis vielä, että kohdunvuokrausta itsessään en pidä pahana asiana. Minusta se tulisi hyväksyä Suomessa, ja hommaa valvoa esim. psykologin kanssa. Kohdunvuokrausta voi ostaa myös länsimaista, jolloin uskon myös että homma pelittää eettisesti oikein. Ainoastaan noiden köyhien naisten käyttämisen koen ongelmallisena.

Niin kauan kun se ei ole Suomessa laillista, on minun mielestäni eettisesti täysin oikein käydä tekemässä se sellaisessa maassa, jossa se on laillista. Suomen lainsäätäjät siis ovat tämän toimintatavan valinneet.