Mitä kuuluu?

[SiD87]

Ei mitään sen kummempaa asiaa, halusin vaan tiedustella mitä teille odottajakavereille kuuluu ja miten masussa voidaan? Onko oireet jo helpottanu vai onko niitä ollutkaan? Paljonko viikkoja on tällä hetkellä ja miltä odotus tuntuu? Nyt on sana vapaa, saatte kertoa ihan kaikesta mitä on meneillään, vaikka mitä ruokaa teitte ja mitä muille perheestä kuuluu, katoitteko MM-kisoja ja miten lemmikit voi! Ei aina tarvitse puhua pelkkää asiaa, välillä voi mennä vähän asian vierestäkin :)

Meillä voidaan hyvin, raskausviikkoja on nyt 13+5 ja odotus tuntuu hassulta kun ei edelleenkään ole yhtään sellanen tunne että raskaana olisi. Esikoinen pitää kiireisenä ja sen takia ehkä väsyttää normaalia enemmän mutta tässä mennään päivä kerrallaan, niin hitaasti kun ne päivät menevätkin kun odottaa innokkaasti tulevaa perheenjäsentä :) Kissat vetää rallia pitkin kämppää ja poikaa naurattaa niin pirusti. Salkkareiden jälkeen poika lähtee iltapalalle, kylpyyn ja nukkumaan niin vanhemmat pääsee viettämään kahdenkeskeistä aikaa.. Mitenkä teillä?

 

[Pampula85]

Täällä vointi on pääosin oikein hyvä. Selkä ja rintaranka meinaa jumiutua ja kylkeen on tullut pistävää kipua joka pahenee välillä ja taas lievenee. Yskiminen ja sängystä nouseminen sattuu. Muuten ei isompia raskausoireita ole (ei kyllä juuri pahoinvointia tms ollutkaan), mitä nyt itkeskelen hiukan tavallista useammin. Pienetkin asiat tuntuu välillä maailman isoimmilta.
Vatsa on alkanut selkeästi pyöristyä ja kuulemma sen jo huomaavat ulkopuolisetkin, jotka eivät raskaudesta muuten tiedä. Työkaveri juuri kysyi odotanko ja sanoi sen näkyvän kasvoiltani...? Heti vessaan peilin eteen tarkastelemaan, onko päänikin turvonnut. :D Tuntuu hienolta puhua avoimesti odotuksesta, mutta samalla pelko siitä että jotain menee vikaan, on hullulla tavalla entisestään kasvanut.
Innokkaana odottelen ensimmäisiä tuntuvia liikkeitä masusta ja aina välillä kuvittelenkin jo tuntevani pientä kutittelua. En ole kuitenkaan ihan varma, mutta sellainen tunne on että pian alkaa tuntua selkeämmin. :)
Olemme myös suunnittelemassa tässä häitä, ja vaikka tarkoitus onkin pitää hyvin pienet ja rennot juhlat, stressaan niistäkin älyttömästi ja aivan turhaan. En haluaisi, mutta en voi sille mitään. Lisäksi olemme aikeissa tehdä tarjouksen ensimmäisestä omasta asunnosta. Kyllä tässä on elämänmuutosta kerrakseen. Välillä tuntuu että olisi ihana vain antaa kaiken muun olla ja keskittyä tähän odotukseen.

 

[Minnuska89]

Täälläkin voidaan paremmin kuin hyvin, onneks loppui tuo hirveä pahoinvointi viikoilla 13 kun mulla tässä raskaudessa pahoinvointi alkoi jo rv 4 lähtien ja kesti tosiaan tuonne rv 13 asti. Ei ole oikeestaan mitään oireita enään eli kaikki hyvin javoi jopa nauttia jo :) Tietenki nuo ikävät vihlasut ku nousee liian nopeesti ja sängyssä kääntää kylkeä niin alavatsasta vihlasee :D Eli yrittäny olla vähän hidas liikkeinen :D Vauva eilen illalla kun kateltiin miehen kanssa sitä Saalistaja elokuvaa niin istuin silleen kyyryssä, tuntu pieniä liikkeitä tuolla jonkin aikaa, se liike tuntui ihan kuin olisi jokin pieni vibraattori ollu mahassa :D Viikkoja  tänään mulla on 14+6 ja samaltahan tämä odotus tuntuu kuin esikoisen aikanakin :) Tänään ajateltiin tehdä puikkoperunoita ja marinoitua porsaan grillikylkeä (Haudutetaan uunissa kinkkupussissa n. 3h ) :)

 

[Meriy]

Tänne kuuluu tänään myös hyvää. Parhaillaan odottelen, että hiusväri vaikuttaa. Näytän todella toopelta tällainen raidoitusmyssy päässäni   Saas nähdä minkälaiset raidat tulee, vaaleat pitäisi tulla, mutta mene ja tiedä, kun en ole näitä kampaamon ammoniakittomia värejä aikaisemmin kokeillut. Sen verran tiedän, ettei tule koko tukanpituudelta tarttumaan, mutta ei se haittaa, kunhan saan vähän eloa luonnollisen hiusvärini kaveriksi. Tarkkaan kuin katsoo, niin päässä on mahtava väricoctail, mutta sävyt sen verran lähellä toisiaan, ettei silmään sentään pistä ikävästi. Puolesta välistä tukan pituutta alkaa vähän oranssiin vivahtava vaalea, jota yritän kasvattaa pois. Edellisten raitojen seassa on sitten oma luonnollinen hiusvärini, joka harmikseni on maantienharmahtava, toivottavasti aurinko sitä hieman vaalentaisi.

 

[SiD87]

Meillähän menee siis pääosin mukavasti kaikilla, mitä nyt noita raskausoireita lukuunottamatta, mutta ne kestää kun miettii mihin kaikki tähtää. Tulos on sen arvoinen :) Me käytiin justiinsa pikkujätkän kanssa vähän ulkoilemassa ja kaupassa ja tänään meillä syödään grillikylkeä, salaattia ja jotakin muuta mitä tuolta jääkaapista löydän.. Tiedättekö periytyykö kömpelyys? Muutaman päivän ajan olen katsonut tuota meidän esikoista ja ihan kuin katsoisi itseään minikoossa: muutama päivä sitten kaveri kompastu niin että hampaat meni alahuulesta sisään (ei onneks kokonaan läpi), eilen poika löi vauhdissa pään ovenkarmiin ja tänään hän päätti hypätä mielettömällä loikalla sohvalta lattialle OTSA EDELLÄ! En kohta kehtaa kulkea lapsen kanssa missään julkisella paikalla kun kaverilla on huuli halki ja mustelmia ja naarmuja naamassa/päässä :D ilmottavat musta vielä lastensuojeluun... No jaa, toisaalta eihän näiltä voi välttyä. Poju kun on siinä iässäkin että vauhdilla viipottaminen kiinnostaa enemmän kuin esim. se että katsoisi minne astuu. Tuntuu olevan niin kiire hänellä ettei edes esteet tiellä (kuten ne ovenkarmit) hiljennä vauhtia, paitsi väliaikasesti.. Itkut kun on itketty niin vauhti on taas ihan yhtä kova..

Mä täällä odottelen hirmusesti selkeitä merkkejä pikkutipusta.. Pari kertaa tuntunut semmosia samanlaisia molskahteluja kuin esikoisen ekat liikkeet olivat mutta mietin että voiko ne todella tuntua näin aikasessa vaiheessa? Jotenkin tuntuu että on enemmänkin vain ilmaa vatsassa ja se siellä kuplii.. No mutta iloista odotusta vielä kaikille!

 

[Zaana]

SiD87, on sulla villi poitsu siellä väkisinkin rupes naurattamaan kun luin mitä se oli tehny... semmosen oon kyllä huomannu joidenkin vanhempien kohdalla, että monesti niiden lapset on sellasia kun ne on ite olleet lapsina! Esim. yhden tuttavaperheen isä ja äiti ovat molemmat olleet pienenä TOSI villejä tapauksia ja teloneet itseään milloin mihinkin, ja auta armias näitä heidän kullannuppujaan! Näiden vanhempien kanssa juttelusta ei meinaa tulla yhtään mitään, kun 3v esikoinen (poika) juoksee yhtäkkiä täyttä vauhtia parkkipaikkaa kohti ja seuraavassa hetkessä on soittamassa naapurien ovikelloa... oikeesti hengästyttää pelkästään sen touhun kattominen!! Parhaimmillaan se poika istuu telkkarin ääressä 5min, mitä mä oon sitä nähny, muuten on koko ajan menossa.

Sitten esim. mä oon ollu aika rauhallinen ja sosiaalinen tapaus pienenä ja niin on tyttären biologinen isäkin, ja meidän tyttö on myös. Kyllähän se jaksaa höpöttää ja välillä hakee mun miehestä vähän "vastusta" itelleen, menee reppuselkään ja hyppää syliin jne... mutta leikeissään ja touhuissaan on rauhallinen, kiltti ja muutenkin sopuisa lapsi. Eli uskon kyllä että geenit vaikuttaa siihen, millanen lapsesta tulee.

Mutta että voiko kömpelyys olla periytyvää? Tosta sun kuvauksesta tuli mieleen, että ehkä kyseessä ei välttämättä oo nimenomaan kömpelyys vaan esim. se, että sun pojalla on vaan niin kova meno päällä että se liikkuu liian nopeesti ja sen takia teloo itseään... En kyllä juuri tunne kömpelöitä ihmisiä joilla ois lapsia, niin vaikee sanoa että voisko olla periytyvää. Pitää tehä tästä tutkimusta sitä mukaa kun mun pari kömpelöä kaveria alkaa saada lapsia...

 

[kaylies]

Olen asiani kommentoinut tonne omaan ketjuunsa etten aloita kymmenenteen kirjottaan!

 

[N+N]

Heippa!

Tännekkin kuuluu hyvää. Omat raskausoireeni tosiaan ollut väsymys ja se äärimäinen kiukkuitkuherkkyys. Nyt molemmat onneksi helpottamaan päin. Itken silti aivan äärimmäisen helposti. Kuuluu asiaan ilmeisesti! :) Itellä vahva tunne siitä että masussa kasvaa poika, onko muilla moisia? Jotenkin olen siis vaan katsellut poikien vaatteita ja miettinyt poikien nimiä jne. Ja siis ystävillä ja anopillakin sama tunne. Saa nähdä saako asiaan varmistusta sitten viiden viikonpäästä ultrassa!
Mitäs muuta... Kesälomaa odottelen ihan hulluna. Tarkotus olisi yksi viikko olla Kreikassa ja kolme täällä Suomessa. Onko muilla millaisia kesäsuunnitelmia?

kaylies, onneksi täällä onkin vapaus päättää itse mihin osioon kirjoittelee ja mitä! :)

 

[Zaana]

Jon, hyvä puheenaihe! Musta tuntuu jotenkin, että mulle olis kans tulossa poika... liittyy ehkä jotenkin siihen, että olis kiva saada poika (tyttö jo on), ja siihen, että useimmissa vauva-aiheisissa unissa me ollaan saatu poikavauva Niin, ja np-ultrassa nähtiin miehen kans jotain vilahtavan siellä alapään tienoilla, mutta kun ei osaa ultraäänikuvaa oikein hyvin tulkita niin se saatto olla kyllä napanuoraakin... enkä tiiä voiko sitä piliä siinä vaiheessa vielä nähdäkään... 

Oon kuitenkin ostellu peittoa, toppapukua ja muuta vaatetta vauvalle kirpparilta. Suurin osa menneiden vuosien äitiypakkauksista ja uudenverosia mutta halpoja. On vaan pitäny pitäytyä ns. neutraaleissa väreissä: vaaleassa, valkosessa, beigessä ja ruskeassa, että niitä voi käyttää joko tytöllä tai pojalla. Nykyään on olemassa niiiiin ihania vauvanvaatteita, tuntuu että ei kai tollasia ollu sillon kun esikoisen sain (7 ja puol vuotta sitten). Pitää vaan malttaa mielensä ettei ostele mitään hirveen tyttömäistä tai poikamaista vaatetta ja tavaraa vielä.

 

[N+N]

Tähän aiheeseen juuri sopivasti. Viime yönä tuo miekkonen unissaan tökkäs minua ja sano mumisten "se on poika". Kysyin sitte et ai mikä, mistä puhut. Vastaus oli " se on poika se meidän lapsi". :D Aamulla sitten kyselin, että mitähän unta mahdoit nähdä niin ei enään muistanu.. Mutta katostaan kuinka käy.

 

[Zaana]

Mies kerto tänään kaverilleen mun raskaudesta ja selitti ultraäänitutkimuksesta puhelimessa: "Oli se uskomatonta nähä kun se jamppa siellä potki..." kaveri oli sitten luullu että me tiedetään jo nyt sen olevan poika... eikä tietenkään tiedetä, mutta noin se oletus vaan tulee miehenkin puheissa esiin. Kun molemmista tuntuu siltä että ois poika.

Tänään oli paras päivä pitkään aikaan... pääsin mun ainoan äitikaverin kanssa Ouluun shoppailemaan mammavaatteita. H&M:ltä löyty ihan kivoja vaatteita eikä maksanu maltaita. Legginsit, mekko ja mammashortsit yhteensä 40€. Kaverilta sain kolmet mammahousut niin niitä ei tarvinnukkaan ostaa. Sitten pääsin vielä pitkästä aikaa syömään kiinalaiseen ravintolaan... <3 sen jälkeen olin kuin pilvissä, oli niin hyvää ruokaa... ja pikkunenkin tais tykätä ku tuntu möyrintää mahassa kesken syömisen...  Oi että. Tänään olen onnellinen.

 

[SiD87]

Zaana: kyllä muakin on jälkikäteen vähän naurattanut kun mietin millanen sählä sitä tulikaan pyöräytettyä :D Itehän oon todella rauhallinen ja helppo lapsi ollut aikoinaan, enemmänkin semmonen haaveilijaluonne kun hirvee touhottaja, mutta kun oon koko ikäni ollu myös äärimmäisen kömpelö ja tapaturma-altis niin mietin voiko taipumus siihen periytyä :D Tosin mun mies on sitten ollu oikea villipeto pienenä, koko ajan ollu menossa vauhdikkaasti ja aina tehny kaikki jekut mitä vaan mieleen tulee, jospa olis poika sitten enempi tullut isäänsä?

Jon: mulla oli esikoisen kanssa hyvin vahvasti poika-olo ekasta ultrasta lähtien ja poikahan sieltä tosiaan tuli! Nyt tokan kanssa oli alussa hirmusen vahva tyttö-olo, en osannu edes kuvitella että meille olis toista poikaa tullu ja kaikissa kuvitelmissani näin aina meidän pojan ja pikkusiskon.. Nyt se tunne on alkanut vähän tasaantua ja osaan jo ajatella että jos sieltä sittenkin toinen poika tulis.. Rakenneultra on 5.7 eli siihen asti pitäs vielä jänskätä ja ehkä sitä pidemmällekin jos ei kaveri suostu paikkojaan näyttämään :D

Meillä esikoinen on kipeä: hirmunen flunssa ja yskiikin kun vanha pultsari, vaan onneks on suostunu jotakin syömään ja juomaan. Ja lasten burana on loistava keksintö :) Kaverille on tulossa myös hammas nro 17 että voi tuo kuumeilu johtua siitäkin.. Itsellä on tullut nyt jokusen kerran veristä, limasta vuotoa mitä tietenkin säikähdin.. Soitin jo kättärillekin ja sanoivat että jos vuoto muuttuu kirkkaan veriseksi tai tulee kipuja niin pitäis mennä tarkistettavaks.. Kamala tunne kun ei tiedä onko kaikki hyvin ja jos rahaa olisi, painelisin suoraan yksityiselle ultraan.. Muutenkin niin erilainen raskaus ollut tämä toka että tuntuu että esikoistaan odottaisi kun ei tiedä enää mitä oma kroppa säätää ja onko mikäkin tuntemus normaalia :D vaan eiköhän se ole kaikilla melkosen sama juttu, ah se ihana tietämättömyys!

 

[Zaana]

SiD87, ilmeisesti poikas on tosiaan tullu isäänsä! Ai sulla on rakenneultra samoihin aikoihin kun mulla, tais olla meillä 4.7. Toivotaan nyt sormet ristissä, että meidän vauvat vähän vilauttaa paikkojaan, niin saatas tietää onko sieltä tyttö vai poika tulossa... Ois niin ihana kun vois (ainakin kotona ja täällä keskusteluissa) puhua jo "tytöstä" tai "pojasta", niin ei tarvis kutsua häntä vaan "vauvaksi", "pikkuseksi" tms.

En muista oonko jo tästä useesti tänne kirjotellu, mutta mullahan oli muistaakseni kolmeen otteeseen ruskeaa vuotoa joskus ennen 15. raskausviikkoa, yhdellä kerralla oli vähän punastakin mukana. Nuo vuodot kesti jotain 3-5 päivää ja aika vähäisiähän ne oli ja loppuvat ihan omia aikojaan. Molemmissa ultrissa kaikki oli ok ja sydänäänetkin kuulu viimesimmässä neuvolassa, eli ei ollu mitään syytä huoleen. Neuvolassa sanottiin, että jos on muutenkin herkät limakalvot, niin raskausaikana ne saattaa helpommin reagoida tolleen. Ja myös hiivatulehdus voi raskausaikana kuulemma tota hieman veristä vuotoa aiheuttaa. Uskon vahvasti, että sullakaan ei oo mitään syytä huoleen.

 

[N+N]

SiD87 meillä onkin sitten ultra samana päivänä! :) Oon nyt yrittäny itseni pääsemään vähän irti tuosta poika tunteesta, koska siis tyttökin aivan yhtä tervetullut. Mutta jostain syystä katselen siis poikien vaatteita, leluja jne. Saattanee johtua myös siitä, että ystävilläni on siis vain ja ainoastaan poikia!!!! Tarvittas sinne sekaan yksi pieni prinsessa poikien päät hurmaamaan! :))

 

[SiD87]

Kiva että on ultria samoihin aikoihin, tänne saa (ja pitää) sitten tulla kertomaan kuulumisia ja varsinkin se, kumpi on tulossa. Toivon todella että se näkyy meillä kaikilla! :)

Esikoinen oli sen verta estoton tapaus että oli samantien jalat levällään kun vaan uskalsin sukupuolta tiedustella eikä ollut epäilystäkään etteikö olisi poika ollut, tästä on hyvä kuvakin tuolla vauva-albumissa :D toivottavasti kakkonen on yhtä helppo tapaus..

Sille mun veriselle vuodollekin löytyi syy kun lähdettiin vähän paniikissa vatsakipujen takia kättärille viime torstaina: jo varhaisultrassa jossa kävin rv 8+6 todettiin että tämä raskaus on alunperin ollut kaksosraskaus, joista toinen on kuitenkin jäänyt tuulimunaksi. No nyt se tuulimuna tuli sitten ulos pienten supistusten avulla ja se aiheutti vuodon ja kivut. Varhaisultrassa näkyi siis erillinen sikiöpussi, joka oli kuitenkin tyhjä ja nyt se on tullut ulos.. Oli suuri helpotus kun kättärillä lääkäri näki ja kuuli sydämenlyönnit kun olin jo itse henkisesti latautunut siihen että todetaan että pikkuisen sydän on pysähtynyt tms..

Jon: mä oon kanssa sitä mieltä että olis korkea aika saada se tyttö kun tällä hetkellä asun mieheni, poikani ja kahden kollikissan kanssa, voisi olla hyvä saada vähän tasotusta tähän sukupuolijakoon :D toki se poikakin mahtuu tähän asuntoon ja äidin sydämeen ihan yhtä lailla eli tuli kumpi tahansa niin sydämellisesti tervetuloa! <3

Zaana: on kyllä ihan totta että olis kiva puhua tytöistä ja pojista tai vaikka ihan jo lapsen tulevalla nimellä, tuo "vauva" ja "pikkuinen" kun tuntuu kovin persoonattomalta nimitykseltä :D Sitten voi ruveta ostelemaan niitä pieniä mekkoja tai hienoja sinisiä huppareita tai jotain muuta yhtä stereotyyppistä :D

Ootteko muuten miettiny vielä mitään käytännön asioita, kuten tulevan lapsen nimeä, kummeja, ristiäisiä/nimiäisiä yms..?

Meillä olis tytölle jo nimi valmiina, tytön nimistä kun ollaan melko samoilla linjoilla mutta poikien nimistä ei millään päästä yhteisymmärrykseen. Esikoinenkin oli elämänsä ekan kuukauden pelkkä "vauva" ja jotenkin on semmonen tunne että olis kivempi että sillä lapsella olis nimi valmiina kun se syntyy.. Kummeista ei vielä tiedä enkä usko että nimiäisiä pidetään kun ei esikoisenkaan kanssa pidetty. Ristiäisiä ei ainakaan kun ei kuuluta kirkkoon. Mitenkäs teillä muilla?

 

[Zaana]

SiD87, mä oon ite alkanu jo vähän nimiäkin miettimään, tosin miehen kans ei oo nimestä vielä puhuttu, eli en yhtään tiedä millasista nimistä se tykkää... tai no sen verran tiiän ettei tykkää tosi vanhanaikasista nimistä. Sitten varmaan aletaan miettiä nimeä jo tosissaan, kun  rakenneultra on ohi ja toivottavasti tiedetään tulokkaan sukupuoli  Niin ja oishan se mukava että lapsella ois nimi jo kun hän syntyy. Esikoisen kohdalla nimi päätettiin muistaakseni joskus raskauden puolivälissä. Mietin sellasta, että jos nyt miehen kans keksittäis vauvalle valmiiksi 2-3 nimeä, joista molemmat tykättäis (jos ei saada sukupuolta läheskään varmaksi tietää, niin silloin 2-3 tytön ja 2-3 pojan nimeä), niin vois sen lopullisen päätöksen tehdä sitten kun on nähny vauvan. Saattaahan siinä nimittäin käydä niinkin, että on jo omasta mielestään varma nimestä ja vauvan synnyttyä ajatteleekin tyyliin: "ei se kyllä näytä yhtään Taunolta!" (No joo, toi oli vaan esimerkki, ei taida meiän lapsesta Taunoa tulla )

Kummeiksi luultavasti aiotaan pyytää mun ja miehen veljiä, ja toisella niistä on tyttöystäväkin niin hänet kans (ovat olleet yhtä kauan yhdessä kuin mekin), eli 3 kummia varmaan ois vauvalle yhteensä tulossa. Ei oikein ole muita varteenotettavia vaihtoehtoja, kun viime vuotisen muuton myötä kaikki parhaat ystävätkin asuu meillä molemmilla aika kaukana. Ristiäiset pidetään ihan normaalisti, pääsee meidän isä taas oman lapsenlapsensa kastamaan.

 

[SiD87]

Vitsi että piti yksinäni ruveta tirskumaan tota "Tauno"-juttua :D anteeksi nyt jos jonkun lähipiiriin kuuluu joku Tauno, mutta olispahan harvinaisen ikävä nimi lapselle. "Ei se kyllä näytä yhtään Taunolta" on siis selkeesti vaan positiivinen asia :D

Nyt mä en jaksa enää odottaa sitä rakenneultraa! Kävin eilen neuvolassa jossa kuunneltiin masuasukin sydänääniä ja syke oli n. 130, kun esikolla oli aina vähintään 145, useimmiten lähempänä 160.. Kun olen kuullut semmosen uskomuksen että tytöillä syke olis hitaampi kuin pojilla ja nythän mun tyttö-olo sai vaan entistä enemmän syitä MUTTA KUN HALUAIS SEN VARMUUDEN! Toki ei ultrassakaan ihan satavarmasti voi sanoa kumpi on tulossa, mutta kun.... ei jaksa enää odottaa!!

Jepa, esikoinen kippas justiinsa rasiallisen rusinoita olohuoneen pöydälle.. taitaa rusinat maistua.. Lähdenpä ulos vähän päästämään energiaa tuosta pienestä miehestä taas :)

 

[Zaana]

SiD87, jep, Tauno ei oo mikään varteenotettava nimi... menee vähän samaan sarjaan Yrjön ja Einarin kanssa... Tiiätkö että mullakin alkaa jo kärsivällisyys loppua kun se ultra-aika on edelleen niin kaukana! Ootan sitä niinku pikkutyttö joulua... välillä sitä toivoo että aika kuluis nopeemmin. Vaikka nyt kai tää raskaanaolo vielä helppoa on, kun pahoinvointi on ohi eikä vaivoja oo nimeksikään. Pitää vaan yrittää totutella tohon kasvavaan mahaan, ei nimittäin tunnu kyykkimiset ja lattialla istumiset ja sieltä ylösnousemiset enää mitenkään kivoilta.

Sainpa tietää, että mun anoppi saa toisen lapsenlapsen aika pian tän ensimmäisen jälkeen (eikä itse sitä vielä edes tiedä)... mun miehen veli, 19v, ja sen samanikänen tyttökaveri saavat nimittäin joulu-tammikuussa vauvan!! Ei ollu mitenkään suunniteltu juttu ja ne on ollu yhdessäkin vasta pari kuukautta, että saa nyt nähä miten heillä asiat sujuu. Muuttavat nyt sit yhteen. Mutta oli kyllä sellasta se kinastelu ja sen tyttökaverin osalta mäkätys joka asiasta, kun hänet ensimmäistä kertaa tapasin, että ei oikein hyvää lupaa... mutta pidän kyllä peukkuja heille, ja samalla toivon että ehtisivät vähän aikuistua ennen vauvan tuloa.

 

[Meriy]

Oli muuten viimeinen kerta kun erehdyn syömään mäkkiroskaa. Vieläkin on masu kipeä ja pitää kamalaa pulinaa ja pulputusta. En yleensä edes suostu syömään moista myrkkyä, mutta eilen oli niin kamalan kuuma ja nälkä kolkutteli sen verran voimakkaasti, että tuli se plusateria otettua, vaikka todellisuudessa olisin halunnut vain sen coca-cola lasin ja ehkä limpparin l:

Harmittaa, että raskauden aikana olen 2 kertaa syönyt mäkkärissä. Sitä ennen olin tyytyväisesti boikotoinut roskaruokaa lähes 3 vuotta. Noh, raskauden jälkeen viimeistään meidän perhe ei siihen kierteeseen enää sotkeudu. Lasta emme aijo opettaa syömään roskaruokaa ollenkaan. Kotona itse tehdyt hampurilaiset ja pitsat, onkin sitten jo eri juttu (:

 

[SiD87]

Joo kai se pitäis olla hirmusen tyytyväinen kun nyt ei enää pahoinvoinnit vaivaa eikä masu oo vielä niin iso että hirveästi elämää haittais, mutta mua kiusaa nää helteet! Meilläkin täällä itäisessä Helsingissä on tällä hetkellä partsin lämpötila varjossa +27 astetta! Ei tekis todella yhtään mieli mennä ulos, mutta harmi se on lasta pitää sisälläkään tälläsellä ilmalla.. Meidän pihalla onneks on tuo hiekkalaatikko melko hyvin varjossa niin jos edes siihen sitten eväiden kanssa...

Laskin tässä juuri että siihen ultraan on aikaa vähän yli kolme viikkoa vielä!! Kertokaa miten on mahdollista että tuntuu siltä että raskausviikkoja kertyy ihan hirveetä vauhtia, mutta tuntuu että se rakenneultra on aina vaan yhtä kaukana? Tuntuu siltä että tällä menolla rakenneultra osuu mulla raskausviikolle 58 :D niin kaukaselta se tuntuu..

Zaana, kuulostaa melko pahaenteiseltä tuo miehes veljen tilanne.. Vaikka ihmiset kuinka kasvaa raskauden ja vanhemmuuden myötä niin mäkätys harvoin paranee.. Sanooko tyttö edes mistään oikeesta asiasta vai nalkuttaako kaikesta ihan vaan tavan vuoks? Toivotaan ihan lapsen takia että heillä kaikki menee hyvin ja ovat onnellisia yhdessä. Ties miten ihana perhe-elämä heille vielä vauvan myötä kehkeytyy ja ehkä tuore äitikin keksii muuta tekemistä kun vauva on maailmassa. Lapsen saamisella kun on kumma tapa saada asiat oikeisiin perspektiiveihin :)

Meriy, huh-huh, oot aika sissi kun oot ylipäätään pystyny mäkissä syömään! Kyllä mäkin normaalisti pystyn pikaruokaa syömään mutta "jostain kumman syystä" raskauden aikana on niin turvonnu olo muutenkin etten pysty edes kuvittelemaan että söisin mitään niin raskasta ja rasvasta.. Edellisessä raskaudessa tein sen virheen kerran että ihan vikoilla viikoilla vedin masun täyteen roskaruokaa ja voin sanoa että oli julmetun tukalat oltavat sen jälkeen: vatsa täynnä huonosti sulavaa ruokaa ja vauva potkii kun hullu.. Ei ollu kivaa.. Toi on ihan hieno periaate ettei lasta siihen roskaruokaan opeteta! Aina se puhdas kotiruoka sen epämääräsen pikaruoan voittaa :)

Saako muuten udella että mihin ootte menossa synnyttämään ja onko toiveissa luomusynnytys vai kivunlievitys? alatiesynnytys vai sektio? Ite menen Kätilöopistolle ja toiveissa ainakin tällä hetkellä synnytys alateitse, mutta vaatii vähän vielä työtä, kun oli tuo esikoisen synnytys sen verta traumaattinen kokemus että pitää vielä päästä kätilöiden kanssa puhumaan siitä että miksi siinä synnytyksessä meni käytännöllisesti katsoen kaikki pieleen...  Sitten sitä vasta toden teolla uskaltaa lähteä uudestaan alateitse synnyttämään kun tietää että asiat tehdään vähän eri tavalla kuin viimeeksi, jolloin esim. epiduraali ei toiminut yms. mukavaa..

Tulipahan taas tarina! Vaan kertokaapa jatkossakin kuulumisia ja varsinkin uutisia sitten sieltä ultrasta :)