Mitä äitiys ja vauva on opettanut?

Aubrey

Aubrey

Asioista perillä oleva
Heinäkuunmammat 2015
Marrasmammat 2017
näin vastapainona tuolle mitä et tiennyt ketjulle, vähän pilke silmäkulmassa ajattelin tällaista ketjua :)

Tuossa vaunulenkillä kun mietin pukluisissa vaatteissani, että eipä ollut ennen tullut mieleen, että niihin kuteisiin voi hyvin soveltaa sääntöä Jos puklu on ulkopuolella eikä tunnu, niin ihan hyvin voi lähteä ulos vaihtamatta vaatteita. Toisaalta jos se on sisäpuolella, esim usein rintsikoihin ja toppiin imeytyneenä, niin ei kukaan sitä näe, sen kun lähtee vaan. Kunhan vaan pääsee ovesta ulos silloin, kun on mahdollisuus.

Toinen opittu on, että nännivoide on ihan superhyvä huulirasva ja -kiilto samassa paketissa! :D
 
Arvostamaan äitejä! Niitä joilla on monta pientä lasta (kaksikin on monta!), yksinhuoltajia, erityistarpeita vaativan lapsen äitejä, kaikkia! Pointsit mammoille :cool14

Arvostamaan omaa aikaa! Liikuntaa, laittautumista.. UNTA! :D äitiys on mullistanut mun maailman :whacky059
 
Äitien arvostuksen lisäksi myös sen, ettei kauppareissua varten tarvitse aina meikata, koska se vie aikaa siltä kaupassa ololta. Ihan sama,jos en näytä nätiltä. Edes raskausarvet eivät harmita, vaikka niitä etukäteen pelkäsin.
 
Seki täytyy vielä mainita että jos vertaan itseäni ennen raskautta ja vauvan syntymän jälkeen niin näen maailman aaaaivan uudesta näkökulmasta!
Tästä jonkinlainen esimerkki:

Minulla on reilu 50v työkaveri (nainen) jolla ei ole lapsia. Kutsutaan häntä vaikka Merjaksi.
Tuli keskustelua lapsista toisen työkaverini (43v nainen, 1 lapsi) kanssa ja elämän kulusta yleensäkin. Hän otti esimerkin tästä ensin mainitusta (ovat kavereita keskenään), sanoi suunnilleen näin "Merja on todella hyvä tyyppi ja hänen kanssaan viihtyy, mutta kun lapsiin tulee hän ei ymmärrä sitä 'uhrautumista' ja elämän jakamista lapsille. Hän on siltä kannalta katsoen itsekäs."

En ymmärtänyt mitä tämä itsekkyys ja uhrautuminen ja elämän jakaminen tarkoitti tuossa keskustelussa. Ajattelin joskus jopa mahdollisuutta, etten itsekkään hankkisi lapsia. Hommaisin muuta "kasvatettavaa" eli eläimiä ja menisin niiden kanssa pitkälle (hevoset ja koirat) kasvatuksen saloihin. Sama asiahan se on!

Nyt ymmärrän mitä se 'itsekkyys' tarkoitti toverini puheissa. Ja joo, ymmärrän eron ihmisen ja eläimen kasvatuksessa (vaikka olen aina pitänyt koiriani omina lapsina, en lemmikkeinä) ;D
 
Noh esimerkistä tuli kuitenkin huonompi kuin mitä halusin :wideyed: en vaan osaa ilmaista syvimpiä tunteitani tekstiksi tai puheeksi, tarttis mennä varmaan jollekkin kurssille - ehkä mieskin oppisi ymmärtämään ehdottomuuttani perhettä kohtaan.. :rolleyes:
 
Haha :D Kyllä mä tajusin mitä ajoit takaa :) Mä oon ite henk koht aina kuitenkin halunnut lapsia ja sikäli ymmärtänyt, että se ns uhrattu aika ei tunnu uhraukselta vaan ennemminkin sijoitukselta.. Ja näinhän se kyllä on :)
 
Juu,jotenkin sitä nykyään elää lasta varten. Ei ne omat jutut ole enää niin tärkeitä. Vauvan tarpeet menee etusijalle.
 
Tuntuu, että jatkuvasti oppii jotain uutta :) Viimeisin on nämä nukkumaanmenotaistelut, josta kirjoitin just toiseen ketjuun. Melkein joka päivä huomaa, että joku uusi niksi toimiikin edellistä paremmin ja vauva nukahtaa hieman helpommin kuin edellisellä kerralla. Mikään ei tietenkään takaa, että se seuraavana päivänä enää toimisi, mutta koko ajan kasvaa kikkavarasto, mistä voi poimia vuorotellen temppuja kokeiltavaksi. Eilen meillä nukahdettiin iltaraivareiden jälkeen tissi suussa pimennetyssä makuuhuoneessa ympyrää kävellen, samaan aikaan vauvaa pepulle taputellen ja hytkytellen sekä lauleskellen Mikko Alatalon Känkkäränkkää. Ja ei, en olisi vuosi sitten ihan nähnyt itseäni tekemässä noin :grin
 
Minä opin että vastikään synnyttäneelle naiselle ei sovi mikään vaate edustavasti, hyvä että kaapista löytyy siedettävät kauppakuteet:rolleyes: tälläytymisellekään ei liiemmin oo enää aikaa, suihkukin on kiven alla, hiustenlaitto on ponnarin sutasu päähän. Meikkaus on se kun kurkkaat peiliin ja pyhkäset unihiekat silmistä
 
Joo ei kyllä saa tota roikkuvaa vatsaröllöä mitenkään peiteltyä. Kompromissina keskitän katseeni ylemmäs kroppaan peilin edessä, siellä se röllykkä roikkuu mukana mutta ei sitä muista jos ei sitä nää:rolleyes:
 
Joo ite oon miettiny että oisko "vasta synnyttänyt" merkki hyvä :D noh asutaan juoruilukaupungissa ni eiköhän nuo ihmiset tiiä :D salilla ukolta oli tullu meille kummallekin tuntematon nainen kysymään että no jokos lapsi on syntynyt! Wtf?? :D
 
Mä nauroin miehelle pari vko synnytyksen jälkeen, että Ootko huomannu, ettei kukaan sano mulle, että näyttätpä hyvältä :DD Kolme vko synnytyksestä se kyllä vihdoin tuli se kehu :p
 
Äitiys on AIHEUTTANUT sen että en voi kattella enää mitään surullisia juttuja (oli se lavastettu tai dokkarimuodossa tai uutisissa iha sama) koskien eläimiä tai varsinkaan lapsia! AINA itku! Ukko tässä yks päivä näytti jotai videoo "kato tätä koiraa" "onkse joku surulline""no ei oo surulline " oli se ! Suutuin ukkol ja mäkätin et EI MULLE SAA NÄYTTÄÄ TOMMOSII KU MÄ ALAN ITKEE TAJUUTKOOO!! sillonki kyyneleet silmissä :arghh::hilarious:
 
Myös joku perhejuttu et toine vanhemmista kuolee tms saa mut ihan poissa tolaltaan :D
 
Minäkään en kestä mitään lapsiin kohdistuvia surullisia uutisia/juttuja/elokuvia enää, vaan itken ja herkistyn tosi herkästi. Jos lehdessä on vaikka otsikkona että 2vuotias hukkui jossakin niin en pysty edes avaamaan sitä juttua ja lukemaan paremmin..jotenkin sitä ajattelee että entä jos omille lapsille sattuisi jotain vastaavaa niin miten sen kestäisi. Ja tosiaan myös ihan fiktiiviset esim.elokuvat saa itkemään tosi herkästi.

Ennen äidiksi tuloa ei pystynyt edes ajattelemaan sitä huolen määrää mitä nyt näistä lapsista tuntee..että jos jommallekummalle sattuisi jotain..nyt kyllä kieltämättä ymmärtää omiakin vanhempia paljon paremmin :) että miksi ne joskus kielsi jotain mitä olisi silloin nuorempana halunnut tehdä.
 
Pitääks tänne ny mainita että punaviiniä oon nyt äitinä oppinu juomaan :laughing021

Mulla on yhä vissii jonkin sortin pesän rakennus -vietti päällä, se joka alkoi raskaana et pakko puuhailla jotain kotona :eek: tänäänki menny päivä ahkerasti siivoillen ja paikkoja järjestellen. Otin vauvan kans päikkärit iltapäivällä ku meinas puhti loppua, sit jakso taas jatkaa:smiley-chores011
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top