Mistä tietää että onko valmis äidiksi

Olin halunnut lapsia useamman vuoden, mutta kumppanilla kesti pidempään tottua ajatukseen. Eli lapsi oli toivottu ja odotettu, mutta mietin kuitenkin mikäli minusta on äidiksi. Päivääkään en kuitenkaan ole katunut :red-heart: Vanhemmuus herättää epävarmuuden tunteita, mutta omasta mielestäni äidiksi kasvetaan, osittain raskausaikana, osittain lapsen syntyessä ja kasvaessa :smiling-eyes:
 
Olin halunnut lapsia useamman vuoden, mutta kumppanilla kesti pidempään tottua ajatukseen. Eli lapsi oli toivottu ja odotettu, mutta mietin kuitenkin mikäli minusta on äidiksi. Päivääkään en kuitenkaan ole katunut :red-heart: Vanhemmuus herättää epävarmuuden tunteita, mutta omasta mielestäni äidiksi kasvetaan, osittain raskausaikana, osittain lapsen syntyessä ja kasvaessa :smiling-eyes:


Hyvin puettu sanoiksi. Harva sitä kokee olevansa "valmis", kun se on aina uutta ja jännittävää. Itselläni samoja ajatuksia.
 
Starlight- sanoi tosi hyvin. :smiling-eyes: Äidiksi kasvetaan raskauden aikana ja lapsen synnyttyäkin. Varmaan kaikilla on enemmän tai vähemmän epävarmuuden tunteita. Se että asiaa miettii, on hyvä asia. Se tarkoittaa sitä että asia on itselle tärkeä eikä ole lähdössä ns. soitellen sotaan.
 
Etenkin jos raskaus on alkanut yllättäen ja kenties vielä kesken nuoruuden, on epävarmuus täysin ymmärrettävää. Tuskin kukaan on heti plussasta täysin valmis vanhemmaksi ja kasvaminen jatkuu läpi vanhemmuuden.

Raskauden yksi tarkoitus on valmistautua tulevaan, mutta epävarmuus lapsen synnyttyä on myös täysin normaalia. Tuoreet vanhemmat vasta opettelevat uutta rooliaan. On luonnollista pohtia ja oman äitisuhteen ollessa haasteellinen jopa hieman pelätäkin äidiksi tuloa. Se on osa sitä kasvamista ja valmistautumista.
 
Lisäisin vielä omiin ajatuksiini sen, että vaikka itselläni on menossa toisen lapseni odotus, niin välillä epäilen osaanko olla äiti kahdelle. Luottavaisin mielin mennään, raskausaika on muutenkin sellaista tunnemyrskyä, että ajatukset seilaa muutenkin niin laidasta laitaan.
 
Minä koin olleeni valmis äidiksi kun tulin raskaaksi. Mutta yhdistän tuon valmiuden siihen, että olin halunnut lapsia jo niin monta vuotta, hoitanut tuttuja ja tuntemattomia lapsia vuosikausia, ja hoitolapsenikin olivat jo ehtineet saamaan omia lapsia.

Minusta se, että on täysin valmis saamaan lapsia, tarkoittaa sitä että on jo joutunut sietämään elämää ilman lapsia kohtuuttoman kauan. Eli en suosittele odottamaan siihen asti, että tuntee olevansa täysin valmis saamaan lapsia.
 
Ei mistään.
Toki lapsia voi ja saa haluta/toivoa, mutta vaikka lapsen saisi niin voihan se ajatus lapsen synnyttyä ollakin yhtäkkiä, että ei hitto en ollutkaan tähän valmis. Itse sain ensimmäistä odottaessani hieman yllätyksenä tietää, että häntä odotin (olin 19-vuotias). Tiesin kyllä, että lapset haluan tehdä nuorena enkä 30 jälkeen. En millään tapaa kokenut olevani valmis, mutta mielestäni vanhemmuus kasvattaa. Ei kenenkään kuulu olla 100% valmis vanhemmuteen. Lapset ja niiden kanssa tekeminen kyllä mielestäni valmentavat parhaiten.
 
Takaisin
Top