Mistä tietää että lapsiluku on täynnä?

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Mistä te olette tienneet että perheenne on "valmis" eikä lapsia enää tule? Onko se ollut selvä homma vai onko varmuus syntynyt ajan myötä? Vai oletteko yhä epävarmoja asiasta?

Meillä on nyt yhteensä neljä lasta, kolme itse synnyttämääni ja yksi bonuslapsi. Ennen perheemme kuopusta - joka syntyi viime heinäkuussa - olin aika varma että hänen jälkeensä perheemme on valmis eikä lisää lapsia tule. Sittemmin olen kuitenkin alkanut epäröidä ja jossitella. Tuntuu jotenkin tosi vaikealta ns. lyödä asiaa lukkoon ja päättää että tämä on meidän viimeinen vauvamme.

Mies on sitä mieltä ettei enempää lapsia, mutta lupasi kuitenkin harkita asiaa mikäli minä vielä joku päivä haluaisin yhden. Nyt en ainakaan halua - meidän pienimmillä on ikäeroa 1,5 vuotta ja vanhempikin heistä on vasta hieman yli 2-vuotias. Ainakaan muutamaan vuoteen en halua lisää. Mutta ehkä vielä joskus?
 
Meillä on kolme lasta - kaikki vielä alle 3v. Neljännestä olen haaveillut salaa, mutta joku järki vielä on olemassa ja sanoo, että nyt täytyy hetki himmailla. Ehkä parin kolmen vuoden päästä? Katsotaan, mikä perheen tilanne sitten on. Pelkään vain, että neljännen jälkeen haluaa viidennen ja viidennen jälkeen kuudennen jne. :D

Että kai se perhe on sitten valmis, kun ei itse enää pysty lisääntymään. Alle 30v iässä en mitään lopullisia päätöksiä edes halua miettiä vielä. :)
 
Niin pitkään on toivoa, kun lapsettomuuslääkäri ei kieltäydy hoidoista. Niin pitkään on toivoa saada lapsi, ja sen jälkeen on lapsiluku täynnä.
 
Meillä on yksi ja en usko että tähän elämänvaiheeseen olisi jaksamista hoitaa enempää kuin hän, niin ihana kuin hän onkin. TUkiverkot puuttuu kun isovanhemmat asuu kaukana, ja lapseen kuluu myös iso summa rahaa, sitä on pakko ajatella. Eli ei oo aina itsestä ja omasta halustakaan ede kiinni. Täytyy myös laskea et mihin on varaa. Ajatuksena toinen ois kiva, että olis sisarus, mutta en tiiä toteutuuko koskaan.

ELi siis ei oo meillä lapsiluku varmasti täynnä, mut todennäköisesti jää tähän yhteen.
 
Tätä asiaa mä olenkin paljon miettinyt viime aikoina kun kolmas lapsi pyörii mielessä aika ajoin. Mä en ole yhtään varma mihinkään suuntaan. Yksi ystävä jolla on kolme lasta sanoi että kyllä sen sitten tietää kun lapsiluku on täynnä. Että jos vähänkin epäröi niin silloin ei ole. Ja minä epäröin koko ajan....
 
Jos epäröinti on sen merkki ettei ole täynnä, niin meillä lapsiluku ei tule sitten varmaan koskaan täyteen. :grin Minäkin nimittäin pelkään että jossittelisin sittenkin vielä, vaikka yksi lisää tulisikin.

Totta on, ettei se aina ole itsestä kiinni. Tarkoitinkin tällä vähän sitä että mistä tietää, milloin itselle lapsia on riittävästi.

Voi kyllä olla, ettei sitä aina tiedäkään. Jossain vaiheessa vain on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen ja elettävä sen kanssa.
 
Vaikea sanoa kun vielä ainakaan ei yhtään siltä tunnu, ehdottomasti halutaan ainakin toinen saada, ehkä kolmaskin, mutta ajatus neljännestä raskaudesta tuntuu jo jotenkin siltä, että ei kiitos :grin Mutta eikös kroonisesta vauvakuumesta kärsivällä jää aina se viimeinen vauva tekemättä? :wink
 
Ajattelin aiemmin että vauvakuume ei varmaan koskaan lopu. Laskin jo kuinka monta lasta maksimissaan voisimme hankkia että tilaa riittäisi edes jotenkuten ja suunnittelin jo meidän makuuhuoneen muuttoa olkkarin nurkkaan että saataisiin vielä yksi lastenhuone lisää! :D Sitten aloin odottaa kolmatta lasta, jonka oltiin sovittu olevan meidän viimeinen (mies ei haaveillut suurperheestä kuten minä). En tiennyt miten pystyisin elämään asian kanssa ettei enää lapsia tulisikaan, olin varma että kuume iskee uudestaan pian synnytyksen jälkeen niinkuin aiemminkin.
Mutta nyt kun nuorinkin on jo syntynyt ja myörii ympäri lattioita huomaan, etten kaipaa enää enempää. Meidän perhe on todellakin nyt täydellinen ♡
Uskon että asiaan vaikutti sekin että etukäteen tiesin kolmannen lapsen olevan viimeinen ja koko raskausajan asennoiduin niin etten enää koe sitä uudestaan.
 
Violina sanoi:
Ajattelin aiemmin että vauvakuume ei varmaan koskaan lopu. Laskin jo kuinka monta lasta maksimissaan voisimme hankkia että tilaa riittäisi edes jotenkuten ja suunnittelin jo meidän makuuhuoneen muuttoa olkkarin nurkkaan että saataisiin vielä yksi lastenhuone lisää! :D Sitten aloin odottaa kolmatta lasta, jonka oltiin sovittu olevan meidän viimeinen (mies ei haaveillut suurperheestä kuten minä). En tiennyt miten pystyisin elämään asian kanssa ettei enää lapsia tulisikaan, olin varma että kuume iskee uudestaan pian synnytyksen jälkeen niinkuin aiemminkin.
Mutta nyt kun nuorinkin on jo syntynyt ja myörii ympäri lattioita huomaan, etten kaipaa enää enempää. Meidän perhe on todellakin nyt täydellinen ♡
Uskon että asiaan vaikutti sekin että etukäteen tiesin kolmannen lapsen olevan viimeinen ja koko raskausajan asennoiduin niin etten enää koe sitä uudestaan.
Click to expand...

Ihana kuulla että sait tuon tunteen siitä että nyt perhe on täydellinen. :Heartred Toivon että itsellenikin vielä tulee varmuus asiasta - joko vielä yhden lapsen kautta tai sitten ajan kuluessa.
 
Löysinpäs tällaisen vanhemman ketjun, joka sopii täydellisesti omiin pohdintoihin, joten rustailenpa tänne tajunnan virtaa😅 mistä sen tietää, että lapsiluku on täynnä? Meillä on kolme lasta, joista nuorin täyttää tänä vuonna 2v. Kuopuksen raskaudesta asti minulla on ollut hyvin epävarmat fiilikset lapsiluvun suhteen, kun odotin jotenkin sellaista varmaa "tämä oli tässä"-tunnetta, mitä ei sitten tullutkaan. Meidän toisen lapsen jälkeen oli pitkään tunne, että tämä riittää ja näin on hyvä, kunnes aikaa vähän kului ja iski toive kolmannesta. Odotin siis, että tuo tunne palaa kolmannen syntymän jälkeen, mutta niin ei käynytkään. En siis vauvakuumeile tällä hetkellä, sillä pidän tästä elämänvaiheesta, kun lapsissa on niin isompia koulun aloittaneita kuin pienempiäkin. Mutta kieltämättä ajatus siitä, että lapsiluku olisi täynnä, tuntuu jotenkin tyhjältä. On toisaalta jotenkin sellainen hullunkurinen tunne, että joko se aika meni ja enkö saa enää kokea sitä ja toisaalta ajatus imetyksestä, yövalvomista ja ylipäänsä kaiken alusta aloittamisesta taas kerran tuntuu lähinnä uuvuttavalta eikä erityisen houkuttelevalta. Silti huomaan selaavani tila-autojen myynti-ilmoituksia ja pohtivani miten ihanaa olisi, jos olisi "isot lapset" ja "pienet lapset". Mies ei meillä ainakaan tällä hetkellä halua lisää lapsia, eikä me olla asiasta aktiivisesti keskusteltukaan. Meidän talo on myös himppasen pieni jo kolmellekin lapselle, joten neljälle se on auttamatta liian pieni. Toki laajennusmahdollisuutta on, mutta mahdollisuuksista on pitkä matka käytännön toteutukseen.

Että tiedä tästä sitten. Onko täällä muita, joilla on ollut epävarmuutta lapsiluvusta tai joille asia on ollut selkeä, tai ehkä varmistunut ajan saatossa?
 
Mä ajattelen asiaa aika pitkään järjellä. Jokaisen lapsen kohdalla olen pohtinut tilannetta vähän joka kantilta että onko mahdollisuutta vielä vauvalle. Olen aina haaveillut että olisi iso perhe ja lapset pienellä ikä erolla. mutta realiteetit tuli vastaan. toisen ja kolmannen lapsen ikäeroksi tuli 7v. Juurikin koska hänen tuloaan jäätiin suunnittelemaan pitkäksi aikaa ja meinasi myös jäädä tulematta. Nyt on tulossa neljäs lapsi. Ja tämän raskauden aikana olen miettinyt että viimeiseksi jää. On ollut niin raskas raskaus aika. Mutta kun vauva syntyy niin mieli voi taas muuttua. Mutta kun suunnittelee elämää pitemmälle niin tuntuu että näin olisi hyvä. Mutta en vielä osaa varmaksi sanoa mistä tietää että perhe on valmis😅 ehkä sekin minulle selviää muutaman vuoden aikana.
 
Mä mietin kolmea lasta sillon nuorena parikymppisenä. Elämä vei mielenkiintoisiin juttuihin, ja pari muuttujaakin oli matkassa (pitkän parisuhteen loppu 29 vuotiaana ja halu työllistyä ennen lasta) niin esikoinen tuli 32 vuotiaana ja kuopus 36 vuotiaana. Iän puolesta ja tavallaan varallisuuden puolesta (vaikka ollaan just siinä rajalla, jotka maksaa kaikesta eikä saa mitään tukia eli ei sitä rahaa ylettömästi ole) voisi vielä yhden tehdä. Mutta mies on hyvin vahvasti sitä mieltä et 2 on hänen lukunsa ja en nyt missään nimessä halua olla itsekäs ja ajaa omaa agendaa kolmannesta pakolla. En ensinkään ole lapsiorientoitunut ihminen ja kahden terveen lapsen ja hyvin palautuneen kehon jälkeen ei viittis lotota ongelmia. Ja vielä ehtis saada sitä "omaa elämää" ku nää lapset kasvaa, yksi lisää lyhentää sitä 😅 kyl mä luulen et aina vois takaraivos olla se vielä vois yks tulla, mut sit pitää vaan punnita mitä ite elämältä haluaa. Sanottakoon et itellä on niin mielenkiintoinen työ, paljon vapaaehtoisjuttuja ja puheenjohtajuuksia jne sekä harrastuksia, joihin vois upottaa tunteja kerralla, että ei silleen tuu tyhjyyttä vaikka lastenhoitaminen vähenee vuosi vuodelta eikä uutta vauvaa tulis
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top