Mistä tiesitte lapsenne olevan erityinen?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herkkis
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
H

herkkis

Vieras
Hei! Otsikon mukaan kaipaisin kokemuksia siitä, mikä sai teidät epäilemään lapsenne olevan erityinen ja miten epäilykset sitten vahvistettiin.

Taustaksi voin kertoa, että pohdin omaa esikoistani. Mielestäni hänellä on muun muassa aistiyliherkkyyksiä ja tunnesäätelyn ongelmia. Viime vuonna kolmevuotisneuvolassa minulle naurettiin päin naamaa, että ”kuuluu uhmaikään”, kun yritin näistä mainita. Neljävuotistarkastus on ensi kuussa ja mietin, jaksanko inttää näistä vai ”kuuluuko vieläkin uhmaikään”.
 
Jos on päivähoidossa niin yleensä jo siellä siirretään tehostettuun tukeen mikäli tuen tarvetta on. Neuvolasta kannattaa pyytää lähete toimintaterapiaan ellei sinne saa ottaa itse yhteyttä suoraan. Tai jos hyvinvointialueella on lasten palveluohjausta tai neuvontaa niin kysyä sieltä missä voisi keskustella asiantuntijoiden kanssa, usein esim perheneuvola. Neuvolasta saa harvoin mitään apuja, valitettavasti. Monesti esikoisen kohdalla voi olla haasteellista kun ei ole mitään mihin verrata käytöstä.
 
Meidän esikoisella ei ruvennut tulemaan puhetta. Hän sanoi ensimmäisen sanansa
2 v 7 kk iässä. 2,5 v neuvolassa tehtiin lähete puheterapiaan. Siitä alkoikin monen vuoden puheterapia, joka vasta nyt päättyi. Hän oli myös herkkä koville äänille ja hyvin omaehtoinen. Lisäksi myöhemmin alkoi myös toimintaterapia, joka jatkuu edelleen. Monissa tutkimuksissa ollaan käyty näiden vuosien varrella. Hän on siis nyt 9-vuotias.
 
Hemppa87 sanoi:
Monesti esikoisen kohdalla voi olla haasteellista kun ei ole mitään mihin verrata käytöstä.
Click to expand...
No sepä se. Olen kyllä jälkikäteen verrannut meidän kakkoseen, joka on vauvasta asti ollut ”helpompi”. Mutta siitäkin on paha sanoa, kuinka paljon on vain lasten omaa luonnetta ja kuinka paljon omat äititaidot ehti kehittyä siinä välissä. 🤷‍♀️
 
Nanesa sanoi:
Hän oli myös herkkä koville äänille ja hyvin omaehtoinen.
Click to expand...
Tämä kuvaa hyvin myös meidän esikoista. Hän tosin oppi puhumaan hyvin varhain, ja puolitoistavuotiaana tuli jo lyhyitä lauseita. Hän myös opetteli isot ja pienet aakkoset sekä numerot kaksivuotiaana. Tuntuu, että päiväkodissa vain ihastellaan näitä saavutuksia eikä ehditä nähdä haasteita.
 
Meidän kuopus oli ihan tavallinen vauva, kunnes 1 vuotiaasta eteenpäin huomasin katsekontaktin alkavan vähentyä merkittävästi, hän myös vetäytyi omiin oloihinsa ja viihtyi itsekseen kokoajan pidempiä aikoja. Ei reagoinut nimeensä enää ja alkoi sosiaalisesti ikäänkuin taantua. Epäilykset vahvistuivat 2.5 vuotiaana kun neuvolasta lähti lähete neurologian poliklinikalle ja siellä tehdyissä testeissä todettiin autismi. Epäilyä kertymäsairaudesta tai muusta vammasta ei herännyt.
 
Meillä esikoinen aloitti päiväkodin 1,5-vuotiaana ja siellä hoitajat huomasi, että kaikki ei ole ihan normaalia. Huono katsekontakti, ei reagoinut nimeensä/ohjeisiin, ei osoitellut, ei vilkuttanut, siirtymät hankalia, erittäin valikoiva syöminen. Ongelmat korostuivat päiväkodissa, kotona oli helpompaa. Sukulaiset ei huomaa mitään erikoista lapsessa, paitsi epäselvän puheen. Esikoinen on saanut puheterapiaa 2,5-vuotiaasta lähtien ja toimintaterapiaa 3,5-vuotiaasta lähtien. Nyt viime keväänä päiväkeskusjaksolla lääkäri totesi, että nyt jos tultaisiin nykyisillä autismin kirjon piirteillä tutkimuksiin, niin ei meitä sinne edes huolittaisi mukaan.

Kuopuksella on ollut aivan mahdoton uhmaikä jo pari vuotta ja hän puolestaan kuormittuu kovista äänistä ja muutoksista. Esikoisen takia osataan häntäkin ehkä vähän tarkastella tuntosarvet ylhäällä herkemmin. Kuopus on oikea social butterfly eli ei ole autismin kirjolla, mutta erityisherkän piirteitä hänestä on.
 
Meillä ehkä eniten näkyi puheen viivästymässä. Ei puhu vieläkään, vaikka täyttää 4v alkukesästä, puheterapia aloitettu. Sitten yksittäisissä aistiasioissa, kuten kovat äänet ja valot häiritsivät jo pienenä. Myöskään vettä ei saa mennä kasvoille ja pienet arjen asiat, kuten kivet kengässä oli heti otettava pois, vaatteiden laput häiritsee ja monia tämmöisiä pieniä juttuja. Nukkunut aina myös tosi huonosti, on moniallerginen ja valikoivasti syövä 😅 Eli onhan näitä. Ja moni tavallinen arjen asia on vaikea oppia, kuten kuivaksi opettelu on ollut todella vaikeaa, samoin pullosta poisoppiminen aikanaan. Pottaa edelleen välillä pelkää, mutta pytylle suostuu hyvinä päivinä ja kokeiltiin alkkareitakin, mutta yhden pissavahingon jälkeen alkoi pelkäämään alkkareita, eikä suostunut laittamaan niitä jalkaan enää millään, vaikka monesti yritettiin. 🙈👀

Mutta sitten on tosi edistyksellinen hahmottamista vaativissa tehtävissä, kokoaa +5v palapelejä itsenäisesti, osaa leikata hyvin ääriviivoja pitkin saksilla, osaa numerot 1-10 ja osaa niillä laskea helppoja yhteen ja vähennyslaskuja sekä on motorisesti tosi taitava. Ymmärtää myös ohjeita tosi hyvin, minkäänlaista vaikeutta ei ole ymmärtämisessä. Meillä vielä tutkimukset kesken, mutta luulen, että saamme jonkin muunkin kun dysfasia diagnoosin myöhemmin. Suvussa autismin kirjon häiriöitä ja adhdta.

Minusta tuntui monesti neuvolassa, ettei minua uskottu. Vasta 3v neuvolassa, kun th vaihtui ja neuvolakin, sain asiaani eteenpäin ja päästiin puheterapiaan. Sittemmin meitä odottaa myös neurologiset tutkimukset. Mutta tuntui tyhmältä vaan odotella, kun tietyt asiat näkyi todella varhain ja itse vaan sen tiesi, että jotain ehkä on.
 
zar_ sanoi:
Meillä ehkä eniten näkyi puheen viivästymässä. Ei puhu vieläkään, vaikka täyttää 4v alkukesästä, puheterapia aloitettu. Sitten yksittäisissä aistiasioissa, kuten kovat äänet ja valot häiritsivät jo pienenä. Myöskään vettä ei saa mennä kasvoille ja pienet arjen asiat, kuten kivet kengässä oli heti otettava pois, vaatteiden laput häiritsee ja monia tämmöisiä pieniä juttuja. Nukkunut aina myös tosi huonosti, on moniallerginen ja valikoivasti syövä 😅 Eli onhan näitä. Ja moni tavallinen arjen asia on vaikea oppia, kuten kuivaksi opettelu on ollut todella vaikeaa, samoin pullosta poisoppiminen aikanaan. Pottaa edelleen välillä pelkää, mutta pytylle suostuu hyvinä päivinä ja kokeiltiin alkkareitakin, mutta yhden pissavahingon jälkeen alkoi pelkäämään alkkareita, eikä suostunut laittamaan niitä jalkaan enää millään, vaikka monesti yritettiin. 🙈👀

Mutta sitten on tosi edistyksellinen hahmottamista vaativissa tehtävissä, kokoaa +5v palapelejä itsenäisesti, osaa leikata hyvin ääriviivoja pitkin saksilla, osaa numerot 1-10 ja osaa niillä laskea helppoja yhteen ja vähennyslaskuja sekä on motorisesti tosi taitava. Ymmärtää myös ohjeita tosi hyvin, minkäänlaista vaikeutta ei ole ymmärtämisessä. Meillä vielä tutkimukset kesken, mutta luulen, että saamme jonkin muunkin kun dysfasia diagnoosin myöhemmin. Suvussa autismin kirjon häiriöitä ja adhdta.

Minusta tuntui monesti neuvolassa, ettei minua uskottu. Vasta 3v neuvolassa, kun th vaihtui ja neuvolakin, sain asiaani eteenpäin ja päästiin puheterapiaan. Sittemmin meitä odottaa myös neurologiset tutkimukset. Mutta tuntui tyhmältä vaan odotella, kun tietyt asiat näkyi todella varhain ja itse vaan sen tiesi, että jotain ehkä on.
Click to expand...

Kuullostaa tutulta…

Meillekkin neuvolasta sanottiin, että tuskin noin pienelle diagnoosia tekevät, mutta tehdään lähete. Noh diagnoosi sitten tutkimusten jälkeen kuitenkin tuli.

Meillä kanssa tilanne että päättelykyä neidillä on, mutta ei käytä puhetta kommunikointiin. Toki ei siinä määrin miten teillä on! Tosi siistiä että laskee jo ja tekee palapelejä noin hienosti!

Meillä neiti voi laulaa vaikka ”pikkuiset kultakalat” laulun kokonaan, muttei käytä sanoja muodostaakseen järkevää tekstiä.

Meillä pelätään myös alushousuja… hänelle kävi harjoitellessa juurikin tuommoinen vahinko ja osaa täten pidättää niin kauan että alkaa itkeä epämukavuutta ja saa vaipan. Viimeisimmällä kerralla, kun laitoin alushousut jalkaan, hän kävi suosiolla hakemassa minulle vaipan takaisin sohvalta. 😂

Tuttipullo oli täälläkin taistelu ja piti todellakin varovasti kokeilla kepillä jäätä, ettei tule liikaa kuormitusta koko prosessista. Lopulta kuitenkin hän siirtyi oikeaan lasiin ja juo nyt vain Aino iittala laseista vettä, koska on niihin tottunut ja maitoa vastaan protestoi edelleen koska otimme pullon pois ja hänen mielestään maito kuuluu vain tuttipulloon. 😅

Näiden kanssa ei tiedä mitä tekevät kasvatusalan ammattilaisetkaan, joten se että teemme parhaamme riittää. 🥰
 
No jos pitää miettiä jo ihan pienestä pitäen, niin nukahtaminen on aina ollut hankalaa, kovat äänet oli hankalia ja esim potalle oppiminen oli työn ja tuskan takana ja vaipoista päästiin sitten lopulta tosi myöhään pois. Lapsi on aina ollut myös hyvin aistihakuinen ja sosiaalisissa jutuissa aina ollut hiukan "jälkijunassa", mutta osin on myös vaan luonteeseen liittyvääkin. Toiminnanohjaus oli varmaan se isoin haaste, ei vaan itse havaittu tätä.

Mutta siis meille hän nyt oli hyvin normaali ja ei ekan lapsen kohdalla oikein ollut mihin verrata. Toki meillä nepsy sukurasitetta reilusti molemmin puolin, että oli toki jonkinlainen fiilis asiasta kyllä.. Mut hän siis aloitti 2,5v päivähoidossa ja sielä sit aika nopeasti alkoi tulla sitä, että toiminnanohjauksessa merkittäviä haasteita, uppoaa omiin juttuihinsa jne. Päästiin sitten neuvolapsykologin ja puheterapeutin arvioihin, lopulta todettiin että kyse ei ole kielellisen puolen pulmista, mutta että jotain nepsy piirrettä. Viimeisimpänä adhd tyyppistä, autismin sulkivat pois, mut ei olla lopullista dg:tä saatu. Nyt jo eskarilainen on meidän tyttö siis ja tukitoimia ollut pk:sta asti, mut näillä näkymin ei mitään erikoisempaa kouluun ole ajateltu, mut tämä vielä selvityksen alla..
 
Kasvonpiirteitä katsoin ja lopulta kysyin asiasta kätilöltä, kun neiti oli päivän ikäinen. Sit tutkimuksiin ja äidin vaisto oli oikeassa.
 
Meillä kirjattiin just päiväkodille tehostettua tukea, jos saisivat sillä lisäresursseja. Esikoisen haaste on tunnesäätely hänelle "epäreiluissa" tilanteissa, sillon suuttuessaan eskaloituu nollasta sataan alle sekunnissa ja lentää kaikki lelut ja kaverit. Aikuisen säädellessä mukana nämä eskaloitumiset on vältettävissä, mutta pkssa kun ei ehditä aina tilanteeseen niin ne näkyy useimmin kuin kotona. Myöskin siirtymätilanteet ilman aikuisen ohjausta ovat hankalia. Jo 1 vuotiaana perhepäivähoitaja sanoi "hän ei ainakaan jää seinäruusuksi", menoa ja meininkiä siis ollut aina. Vauva haasteena oli, kuten monella muullakin, nukkuminen ja kovat äänet, ja yleisesti reagoiminen kaikkeen vahvasti (=välitön huuto ilman varoituksia). Ja kaikkea muutakin pientä voisi lisäillä, esim suihkussa käynti oli taistelua, kunnes alettiin ymmärtää luovat ratkaisut (on ollut uimalasia, lippahattuja, dublotorneja... ja nyt ollaa jo voitolla eikä se oo enää vaikeaa). Ei vilkuttanut vauvana, eikä vieläkän oikeen ilman pyyntöä. Potalle ei yksinkertaisesti saanut ennen 2,5v ikää edes istumaan, mut 3vnä oppi alle viikossa pois vaipoista.

Mutta sitten taas syöminen ei ole koskaan ollut ongelma, puheentuotto on keskivertoa parempaa (vaikkei satuja pystytty lukemaan vauvana kun repi kaikki kirjat), laskee sataan ja osaa pluslaskuja, osaa numerot ja kirjaimet, pyöräilee, ui, on sosiaalinen... luulen ettei ilman vakavia elämänhaasteita koskaan saa mitään diagnoosia, mut ainakin ite osataan käyttää oikeita ajatusmalleja ja työkaluja.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top