Mistä tiesitte lapsenne olevan erityinen?

[herkkis]

Hei! Otsikon mukaan kaipaisin kokemuksia siitä, mikä sai teidät epäilemään lapsenne olevan erityinen ja miten epäilykset sitten vahvistettiin.

Taustaksi voin kertoa, että pohdin omaa esikoistani. Mielestäni hänellä on muun muassa aistiyliherkkyyksiä ja tunnesäätelyn ongelmia. Viime vuonna kolmevuotisneuvolassa minulle naurettiin päin naamaa, että ”kuuluu uhmaikään”, kun yritin näistä mainita. Neljävuotistarkastus on ensi kuussa ja mietin, jaksanko inttää näistä vai ”kuuluuko vieläkin uhmaikään”.

 

[Hemppa87]

Jos on päivähoidossa niin yleensä jo siellä siirretään tehostettuun tukeen mikäli tuen tarvetta on. Neuvolasta kannattaa pyytää lähete toimintaterapiaan ellei sinne saa ottaa itse yhteyttä suoraan. Tai jos hyvinvointialueella on lasten palveluohjausta tai neuvontaa niin kysyä sieltä missä voisi keskustella asiantuntijoiden kanssa, usein esim perheneuvola. Neuvolasta saa harvoin mitään apuja, valitettavasti. Monesti esikoisen kohdalla voi olla haasteellista kun ei ole mitään mihin verrata käytöstä.

 

[Nanesa]

Meidän esikoisella ei ruvennut tulemaan puhetta. Hän sanoi ensimmäisen sanansa
2 v 7 kk iässä. 2,5 v neuvolassa tehtiin lähete puheterapiaan. Siitä alkoikin monen vuoden puheterapia, joka vasta nyt päättyi. Hän oli myös herkkä koville äänille ja hyvin omaehtoinen. Lisäksi myöhemmin alkoi myös toimintaterapia, joka jatkuu edelleen. Monissa tutkimuksissa ollaan käyty näiden vuosien varrella. Hän on siis nyt 9-vuotias.

 

[herkkis]

Monesti esikoisen kohdalla voi olla haasteellista kun ei ole mitään mihin verrata käytöstä.

No sepä se. Olen kyllä jälkikäteen verrannut meidän kakkoseen, joka on vauvasta asti ollut ”helpompi”. Mutta siitäkin on paha sanoa, kuinka paljon on vain lasten omaa luonnetta ja kuinka paljon omat äititaidot ehti kehittyä siinä välissä.

 

[herkkis]

Hän oli myös herkkä koville äänille ja hyvin omaehtoinen.

Tämä kuvaa hyvin myös meidän esikoista. Hän tosin oppi puhumaan hyvin varhain, ja puolitoistavuotiaana tuli jo lyhyitä lauseita. Hän myös opetteli isot ja pienet aakkoset sekä numerot kaksivuotiaana. Tuntuu, että päiväkodissa vain ihastellaan näitä saavutuksia eikä ehditä nähdä haasteita.

 

[Pingviiniemo]

Meidän kuopus oli ihan tavallinen vauva, kunnes 1 vuotiaasta eteenpäin huomasin katsekontaktin alkavan vähentyä merkittävästi, hän myös vetäytyi omiin oloihinsa ja viihtyi itsekseen kokoajan pidempiä aikoja. Ei reagoinut nimeensä enää ja alkoi sosiaalisesti ikäänkuin taantua. Epäilykset vahvistuivat 2.5 vuotiaana kun neuvolasta lähti lähete neurologian poliklinikalle ja siellä tehdyissä testeissä todettiin autismi. Epäilyä kertymäsairaudesta tai muusta vammasta ei herännyt.

 

[Riviera]

Meillä esikoinen aloitti päiväkodin 1,5-vuotiaana ja siellä hoitajat huomasi, että kaikki ei ole ihan normaalia. Huono katsekontakti, ei reagoinut nimeensä/ohjeisiin, ei osoitellut, ei vilkuttanut, siirtymät hankalia, erittäin valikoiva syöminen. Ongelmat korostuivat päiväkodissa, kotona oli helpompaa. Sukulaiset ei huomaa mitään erikoista lapsessa, paitsi epäselvän puheen. Esikoinen on saanut puheterapiaa 2,5-vuotiaasta lähtien ja toimintaterapiaa 3,5-vuotiaasta lähtien. Nyt viime keväänä päiväkeskusjaksolla lääkäri totesi, että nyt jos tultaisiin nykyisillä autismin kirjon piirteillä tutkimuksiin, niin ei meitä sinne edes huolittaisi mukaan.

Kuopuksella on ollut aivan mahdoton uhmaikä jo pari vuotta ja hän puolestaan kuormittuu kovista äänistä ja muutoksista. Esikoisen takia osataan häntäkin ehkä vähän tarkastella tuntosarvet ylhäällä herkemmin. Kuopus on oikea social butterfly eli ei ole autismin kirjolla, mutta erityisherkän piirteitä hänestä on.