Mistä teillä riidellään?

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Millaisista asioista te riitelette kumppaninne kanssa? Pikkujutuista vai isommista asioista? Kotitöistä? Omasta ajasta?

Entä miten riitelette? Räiskyvästi vai murjottaen?

Meillä riidat usein lähtevät jostain melko pienestä asiasta, kuten juuri kotitöistä. Myös lastenkasvatuksesta kiistellään toisinaan. Minusta mies on välillä liian ankara, hänestä taas minä liian lempeä. Onneksi ns. suurista linjoista ollaan samaa mieltä.

Minä sanon asiat yleensä suoraan, mies taas on sellainen mököttäjä, joka ei välttämättä pitkään aikaan kerro, mistä kiikastaa. Tämä välillä turhauttaa kovastikin, kun olen itse lapsuudesta asti tottunut puhumaan suoraan.
 
Meillä suurin riidanaihe taitaa olla oma-aika, läheisyyden tarve ja sen erilaisuus, seksi ja sen puute... Mies tarvitsisi läheisyyttä paaljon enemmän, kun mä taas koen nyt kotona lapsen kanssa ollessa, että saan päivät pitkät sitä läheisyyttä ja haleja ja pusuja lapselta ja sitten illalla sitä haluaisi vaan veätytyä yksin peiton alle hiljaisuuteen lukemaan eikä alkaa tyydyttämään taas jonkun toisen tarpeita, kun sitä on tehnyt jo koko päivän :D

En muista että oltaisiin ikinä riidelty rahasta tai kotitöistä, kotitöiden osalta on ollut vain lievää huomauttelua mutta ei riitaa :D
 
Taikapilvi, I feel you! Mä olen yötkin vauvassa kiinni, joten välillä todellakin haluaisin vain vetäytyä yksinäisyyteen niin, että kukaan ei koske minuun. Mies ei tätä ehkä ihan ymmärrä, mutta lapset eivät roikukaan hänessä jatkuvasti.
 
Kotitöistä, rahasta, laskuista, kaupassa käymisestä, saunassa käymisestä, nukkumisesta, heräämisestä, ulkoilusta, ruokailusta, siivoomisesta, lämmittämisestä jne jne jne. Oikeastaan ihan kaikesta.

Riidellään niin, että minä haluaisin keskustella asioista ja mies ei halua puhua eikä kuunnella ja alkaa huutaa. Yritän selittää ja mies huutaa edelleen ja paiskoo tavaroita ja häipyy. Yleensä riita alkaa siitä että joku asia on edelleen tekemättä ja siitä huomautetaan, jolloin mies hikeentyy. Sitten minä olen puhumatta mitään, koska haluan selvittää asiat mennäkseni eteenpäin ja mies taas haluaa lakaista asiat maton alle ja kaikki on sillä selvä.
 
Meillä riidellään kotitöistä ja minä ne riidat aiheutan. Siitä lähtien kun molemmat ollaan oltu kokopäivätyössä on pitänyt kotityöt jakaa puoliksi, mutta miehellä ei ole ihan yhtä korkea siisteystavoite kuin minulla on. Edelliset 10 vuotta minä pääasiassa hoidin kaikki kotityöt sisällä ja ulkona, kun olin opiskelija ja sen jälkeen lapsen kanssa kotona. Aikaa siis riitti, mutta ei enää näin työssä käydessä riitäkään kaikkeen.

No, tähänkin tottuu, että koti on vähän kuin myrskyn jäljiltä välillä. Minä totun siihen ja mies hiljalleen tottuu hoitamaan oman osuutensa.

Riitely meillä on hiljaista keskustelua. Koskaan ei olla huudettu toisillemme, sitä sai lapsuudenkodissa kuunnella, eikä meidän yhteiseen kotiin sitä tapaa tuoda. Riitelyssä keskitytään siihen, miltä toisesta tuntuu ja miten kokee eri asiat. Näitä kotitöiden ympärillä olevia riitoja puidaan lapsen läsnä ollessa, mutta yksityisempiä, kuten onpa sinun äitisi ärsyttävä jne., ei koskaan jutella lapsen kuullen.
 
1Kotitöistä
2 järkyttävästä uni vajeesta jota mies ei tunnu ymmärtävän et voisin minäkin välillä tarvita kunnon yöunet tai mahdollisuutta jatkaa yöunia
3 miehen työ temmosta (on työ narkki)
4 lapsien kasvatuksesta

sen töistä en enää niinkään jaksa nykyään nipottaa muutenkin kuin aiheen 2 aiheuttamana;)
Aihe 4 silleen hassu kun oon tässä ollut lasten kanssa kotona siitä asti kun esikko synty 7 vuotta sitten ja miehen mielestä olen alkanut paapomaan meidän 2 pienintä (2,5v ja 1v) jotenkin erityisen paljon... omasta mielestäni en:D
Kotitöistä saa kyllä nipottaa siitäkin edestä kun hän ei niitä edelleenkään tajua tehdä kun naputtamisen jälkeen:D kiitos raskaushormonien saatan flipata vähän liiankin pahasti jos tunnen että hän minua/perhettä/kotia laiminlyö:/
 
Voiko vastata, että kaikesta? :D Rahasta, kotitöistä, omasta ajasta, työssä käymisestä, lasten rytmeistä, mun nukkumisesta (nukkumattomuudesta)... Ihan perussetit. Ja hei toi läheisyysasia, ihanaa, että on samoja fiiliksiä muillakin! Musta tuntuu, että tarvitsi tosi paljon sitä omaa tilaa, kun lähtökohtaisesti joku roikkuu aina kiinni öitä myöten. Muutan ehkä pihalle telttaan nukkumaan :rolleyes:
 
Me ei kauheasti edes riidellä. Toki erimielisyyksiä tulee, mutta ei niistä jäähä vääntämään. Kumpikaan ei jankuta tai nalkuta toiselle turhista asioista. Ja rahankäytönkin suhteen ollaan samalla aaltopituudella, siitä ei tarvitse riidellä.

Välillä on rankempaa ja jompi kumpi tarvii omaa tilaa enemmän, mutta joustavuus ja toisen kunnioittaminen ja ymmärrys auttaa vetämään yhtä köyttä. <3
 
Meillä riidellään yleensä, jos on paljon asioita mielen päällä ja kaikki vain painaa... Toki jos ei seksiä ole tietyn ajan välein, niin miehellä hermot kiristyy ja sitte tapellaan pienistäkin asioista. :D mutta aika hyvin me ollaan opittu jo keskustelemaan ja pyydetään nopeasti anteeksi, kun tajuaa omat virheensä tai tekemisensä. Mies on hyvin hankala persoona ja sitä pitää osata käsitellä oikein, ettei asioita ota väärin.. tietyr asiat pitää jättää sanomatta ja odottaa, että Herra itse asioista alkaa puhumaan.

Itse kiehahdan vähän väliä siitä, ettei kotona tapahdu mitään vaan mies makaa sohvalla lapsen huutaessa nälkäänsä.... Siinä alat itse töistä tullessasi laittamaan ruokaa.. mutta meillä mies kiehuu, jos minä oon kireänä enkä osaa kertoa syytä. Usein töiden jälkeen, jos ollut tiukkaa ja kotona kauhea kaaos, menee Mulla oleminen hankalaksi.. alappa siinä sitte kertomaan mikä mieltä painaa... Mutta usein tappelut on pienten asioiden kasvamisesta isoiksi köntiksi ja sitte räjähtää.. ei me huutamaan aleta, mutta yleensä mykkäkoulua päivä, kaks ja sitte puhutaan asiat läpi lapsen mentyä nukkumaan. Minä oon yleensä se joka korottaa ääntään, ku menee hermo, mies pitää sitte mykkäkoulua tai kykenee pitämään äänensä kohtuullisella tasolla.
 
Me ei riidellä mistään, miehen kanssa ei voi. Hän on niin kypsä, että haluaa keskustella. Itsehän voisin välillä räiskähdellä (mm. oman ajan puutteesta, niin kuin näköjään kaikki muutkin), mutta keskustellaan nyt sitten. Huokaus. :rolleyes:
 
Meillä tapellaan kun ollaan nälkäisiä ja väsyneitä (hyvänen aika, kaksi aikuista ihmistä..mutta niin se vaan on)... Aiheina yleensä sotku ja siivoaminen. Suhteen alkuvuosina riitelydynamiikka oli erilainen ja meidän erilainen reagointi riitelyyn yleensä aiheutti seuraavan riidan heti perään. Käytiin sitten avioliittoleirillä ja ite tajusin siellä miksi reagoin niinkuin reagoin toisen riitelytapaan. Sen jälkeen on ollut jotenki helpompi ymmärtää toista ja tajuta itseään ja tunteitaan riidan keskellä. Muutenkin sieltä sai hyviä eväitä niin riitaan kuin rakkauteenkin, tai ainakin me koettiin niin.
 
Meillä taitaa yleisin riitelytyyli olla mököttäminen ja minä taidan siihen useimmiten syyllistyä. :oops: Aika usein riidat syntyy väärinkäsityksistä ja molemminpuolisesta väsymyksestä. Usein onnistutaan kuitenkin keskustelemaan asioista riitelyn sijaan. :)
 
Meillä ei varsinaisesti riidellä. Minä riitelisin, mutta mies sulkeutuu kuoreensa ja mököttää. Ei halua puhuakaan, jos vaikka minä nyt kypsemmin asiaan suhtautuisinkin. Miehen pitää kypsytellä asia omassa päässään omalla ajalla, jonka jälkeen sitten voi puhua asiasta. Sitä ennen "mikään ei vaivaa" tai "en minä tiedä mikä vaivaa" tai jotain muuta vastaavaa. Ja minä sorrun monesti sitten siihen mököttämiseen myös kun en saa tuntojani purkaa riitelemällä/puhumalla, riitelen omassa päässäni isojakin riitoja. ONNEKSI mies osaa pyytää anteeksi melko hyvin (paitsi jos ei koe että pahoittaa mieleni tahallaan, vahingostahan ei voi pyytää anteeksi - siis what :banghead:).
Aiheet meillä on monesti siitä, että minä koen miehen syyttelevänä tai puhuvan minulla alistavasti vaikka kotitöistä, yleensä olen tällöin väsynyt ja muutenkin herkillä, tai sitten mies räiskähtelee omaa väsymystä ja nälkäänsä ihan mistä vaan aiheesta. Ja monesti aikaisemmin etenkin toinen suuttui siitä kun luuli toisen suuttuneen jostain asiasta X, vaikka asia ei ehkä niin ollut. :rolleyes:
 
Meillä riidellään yleensä väärinkäsityksistä, joita tulee jostain syystä ihan hirveän helposti. Tai sitten siitä, että toinen pahoittaa mielensä jostain, eikä oikein osaa kohdentaa mistä ja sitten toraillaan kun ei osata puhua jne. Muuten ei juuri riidellä.
 
Meille tulee riitaa joskus valehtelusta tai jos yhteisistä sopimuksista ei pidetä kiinni. En voi sietää valehtelua. Riitely on meillä sellaista, että minä näytän ilmeelläni tyytymättömyyttä ja mies aloittaa kauhean selittelyn sekä itsepuhelun. Vastaan yleensä olkia kohauttamalla tai önähdän jotain käden puuskassa. Syön yleensä jotain, jonka jälkeen sitten juttelemme asiat halki ja teemme sovinnon. Itselläni vaikuttaa sietokykyyn nälkä, joten syöminen yleensä auttaa siihen että jaksaa käsitellä ikäviä asioita.
 
Me miehen kanssa riidellään harvoin. Mutta tuntuu että nuo 5&3v ovat riitelemisen mestareita välillä! Ja kaivaavat myös meistä vanhemmista sen tiukemman puolen esiin.

Tuo 5v lapsi on aika vilkas ja hakee huomionsa tavalla tai toisella. Viimeistään illalla nukkumaan käydessä se alkaa riehumaan ja me vanhemmat päivästä väsyneinä ei välttämättä sitä oikein jaksettais. Eilenkin illalla mies sanoi että voi auttaa lapsien nukkumaan laitossa, mutta ei jää nukuttamaan niitä. Mä sit lupasin nukuttaa nuo isommat jos mies hoitais vauvan. Sopi hyvin siihen asti kunnes lasten huoneeseen tullessani sanoin miehelle että anna kipeälle vauvalle lääkettä. Loppujen lopuksi jouduin aika painokkaasti sanomaan miehelle että menehhän nyt sen vauvan kanssa että voin jäädä isompia rauhassa nukuttaa. Isän lähdettyä tää meidän iltavilli sitten kysyi että äiti, miksi te riitelitte isän kanssa? Niin. Meille se oli selvää keskustelua ja yhteisiä sopimuksia. Lapselle se oli riita. Siinä sitten hetki pojun kans juteltiin ja kun niitten huoneesta läksin niin vauva nukkui aivan tyytyväisenä isänsä vieressä ilman lääkettä. Ja keskusteltiin sit myös miehen kans tilanne läpi.

Tää mun mies ei onneks kovin helpolla hermostu :Heartred sit pitää olla jo tosi kyseessä jos isällä palaa käämi :joyful: ja siinävaiheessa jopa mäkin olen hetken hiljaa.
Eli siis erimielisyydet keskustellaan mielellän heti lävitse. Jos ei heti niin heti seuraavan mahdollisuuden tullen.
 
Minusta riitely on taitolaji ja tekee ihan hyvääkin, asioita tulee selvitettyä, samoin erimielisyydet. Oppii myös tuntemaan toista paremmin. Se mikä on riitelyä ja miten toinen sen kokee, kokeeko riitelyksi on vaikea joskus arvioida. Tästä tuli mieleeni itselleni läheisten ihmisten avioliitto, jossa ei koskaan riidelty. Sivusta sain seurata tätä erikoista kuviota. Mies hermostui ja kiehui, vaimo oli hiljaa ja nieli kaiken. Miehen mielestä heillä oli kaikki hyvin ja kehui, kuinka he eivät koskaan riitele. Kymmenen vuotta sitä kesti, kunnes tuli ero. Vaimo haki eroa. Mies ei ymmärtänyt mistä kysymys, kunnes selvisi että entinen vaimo hakee seuraa toisista naisista ja alkoi parisuhteeseen naisen kanssa. Miehellä ja naisella on yhteiset lapset, oli koirat ja omakotitalo. Kaikki näytti ulkoapäin hyvältä. Ehkä riitely ja puhuminen olisi voinut aikaistaa tuota väistämätöntä tai sitten ei. Tiedä tuota sitten.
 
suutahdamme typeristä väärinkäsityksistä jotka koskevat ihan pieniä juttuja, mutta niiden selvittely on yllättävän haastavaa koska kumpikin tulkinnut toista ja tilannetta eri lailla :argue
 
Takaisin
Top