Mistä puhut täällä, mutta et muille?

[Vargynja]

Itse ainakin jo kun aikoinaan esikoista yritin huomasin, että täällä tulee jaettua asioita, joista ei koskaan puhuisi ystävien tai sukulaisten kanssa. Mistä sellaisista asioista te puhutte täällä, mistä ette puhu kenenkään muun kanssa (paitsi ehkä lääkärin, neuvolahenkilökunnan tms kanssa).

En kerro ystävilleni millainen kuukautiskiertoni, milloin vuoto alkoi tai pohdi ruumiintoimintoja siinä mielessä että onkohan nyt ovis tai oisinkohan raskaana. Raskaudesta kerroin myös täällä ennen kuin kenellekään muulle kuin miehelleni. En ole kertonut ylipäätään vauvan yrityksestä juuri kenellekään. Sitten toki lapseen ja lapsiperhearkeen liittyy paljon asioita, joita ei tule jaettua ystävien/kaverien kanssa sillä suurin osa on lapsettomia eikä heitä siis todennäköisesti kiinnostaisi kuunnella lapsijuttuja niin paljoa kuin mitä täällä olen kirjoittanut.

 

[Oman elämäni sankaritar]

Keskenmenojen henkisestä kuormittavuudesta... Musta tuntuu, ettei keskenmenoa pidetä oikein minään. Viimeksi kun soitin neuvolaan peruakseni varatut ajat, koska raskauteni paljastui tuulimunaksi, todettiin vain : Okei, mä perun noi ajat, oliko jotain muuta? Mitäpä siihen sit sanomaan.. Nyt kun olen ollut kuusi kertaa raskaana (tällä hetkellä 7 alkuraskaus) ja vain yksi lapsi, niin ei huvita puhua edes omalle miehelle, että v*uttaa niin pirusti. Jotenkin sitä lannistuu henkisesti, eikä jaksa edes avata suuta aloittaakseen keskustelun aiheesta. Ystäville on vaikea puhua, kun kaikilla on tällä hetkellä pieniä lapsia eikä kahdenkeskistä aikaa ystävien kanssa ole koskaan... Täällä foorumilla käyn usein lukemassa kohtalotovereiden tuntemuksia ja kokemuksia, vaikka en monesti uskalla kommentoida mitään. Mutta olen huomannut varovaisuuden lisääntyneen myös täällä foorumin puolella (omalla kohdallani siis). En uskalla liittyä odottavien ryhmiin tms, koska pelkään taas uutta pettymystä. Tunnen välillä olevani haamu, joka seurailee muiden elämää taustalla ja murehtii salaa omaansa.

 

[Vargynja]

Tuo on harmillisen totta että keskenmenoa usein vähätellään eikä ymmärretä kuinka suuri suru se on. Kurjaa ettet ole päässyt keskustelemaan asiasta missään muualla kuin täällä. Voimia, toivottavasti löydät täältä tuen ja saat seuraavan lapsen syliin asti.

 

[Bella Swan]

Eipä sitä vauvakuumeiluja tule pohdittua ääneen ja avauduttua niin paljon irl kuin täällä :)

 

[flikka]

Tästä vauvankaipuusta Joskus sanoin kaveriporukassa ääneen, että mulla on krooninen vauvakuume, ja sain osakseni kauhistuneita huudahduksia siitä, miten mä jaksan ja ei kai enää ja miten pieniä nämäkin vielä on. Ei hirveesti tee mieli kertoa, että ihan oikeasti tahtoisin sen kolmannen

Miehellekään en enää puhu asiasta, kun tästä nousi keväällä/kesällä niin iso asia parisuhdetta hiertämään

 

[Moonaliisa]

.