Aivan ehdottomasti pahin inhokki on suolakurkku. Jos sitä on jossakin ruuassa, koko ruoka on syömiskelvotonta. Olen yrittänyt parhaani. En pysty syömään enkä kiduta itseäni maistamalla. Maistamiskertoja on kyllä tähän ikään mennessä kertynyt riittävästi.
Tomaattia en syö raakana, mieluiten pelkästään soseena. Olen yrittänyt opetella tykkäämään tomaatista sisukkaasti. Olen mm. kasvattanut tavallisia tomaatteja, kirsikkatomaatteja ja tomaatteja eri väreissä. On ne kauniita, mutta suussani maistuu myrkyltä.
En tykkää salaateista. Sama kasvatuskokeilu on takana kuin tomaateissa, mutta ei onnistu. Tomaatista tulee oksennus, salaattia en pysty edes nielemään. Makuaisti kertoo sen olevan myrkkyä, joudun sylkemään sen pois. Samoin käy paprikalle väristä riippumatta. Paprikan maistamisessa olen käynyt jopa koulutuksessa. Ei onnistunut.
Chili. Jos ruokani valmistamisessa on käytetty välineitä, joilla on koskettu chiliin, en pysty syömään ruokaa. Tämä riippumatta siitä, kerrotaanko minulle siitä, että vahinko on käynyt. Suu kertoo.
Näillä inhokeilla pääsee varmaan alkuun. Toki lista on pitkä. Näiden kanssa vain olen harjoitellut eniten.
Hapankaali ja erityisesti kimchi ovat sellaisia joiden kanssa en pysty olla samassa huoneessa edes kohteliaisuussyistä.