Esikoinen nukkui ihan alussa äitiyspakkauksen laatikossa tai välillä vieressäni, mutta melko pian omassa pinnasängyssään. Hänet siirsin jo vähän yli puolivuotiaana omaan huoneeseensakin, sillä hän selvästi häiriintyi minun äänistäni öisin ja nukkui siis paremmin yksinään. Hän on aina ollut ihan supernukkuja.
Kaksi nuorempaa nukkuivat päälläni ekat kuukaudet tai oikeastaan varmaan yli puolivuotiaaksi ja sen jälkeen tiiviisti kainalossani. Ei ollut mitään toivoa saada kumpaakaan nukkumaan omassa sängyssään pitkään aikaan. Keskimmäinen siirtyi omaan sänkyynsä vasta yli 2,5-vuotiaana ja kuopus n. vuoden ja neljän kuukauden iässä. Ja tämäkin piti opettaa oikein kantapään kautta - muuten he nukkuisivat varmasti vieläkin minussa kiinni. En vain itse enää jaksanut sitä, että jouduin olemaan makuuhuoneen vankina kaikki illat, koska he heräsivät, jos suunnittelinkin nousemista.