Missä vastasyntynyt nukkui sairaalassaoloajan?

Omassa sängyssä tai vieressä. Enimmäkseen tissillä asunut niin viereenhän nuo nukahti. Tukin peitolla sen raon mikä sairaalasängyn reunaan jäi.
Viitaten toiseen ketjuun, mulle ei kukaan 3 eri synnytyssairaalassa ole sanonut ettei vieressä saisi nukkua. Hiljaa olivat kätilöt ottaneet esikoisen mun nukkuessa siitä vierestä ja tuoneet yöllä takaisin kun jotai verensokeri tms. juttuja seurattiin.
 
Ensimmäiset tunnit sylissä torkkui. Sen jälkeen laitoin omaan muovisänkyynsä nukkumaan, en halunnut enkä uskaltanut nukkua vauvan kanssa.
 
Omassa sängyssään siihen asti kun sain nostella vauvaa, sen jälkeen mun vieressä.
 
Oli joko minun tai miehen sylissä koko sairaalassa oloajan. Ja sama jatkui kotona. Olimme vauvaan niin rakastuneita, ettemme voineet laskea häntä sylistä juuri hetkeksikään. :smiley-angelic002 Nyt kaksi vuotiaana pyytää usein sylittelyä ja perhehalia. Aina on syli avoinna.
 
Kaksoset syntyivät 2015, silloin ei saanut pitää vauvaa vieressä, eivätkä kaksoset saaneet olla samassa sängyssä edes keskenään. Nukkuivat siis omissa sängyissään tai valokaapissa. Kolmas syntyi 2017, jolloin taas suositus oli nukkua vauva äidin vieressä. Siinä tuo sitten nukkuikin kaikki kolme yötään sairaalassa ja seuraavat 1,5 vuotta kotona.. :grin
 
Sylissä, vieressä tai kantoliinassa. Esikoisen ekan yön (päästiin potilashotelliin klo 4 aamuyöllä) nukuin nojatuolissa vauva liinassa. Vauvan sänkyä käytettiin lähinnä kun vietiin näytille kätilöiden luo.
 
Omassa vauvasängyssä meidän sängyn vieressä. Oli joka yö kuitenkin hoitajilla sairaalassa ollessa, kun mulla takana rankka synnytys ja molemmilla unettomuutta kun oli vaikea nukkua sairaalassa. Ei myöskään osattu yhtään rytmittää ja kaikki oli tuolloin vielä niin vaiheessa. :happy:
 
Vauva nukkui vieressäni kun olin sängyssä, ja omassa sängyssään kun kävin vessassa/suihkussa/syömässä/kahviossa, ja kuljetin siis vauvan sängyn aina mukanani kaikkialle. Sama jatkui kotona.
Body on ollut pakko pitää päällä alusta asti, koska vauvan kynnet ovat olleet järkyttävän pitkät ja vauva raapi naamansa haavoille ihan parissakymmenessä sekunnissa ilman tumppuhihoja.
 
Muokattu viimeksi:
Olisiko kaksi ekaa yötä nukkunut siinä muovisängyssä. Vaiko vaan ekan yön, en muista. Loput yöt nukkui vieressä. Tukin hyvin kaiteessa olevan välinn ettei varmastikaan putoa. Päivät myös nukkui hyvin pitkälti vieressä, sylissä tai isin sylissä.
 
Esikoinen taisi ekan yön nukkua siinä muovisängyssään kun en tajunnut, että hänet saisi viereenkin ottaa. Olin sektion takia tosi kipeä ja hyppyytin sitten miestä nostamaan vauvan rinnalle syömään yöllä, perhehuoneessa kun oltiin. Toisesta yöstä eteenpäin pidin vieressä. Toinen vauva viime heinäkuussa oli vieressä koko ajan ja päivällä enimmäkseen ihokontaktissa mun sairaalamekon alla. Hänelle puettiin ensimmäistä kertaa vaatteet vasta kotiin lähtiessä. :hilarious:
 
Omassa muovisängyssään. En olisi ikinä synnytksen jälkeen uskaltanut ottaa viereen, olin niin tööt-puhki. :confused:
 
Ekasta yöstä ehkä puolet mun vieressä ja toiset puolet sängyssään. Sen jälkeen joko mun masulla, vieressä tai omassa sängyssään. Omassa sängyssä ei meinannut nukkua, kuin pieniä pätkiä välillä, mikä tarkoitti sitä, että itse en nukkunut käytännössä ollenkaan koko sairaalassaolon aikana. Äiti ei saanut nukkua kun vauva oli vieressä tai tissillä, eikä omassa sängyssäänkään olisi saanut lasta nukuttaa koska ”ihokontakti on niin tärkeä”. Eipä siinä toki muutenkaan pystynyt nukkumaan, kun vauva käytiin herättämässä 2h välein rinnalle, jossa sitten keikkuikin vähintään tunnin, ja verhon toisella puolella olevalla oli eri 2h rytmi kuin meillä ja heillä vielä lisäksi sokerimittaukset. Eli käytännössä tunnin-puolen tunnin välein joku ramppasi huoneessa. Kotiiin tullessa sai vihdoin nukkua, ja siitä asti vauva nukkunut ihan joka puolella, eli vieressä, tissillä ja omassa sängyssä :D onneksi päästiin siirtymään omaan sänkyyn kokonaan tosi tosi pian.
 
Vastasyntyneiden teho-osastolla. Vasta kolmantena päivänä sain vauvamme ensimmäistä kertaa syliin. :sad010Siitä katkerana saatan vieläkin itkeä. En edes nähnyt häntä synnytyksen jälkeen, kun hänet jo vietiin.
 
Pienempää käskettiin pitää vieressä koko ajan, myös yöllä, mikä johti siihen, että en nukkunut itse juuri ollenkaan, kun pelkäsin vahingossa rusentavani vauvan. (Lisäksi vauvaa piti imettää kellon ympäri, vaikka maitoa ei tullut.) Onneksi pääsin kotiutumaan nopeasti.

Nytkin vauva nukkuu silloin tällöin meidän sängyssä, kun en yöllä aina jaksa nukuttaa yökukkuja-vauvaa omaan sänkyynsä. Meillä on onneksi leveähkö parisänky ja vauvalla unipussi, niin ei pääse vahingossa hyörimään vanhempiensa alle.
 
Synnytyksen jälkeen ihokontaktissa mun rinnalla. Meidän piti olla tarkkailussa sen joku 6h? Sen jälkeen päästiin potilashotelliin ja vauva oli koko ajan mun tai miehen iholla rinnan päällä tai kainalossa. Muovikaukalon käytettiin, kun piti käydä näytillä.
 
Ekana päivänä vaihdellen miehen sylissä, mun vieressä ja omassa sängyssään. Iltamyöhällä meidät päätettiin vielä siirtää vastasyntyneiden teholle vauvalle nousseen lievän lämmön takia. Ite olin ihan puhkipoikki kipeä ja lääkitty, etten ite edes olis ymmärtänyt miettiä mitään, mutta onneks hoitaja kysyi mihin laskee vauvan yötä varten, omaan sänkyynsä (kameran alle) vai mulle kainaloon yöpaidan sisään. :love017 Viereen tietysti, eihän sitä raaskinut yksin jättää ja varsinkin kun olin niin kipeä ja heikossa kunnossa, ettei vauvan hoitamisesta olis tullut mitään, juuri ja juuri uskalsin sen verran nousta yksin jalkeille että vessassa kävin. Vieressä sain imetettyä ja hain vaipanvaihtotarvikkeet sängylle, kun en uskaltanut vauvan kanssa nousta jalkeille. Vauvalla happisaturaatiomittari, sydänlätkät, sokeriseuranta ja antibiootit joista yksi annos yöllä, vieressä nukkui muutaman ekan yön, aseteltiin vaan johtoja ja jos sattui olemaan koneisiin nähden "vääränpuolen" tissillä niin hoitajat siirteli laitteet ab-tiputusta varten, eikä aina edes herätty. :oops::smiley-angelic006 Pariks viimeiseksi yöks, viikko oltiin, siirsin vauvasängyn omani viereen ja nukkui osan yöstä siinä, kun kotona kuitenkin päätyi pinnasänkyyn. Päivät mulla sylissä/vieressä, jos poistuin huoneesta vauvan nukkuessa niin välillä jätin omaan sänkyyni tyynyjen väliin (varsinkin alussa kun oma liikkuminen oli sen verran vaikeaa), välillä vauvasänkyyn.
 
Mähän olin niin ihmetyksissä vauvasta etten nukkunut kolmena yönä ollenkaan paria tuntia kauempaa. Hormonit tosiaan tykitti sen verran sfääreissä. Pidin joko ihokontaktissa rinnan/vatsan päällä tai sängyssä vieressä ja yöllä muutaman tunnin siinä muovikehdossa. En vaan saanu silmiäni irti vauvasta.
 
Takaisin
Top