Missä tapauksessa tekisit abortin?

[Vargynja]

Keskustelua abortista. Missä tapauksessa sinä tekisit tai et tekisi aborttia? Tähän ei ole yhtä oikeaa tai väärää vastausta. Jokainen varmasti toimisi siten kun itselle ja omalle perheelle olisi parasta.

Joskus ajattelin, etten tekisi aborttia ellei seulonnoissa selviäisi jotain niin vakavaa, ettei lapsi voisi elää pitkään synnyttyään. Nykyisin ajattelen hieman toisin. En usko meidän perheellä olevan voimavaroja hoitaa esim. vakavasti vammaista lasta. Niinpä sellainen olisi tällä hetkellä syy aborttiin. (En nyt määrittele sen tarkemmin mikä on niin vakava vamma ja mikä ei. En ylipäätään tiedä kaikista mahdollisista vammoista tarpeeksi.) Tervettä lasta sen sijaan en usko pystyväni (tässä elämäntilanteessa) abortoimaan, vaikka me ei toivota perheenlisäystä. Jos ehkäisy pettää, saa lapsi tulla.

 

[Rouva W]

Jos raskausaikana selviää, että lapsi on selvästi erityistarpeinen niin abortoisin. Tuntuu pahalta, mutta tuntuisi erityisen pahalta tuoda tähän maailmaan tietoisesti vammainen lapsi tietäen että omat voimavarat ja niiden rajat. Tervettä en minäkään pystyisi abortoimaan, ellei sitten elämäntilanne tai oma terveys tekisi tilanteesta tarpeettoman vaikeaa. Vaikka jokaisen abortin takana olisi järkisyy, en kevyin mielin niitä tekisi ja kantaisin heitä mukanani vaikka en koskaan pääsisi tapaamaan.

 

[Bella Swan]

Samoilla linjoilla. Kahden erityisen äitinä tosin varmaan silti miettisin, että olenko itsekäs. Kun vaikka minkä kanssa oppii selviimään ja kaikkeen tottuu. Mut sit jos tulis yksi lisää, olisiko se pois omasta jaksamisesta ja pois lapsilta? Vaikeeta.

 

[Pilkki24]

Vakavat vammat tai jos raskautuisin raiskauksesta olisivat minulle varmaan niitä syitä.
Sanon varmaan, koska aiemminkin luulin, että pystyisin tekemään abortin, kunnes raskauduin yllättäen. Jokin pisti sisällä hanttiin todella vahvasti, vaikka raskautumisolosuhteet olivat kaikkea muuta kuin toivotunlaiset.

 

[Selah]

Mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia. Tuon mukaan vähän erilaisen näkökulman, jota ohjaa oma vakaumus.

Ajattelen, että elämä on korvaamattoman arvokasta heti alusta asti, eikä sen päättäminen ole lopulta mun käsissä. Vaikka diagnoosi olisi raskas, uskon jokaisella lapsella olevan tarkoitus. En usko, että pystyisin tekemään aborttia, vaikka se tarkoittaisi radikaaleja muutoksia ja epämukavuuksia omassa elämässäni jos se 'arpa' kohdalle osuisi, siihen sopeuduttaisiin.

Jos tietäisin riskin poikkeamiin olevan suuri, saattaisin pidättäytyä yrittämästä biologista lasta, koska meidän arki tälläisenään on niin sekavaa. Samoin adoptiossa valitsisin omien voimavarojen mukaan. Näen kuitenkin ison eron siinä, millaisia valintoja teen ennen lapsen alkua, vai päädynkö lopettamaan jo alkaneen elämän.