Esikoisen synytys alkoi kivuttomilla mutta säännöllisillä supistuksilla kotona puolen yön aikaan. Aamuyhdeksältä menin sairaalaan, jossa vielä puolenpäivän aikaan minulle sanottiin, ettei synnytys ole käynnissä. Lapsi syntyi kaksi tuntia myöhemmin ilman puudutuksia, koska siinä vaiheessa kun synnytys oli kätilönkin mielestä käynnissä, oli jo liian myöhäistä.
Toisen lapsen synnytyksessä vedet menivät yhdentoista aikaan, ei supistuksia. Rupesin kuitenkin saman tien tekemään lähtöä synnärille, koska edellisen synnytyksen perusteella oli vaara, että synnytys etenee niin nopeasti, ettei ehditä sairaalaan. Kävelin sairaalan pihalla ympyrää, jotta supistukset käynnistyisivät kunnolla, ja menin sisään iltapäivällä viiden aikaan, kun supistukset alkoivat jo sattua. Pääsin saliin ja sain epiduraalin, vaikka viralliset kriteerit synnytyksen käynnissä olosta eivät täyttyneetkään, ihan vain siksi, että edellinen synnytys oli yllättänyt kätilötkin nopeudellaan ja rajuudellaan. Se oli hyvä, koska parin tunnin päästä aivan yhtäkkiä aukenin vartissa kolmesta sentistä kymmeneen senttiin, eli jos ei olisi ennakoitu, eivät puudutteet olisi taaskaan ehtineet.
Eli vastauksena kysymykseen; synnytyksen käynnistymisen virallisten kriteerien täyttyessä olin molempina kertoina sairaalassa.