Missä asennossa synnytit?

Esikoisen ponnistin puoli-istuvassa asennossa jalat telineillä koska hän syntyi perätilassa.
Sovelsin kyllä asentoa niin, että mieheni tuki päätäni ja niskaa tyynyllä takaa ja mulla oli toinen jalka sen telineen sijaan lääkärin vyötäisillä, sanoi sitten että no anna mennä nyt vaan! :grin

Kakkosta ponnistelin vaikka missä asennossa. Luonnollisimmalta tuntui kontillaan, mutta lopulta kun jouduttiin imukupilla avustamaan. niin täytyi olla puoli-istuvassa asennossa.
Siinä ei kyllä ois minkään sortin asennot auttaneet, kun poika oli syntymässä avosuisessa tarjonnassa niin että otsa otti vastaan, joten lääkäri joutui ensin imukupilla avustaa asentoa ja sen jälkeen auttaa ulostuloa.
 
Minä synnytin esikoiseni jakkaralla, kuten olin toivonutkin. Ponnistelun sain aloittaa seisaallaan. Hyvin sai sydänkäyrät mitattua jakkarallakin ja aktiivinen ponnistusaika 20min. Sänky oli valmiina, jos voimat loppuu, mutta sinnillä mentiin ja isompaa vaihdetta silmään kun sängystä alkoivat puhumaan :grin oli kerrassaan hyvä kokemus! Mies oli korvaamattomana apuna selkänojana ja hänen jaloistaan sain hyvin käsillä tukea ja voimaa ponnistukseen.
 
Esikoisen ponnistin kyljellään. Ponnistaminen alkoi äkisti piiitkän rupeaman jälkeen ja kätilö ohjeisti jo puoli-istuvaan mutta siitä kieltäydyin ja kyljellään meni hyvin, ponnistus kesti 10 min.

Toisella kertaa olin toivonut että saisin kokeilla jakkaraa tai muuta pystyasentoa. Kätilö kuitenkin totesi että koska esikoinen tuli niin vauhdilla, toinen tulisi nopeammin eikä hän pystyisi kunnolla tukemaan ja repeämiä saattaisi tulla. No, ponnistin jälleen kyljellään ja lapsi tuli 2 minuutissa ilman vaurioita. Ihan hyvä huomio kätilöltä, olen tyytyväinen.
 
Mä en oo varma olinko täysin selällään vai vähän puoli-istuvassa. Mullakin oli toiveena jakkara tai kontillaan tms., mutta loppuvaiheen avautuminen meni 30 minuutissa 6 sentistä loppuun asti, ja kivut oli sen mukaiset (epiduraalista ei ollut enää apua), ja niiden aikana vain makasin ja itkin ja kiemurtelin kyljelläni ja selälläni. Sitten pitikin jo ponnistaa ja eipä siinä tullut sitten mieleenkään asentoa vaihtaa. Mies piti kiinni toisesta polvitaipeesta ja toinen jalka oli koukussa kätilön kylkeä vasten. 30 min kesti ponnistusvaihe, täysin kivuton mutta silti synnytyksen kamalin vaihe, repeämiä ei tullut yhtään mutta pieni eppari tehtiin.
 
Molemmat autettiin imukupilla pihalle niin lähes selällään meni loppurutistus. Ekaa yritin ensin ite saada ponnistettua puoli-istuvassa ja kyljellään, mutta se kyljellään olo ei ollut yhtään mun juttu... Toinen ei laskeutunut itsekseen niin ponnistin ensin seisaaltaan sänkyä vasten muksua alemmas, ja siitä siirryttiin polvilleen sängylle sängyn päätyyn nojaten, ja se kyllä oli mulle hyvä asento. Kun kätilö totesi että pää on aavistuksen vinossa (ja synnyttyään osoittautui isoksikin) eikä sieltä vaan synny ilman apuja, siirryin puoli-istuvaan asentoon lepäilemään ja ponnistelin vaan sillai pintapuolisesti kivuista ohi, voimia säästellen kun lääkäriä odoteltiin.
 
Yksi lapsi ja seisaaltaan synnytin, korkealla olevaan sänkyyn nojaten. Hakeuduin siihen jotenkin automaattisesti kun lähti tulemaan ja se tuntui vaan luontevammalta kuin mikään muu asento. :) Jälkeenpäin mietinkin että kuinka vaikeaa olisi ollut ponnistaa tai saada tuntumaa kun makaa vaikkapa selällään. Tuossa asennossa tuntui jotenkin helpolta. Ihan kuin ois puntilla ollut kyykkäämässä. :grin
 
Puoli-istuvassa, sydänääniä vissiin seurattiin tarkkaan. Kesti n. 30 min ja olin ihan pöllyssä ilokaasusta ja varmaan vielä vähän nukahtamislääkkeestäkin (arveltiin, ettei synnytys etene enää yöllä, vaan lähtikin sitten avautumaan vauhdilla). Jos joskus vielä synnytän, haluaisin kokeilla jakkaraa.
 
Kummatkin synnytin puoli-istuvassa asennossa. Toisessa synnytyksessä yritettiin toista asentoa, mutta sattui aivan liikaa. Yritettiin siis kylki asentoa. Esikoisen kohdalla ei saanut valita kun saliin tuli kiire ja mahan päältä jouduttiin painaa että vauva kunnolla laskeutuis. Mä totesin toisen kohdalla puoli-istuvan asennon mulle todella hyväksi.
 
Synnytin kontillaan. Se tuntui siinä tilanteessa ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Makuullaan tai kyljellään en voinut ollenkaan olla, pystyssä ollessa ei sattunut niin paljon. Onneksi pystyin ilmaisemaan siinä tilanteessa tuntemukseni ja minut nostettiin mieheni ja kätilön voimin kontilleen sisätutkimuksen jälkeen. Itse en pystynyt liikkumaan.
 
Olin ajatellut synnyttäväni joko polvillaan sängyn päätyyn nojaten tai seisaallaan jotta painovoima olisi apuna ja menisi nopeasti. Vaivan sydänäänet laskivat heti kun siirryin ylös sängyltä joten puoli-istuvassa asennossa mentiin. Sitä myös kätilön minulle suositteli kun sanoi voivansa tukea välilihan tässä asennossa parhaiten jotta repeämiltä vältytään. Kätilö oli mahtava, väliliha ei revennyt vaikka sain muutaman pienen repeämän sisälle jotka ilmeisesti olisi tullut missä vain asennossa. Kätilö myös ohjeisti loistavasti ja koko ponnistusvaihe oli vähemmän kamala kuin olin ajatellut. Itse ponnistaminen taisi kestää papereiden mukaan alle 15min. Syvien repeäminen tikkaus ei tuntunut miltään hyvän puudutuksen ansiosta ja nyt 5 päivää myöhemmin turvotuskin alkaa laskea. Istumaan pystyi heti eikä vessassakäynnit satu ollenkaan. Olen tyytyväinen vaikka pelkäsin istuvassa asennossa kestävän kauan ja saavani ainakin toisen asteen repeämän.
 
Synnytin itsekin esikoisen puoli-istuvassa - muita vaihtoehtoja ei ehditty edes harkita, kun vauva oli käytännössä jo tulossa ulos kun sairaalaan ehdittiin.

En ole kovin innoissani synnytysjakkarasta.
Vesi voisi olla mukava, mutta sitä ei tietääkseni ole tarjolla.
 
Aluksi ponnistin seisaaltaan, kun piti saada vauva laskeutumaan alemmas. Sitten nelinkontin ja lopuksi ihan selällään, kun se tuntui mulle kaikkein luonnollisimmalta asennolta.
 
Esikoisen ponnistin puoli-istuvassa asennossa, epiduraali vei jalat joten ei oikee ollu vaihtoehtojakaan (11min tai 21min papereissa ristiriitaset tiedot). Seuraavat kaksi kyljeltään (1min ja 8min). Neljäs polviltaan sängynpäätyä vasten nojaten (1min). Ite en uskaltais seisaaltaa ponnistaa ku pelkäisin että vauva lentäis kaaressa lattialle. Tokan synnytyksessä kyljeltään, vauva tuli vesien vaudittamana yhdellä supistuksella kokonaan, siinä ja siinä että kätilö sai kopin. Ei ollut mitään hetkellistä taukoa pään ja vartalon syntymisen välillä niin kuin muista. Jakkaraa olen kokeillu avautumisvaiheessa, mutta ei ollut mun juttu. En sietänyt sitä paineen tunnetta ja kipua minkä teki alas, tosin en ole viihtynyt avautumisvaiheissa pallonkaan päällä samasta syystä.
 
Aluksi ajattelin, että jakkaralla tai jotenkin pystyasennossa, mutta jalkeillaolon jälkeen halusinkin kylkiasentoon, pidin itse toista jalkaa ylhäällä käden varassa ja kätilö vielä varmisti. Ensisynnyttäjä ja ponnistusvaihe 7min. Saa nähä tuleeko seuraava lapsi ilman ponnistusta.
 
Takaisin
Top