Minkä kasvatusmantran sinä haluaisit kieltää?
- Ketjun aloittaja ReginaVeritas
- Aloituspäivämäärä
tulevaisi
Oman äänensä löytänyt
Sekö on väärin että todellista isoa vaaraa esim kodin vieressä virtaavaa jokea pelotellaan? Miten saat pikkupojan pysymään erossa joesta kevät tulvan aikaan ku pelottelulla?
Ihan ensimmäisenä anteeksipyyntö blaueblummelle! Nyt kävi niin nolosti, että viestiä kirjoitin kahdessa erässä, enkä laiskuuksissani jaksanut tarkistaa aiemmin kirjoitettuja viestejä ja luotin mutuuni, että poimimani esimerkit olivat useammasta postauksesta. Mutuni oli väärä ja siksi viestistä jäi puuttumaan se yleinen taso, jota tavoittelin. Todella suuret pahoittelut tästä. Todellakaan tarkotukseni ei ollut takertua erityisesti kenenkään esimerkkikertomuksiin tai loukata ketään. Kyllä, innoitukseni sain röllykän viestistä, mutta häntäkään en tarkoittanut tekstilläni loukata, enkä suinkaan kuvittele röllykän olevan kuvailemani kaltainen sadistivanhempi. Kuten viestissäni kirjoitin, se oli tarkoituksella yliampuva ja provosoiva 'ääriesimerkki'.
Toki on aivan eri asia käyttää pelottelua 'oikeasti' lapsen parhaaksi, eli suojellakseen häntä vaarallisilta tilanteilta, kuin pelotella tavoilla, jotka eivät lasta suojaa miltään (oma esimerkkini, jossa lapsi uhataan myydä, mikäli hän ei käyttäydy).
Toki, moni vaarallinen asia, josta lapselle pitää kertoa, saattaa jostakusta tuntua pelottelulta ja onhan loukkaantuminen tai jopa kuolema todella pelottava asia. Mielestäni on kuitenkin iso ero sillä kertooko, ettei tielle saa mennä, koska auto saattaa ajaa päälle vai, että matkalla tielle on peikko, joka syö lapsia. (Tämän nyt keksin toivottavasti täysin omasta päästäni, tarkoitus ainakin oli!)
Kuitenkin, edelleenkin minun mielestäni, mikäli lapsi ei vielä ole siinä iässä, ettei hän pysty omasta turvallisuudetaan leikkiypäristössään huolehtimaan ilman pelottelua möröllä/hailla/mustalaisella/afrikan lapsilla/myymisellä/oikealla syyllä (eli saattaa kävellä auton alle, järveen, jokeen, kaivoon, kuoppaan, minne vain vaaralliseen paikkaan), ei ole silloin lapsen paikka olla valvomatta.
Ja vielä tämä: Itse käytän sanaa 'pelottelu' tarkoittamaan tilannetta, jossa lapselle tarkoituksella kerrotaan tietyntyyppinen pelottava valhe, jotta lapsi saadaan tottelemaan, pelottelua voi myös olla kohtuuttomasti kerrottu todellinen uhka. Kuitenkaan mielestäni se ei ole pelottelua, jos lapselle tämän ikätason mukaisesti kertoo, että lapsi voi loukkaantua, jos tekee jotain kiellettyä. * edit. lisäys: Lasta voi pelottaa, jos hänelle kertoo totuuden loukkaantumismahdollisuudesta, mutta jos vanhempi malttaa hoitaa asian huolella, ei pelottelua mielestäni tarvita.
Toki on aivan eri asia käyttää pelottelua 'oikeasti' lapsen parhaaksi, eli suojellakseen häntä vaarallisilta tilanteilta, kuin pelotella tavoilla, jotka eivät lasta suojaa miltään (oma esimerkkini, jossa lapsi uhataan myydä, mikäli hän ei käyttäydy).
Toki, moni vaarallinen asia, josta lapselle pitää kertoa, saattaa jostakusta tuntua pelottelulta ja onhan loukkaantuminen tai jopa kuolema todella pelottava asia. Mielestäni on kuitenkin iso ero sillä kertooko, ettei tielle saa mennä, koska auto saattaa ajaa päälle vai, että matkalla tielle on peikko, joka syö lapsia. (Tämän nyt keksin toivottavasti täysin omasta päästäni, tarkoitus ainakin oli!)
Kuitenkin, edelleenkin minun mielestäni, mikäli lapsi ei vielä ole siinä iässä, ettei hän pysty omasta turvallisuudetaan leikkiypäristössään huolehtimaan ilman pelottelua möröllä/hailla/mustalaisella/afrikan lapsilla/myymisellä/oikealla syyllä (eli saattaa kävellä auton alle, järveen, jokeen, kaivoon, kuoppaan, minne vain vaaralliseen paikkaan), ei ole silloin lapsen paikka olla valvomatta.
Ja vielä tämä: Itse käytän sanaa 'pelottelu' tarkoittamaan tilannetta, jossa lapselle tarkoituksella kerrotaan tietyntyyppinen pelottava valhe, jotta lapsi saadaan tottelemaan, pelottelua voi myös olla kohtuuttomasti kerrottu todellinen uhka. Kuitenkaan mielestäni se ei ole pelottelua, jos lapselle tämän ikätason mukaisesti kertoo, että lapsi voi loukkaantua, jos tekee jotain kiellettyä. * edit. lisäys: Lasta voi pelottaa, jos hänelle kertoo totuuden loukkaantumismahdollisuudesta, mutta jos vanhempi malttaa hoitaa asian huolella, ei pelottelua mielestäni tarvita.
Muokattu viimeksi:
Oikeastiko kysyt? No vaikka ihan fyysisesti estämällä! Olen ihan tossissani sillä mielipiteelläni , että mikäli lapsi ei osaa pysyä vaarasta poissa itse, on vanhemman tehtävä pitää lapsi poissa vaarasta! Jos lapseen ei tehoa se, että lapselle kertoo joen olevan vaarallinen paikka, lasta estetään menemästä joelle. Pientä lasta ei myöskään mielestäni missään nimessä kuulu päästää ulos ilman aikuisen valvontaa.
Kerron pojalle, että joki on vaarallinen, sinne voi hukkua? Jos on kyse koululaisesta, voi olettaa, että järkisyy jo pysyy päässä. Voisin myös sanoa, että mikäli tulee ilmi, että joelle on menty, vaikka lupaa siihen ei ole, seuraa jokin rangaistus. (edit. Tämäkin voi tietysti olla jonkun mielestä pelottelua, mutta niin lapsen kuin aikuisenkin maailmassa, seuraa useimmiten väärästä toiminnasta jonkinnäköinen rangaistus, eikä oikein mitoitettu rangaistus ja siitä kertominen ole mielestäni pelottelua vaan asiallinen kasvatuskeino, kun se todellakin on asiallinen ja oikein mitoitettu vastaamaan lapsen ikätasoa ja 'rikettä')
Tässä keskustelussa nyt todellakin oli ytimessä pelottelu olemattomilla asioilla, kuten möröllä tai muilla asioilla, jotka ovat epätosia eivätkä aiheuta muuta lapselle kuin pelkoa, joka suuntatuu muuhun asiaan, kuin siihen, jota lapsen tulisi välttää. Eli jos kerrot lapselle, että vintille ei saa mennä, koska sielä asuu lapsia syövä noita, lapsi pelkää noitaa, eikä mene vintille. Jos taas kerrot lapselle, että vintille ei saa mennä, koska sielä on vaarallista, lapsi ehkä saattaa pelätä vinttiä, mutta pelko sentään kohdistuu oikeaan asiaan (eli vinttiin, eikä kuvitteelliseen noitaan) ja voit sentään selittää, ettei vinttiä tarvitse pelätä, sinne vain ei saa mennä, ettei itseään satuta. Mutta millä selität, ettei pelätä tarvitse, jos olet jo valmiiksi tarkoituksella pelotellut? Pelottelu synnyttää pelkoa, asian selittäminen tuo ymmärrystä.
Tässä keskustelussa nyt todellakin oli ytimessä pelottelu olemattomilla asioilla, kuten möröllä tai muilla asioilla, jotka ovat epätosia eivätkä aiheuta muuta lapselle kuin pelkoa, joka suuntatuu muuhun asiaan, kuin siihen, jota lapsen tulisi välttää. Eli jos kerrot lapselle, että vintille ei saa mennä, koska sielä asuu lapsia syövä noita, lapsi pelkää noitaa, eikä mene vintille. Jos taas kerrot lapselle, että vintille ei saa mennä, koska sielä on vaarallista, lapsi ehkä saattaa pelätä vinttiä, mutta pelko sentään kohdistuu oikeaan asiaan (eli vinttiin, eikä kuvitteelliseen noitaan) ja voit sentään selittää, ettei vinttiä tarvitse pelätä, sinne vain ei saa mennä, ettei itseään satuta. Mutta millä selität, ettei pelätä tarvitse, jos olet jo valmiiksi tarkoituksella pelotellut? Pelottelu synnyttää pelkoa, asian selittäminen tuo ymmärrystä.
Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoja jäitä" pätkä on jäänyt itelläni lapsuusajoista mieleen vakavana ja pelottavana, niin kuin sen varmaan oli tarkoituskin. Ja ikinä ei oo tullu mieleenkään mennä tuntemattomille jäille, vieläkin muistan sen varotuksen äänenpainon tarkasti.
Meni nyt kyllä vähän aiheen viereen, mutta tulipa jaettua muisto :)
Ketjun alun ajatuksiin vastatakseni, musta tuntuu, että ennen on ollut härskimpää huumoria kuin nykyään, eikä sitä ole kauheasti mietitty miten lapsi sen ottaa tai miten se vaikuttaa. Sitten taas tulee mieleen myös tarinankerrontaperinne, jossa satu, valhe ja totuus ovat jotenkin luonnostaan kietoutuneet toisiinsa tuollaisissa peikkotarinoissa esimerkiksi. Se on ollut luonnollista (on luonnollista ihmisluonteelle) kertoa asioita tarinoiden muodossa, symbolisesti. Tavallaan, kun on alettu ihannoida vain kllinistä totuutta, niin joku osa kulttuurista katoaa. Mutta eipä nyt, tuollaiset "myyn sinut mustalaisille", aivan kamalia! 
Mutta silti piti aina nähdä se, kun siinä oli niin mahtava tunnelma. Mitäköhän sekin kertoo musta....? 
Mutta joo, ajautuu sivuraiteille..
blaueblumme
Näppärä viestien naputtelija
vielä mun täytyy tarkentaa, että kun mua noilla marjakarhuilla ja rämepeikoilla on peloteltu, se ei ole ollut sellaista uhkailua että jos olet paha niin käy näin, vaan varoitus. oikea vaara on tehty konkreettisemmaksi sillä että siitä ollaan tehty joku otus, ja kerrottu myös tapa suojautua. marjakarhun kohtaamisen voi välttää laulamalla metsässä, rämepeikko nappaa vain varomattoman kulkijan. näkki vaani yksinäistä uimaria, joka ui pois päin rannasta.
vaara on silti olemassa, vaikka tarina on keksitty.
tuo mustalaisille myyminen on kyllä kamalasti sanottu, samaa sarjaa kuin se että jos olin todella pahasti tehnyt äidin mielestä, niin hän julisti että synnytyslaitoksella on sattunut sekaannus, kun noin ilkeän tytön on saanut mukaansa ja että palauttaa minut sinne. mutta mun mielestä nämä uhkailut ja oikea pelko vanhempien menetyksestä on niin eri asia kuin nuo vanhat tarinat metsän asukeista, että pitäisköhän niitä edes rinnastaa toisiinsa?
kerron vielä esimerkkinä tilanteen jossa poimin mustikoita mummolan takana olevassa metsässä, ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan outoa ääntä, kuin vihellystä. välillä se lakkasi, mutta kuitenkin tuli takaisin ja kaiken aikaa lähempänä. sitten isä tuli kuusen takaa ja moitti kun en ollut lähtenyt takaisinpäin. vannotti mua aina vihellyksen kuullessani lähtemään takaisinpäin rauhallisesti, sillä marjakarhuilla on tapana viheltää, kun ottavat vainua ihmisestä. siinäkin oli yhdenlaista pelottelua, jos olisin tajunnut pelätä :P
vaara on silti olemassa, vaikka tarina on keksitty.
tuo mustalaisille myyminen on kyllä kamalasti sanottu, samaa sarjaa kuin se että jos olin todella pahasti tehnyt äidin mielestä, niin hän julisti että synnytyslaitoksella on sattunut sekaannus, kun noin ilkeän tytön on saanut mukaansa ja että palauttaa minut sinne. mutta mun mielestä nämä uhkailut ja oikea pelko vanhempien menetyksestä on niin eri asia kuin nuo vanhat tarinat metsän asukeista, että pitäisköhän niitä edes rinnastaa toisiinsa?
kerron vielä esimerkkinä tilanteen jossa poimin mustikoita mummolan takana olevassa metsässä, ja yhtäkkiä alkoi kuulumaan outoa ääntä, kuin vihellystä. välillä se lakkasi, mutta kuitenkin tuli takaisin ja kaiken aikaa lähempänä. sitten isä tuli kuusen takaa ja moitti kun en ollut lähtenyt takaisinpäin. vannotti mua aina vihellyksen kuullessani lähtemään takaisinpäin rauhallisesti, sillä marjakarhuilla on tapana viheltää, kun ottavat vainua ihmisestä. siinäkin oli yhdenlaista pelottelua, jos olisin tajunnut pelätä :P
Kiitos Regina selvennyksestä. Harmittelin ja naurattelin täällä että tosiaan yhden lauseen kun lyhyesti ja lisäämättä ylimääräistä kirjoittaa, niin äkkiä siitä vähintään lentävät ajatukset saa :) juu, en oo sadistivanhempi, jonka lapsen on kerralla uskottava 
Sinbbu
Keskustelun kolmiottelija
Samat fiilikset ku blaueblummella. Vanhempien menettämisellä pelottelu on ihan eri asia, kuin metsän möröillä. Meidän kodin vierellä oli myös suo, jossa asui pelottava suopeikko. Näkki vie myös, jos ui yksin. Kuten jo aiemmin totesin, en ole traumatisoitunut näistä pelotteista, mutta olisi minusta pahalta tuntunut, jos uhkaillaan pois antamisella tai mustalaisille myymisellä.
Mua peloteltiin lapsena että kaivossa asuu näkki ja jos sinne menee yksin kurkkimaan niin näkki vetää kaivoon. Ja muhun se tehosi, ei olisi tullut mieleenkään mennä yksin kaivolle (mummolassa oli sellainen). En mä ole mitään traumoja saanut ja tarvittaessa tekisin näin itsekin omien lasten kohdalla. Määrättyjä asioita vaan ei saa tapahtua ja kun lapsi itse ymmärtää niin paljon että puhe menee perille. Siihen asti on vanhempien huolehdittava että lapsi ei joudu vaaraan. Oma 2-vuotiaani ei todellakaan vielä tajuaisi tuollaista ja on täysin vahdittava.
Äitini oli myös tiukkana siitä että pikkusisko ei saanut mökillä mennä laiturille ja kerran sitten niin kävi että sisko meni sinne ja äiti sai kauhean raivarin. Sen jälkeen sisko uskoi eikä enää yrittänyt mennä sinne. Ei se aina tee pahaa että lapsi pelästyy ja tajuaa että vanhempi on tosissaan.
Äitini oli myös tiukkana siitä että pikkusisko ei saanut mökillä mennä laiturille ja kerran sitten niin kävi että sisko meni sinne ja äiti sai kauhean raivarin. Sen jälkeen sisko uskoi eikä enää yrittänyt mennä sinne. Ei se aina tee pahaa että lapsi pelästyy ja tajuaa että vanhempi on tosissaan.
Jokainen tyylillään tietysti, mutta kyllä meillä tullaan ainakin käyttämään peikko-mörkö-näkki-pelotteluja, mikäli se estää vaaran. Lapsi nyt ei aina järki puhetta tajua tai halua tajuta, mutta satujen kautta voi mennä oppi paremmin perille. Ikätaso aina huomioiden eikä vanhemman menettämisellä kyllä ketään kannata pelotella.
Ja mun mummo on mun veljelle tota "harakka vie kikkelin"-pelottelua käyttänyt, musta se on ihan hauska :D (hmm...kulkikohan mun veli pienenä ilman housuja ja miksi...:D)
Ja mun mummo on mun veljelle tota "harakka vie kikkelin"-pelottelua käyttänyt, musta se on ihan hauska :D (hmm...kulkikohan mun veli pienenä ilman housuja ja miksi...:D)
Sinbbu
Keskustelun kolmiottelija
Hahhaa... ihan tuli naurut kun MammaMarian viesti toi mieleen muiston nakuna juoksentelevasta pikkuveljestä ja siitä, miten hänelle huudettiin, että laita poika housut jalkaan, ettei harakka vie toukkaasi! Ei tainnut tehota, kun juoksenteli silti vekottimet iloisesti paljaana kesäaikaan. :D
Mielestäni tässä keskustelussa on ollut monia hyviä pointteja. Olen samaa mieltä, ettei uhkailuja lapsen myymisestä mustalaisille yms. voi verrata erilaisiin pelottaviin otuksiin ja niillä uhkailuun. Voin vain kuvitella, kuinka järjiltäni kauhusta olisin itse ollut, jos minut olisi uhattu antaa pois. Lapset eivät ymmärrä, mikä voi oikeasti tapahtua ja mikä ei. Mielestäni kuitenkin möröillä sun muilla otuksilla pelottelussa jotain tärkeää jää sanomatta, ja se tärkeä asia on se, mitä voi oikeasti tapahtua. Esimerkiksi jos lapselle on terotettu näkin vaanivan yksin pois päin rannasta uivia, ei lapsi osaa varautua siihen, mitä oikeasti voi tapahtua järvellä. Lapsi keskittyy miettimään vain näkkiä eikä vaikkapa kylmästä kangistumista tai virtauksia, jotka ovat niitä oikeita vaaroja. Kaipa sitä näkilläkin voi pelotella, mutta itse selittäisin myös ne oikeat vaarat, jotta lapsi osaisi varautua niihin ja tietäisi, mitä voi todella tapahtua ja mitä silloin pitää tehdä. Se voisi myös pitemmän päälle olla hyvä, sillä jossain vaiheessa ne mörkötarinat lakkaavat menemästä läpi. Ja lapsen logiikallahan se lapsi luulee, että ihan lämpimikseni olen niitä mörköjuttuja kertonut ja unohtaa varoa.
Monet jutut näistä metsän ja luonnon olennoista ovat muuten jopa tuhansia vuosia vanhoja! Olin vaihdossa Irlannissa aikoinaan ja otinpa sitten irlantilaisen folkloristiikan kurssin (lähinnä koska mulle lupailtiin, että se on kovin leppoisa kurssi) ja se osoittautuikin tosi mielenkiintoiseksi kurssiksi. Kansantarustoista tehdään ihan tiedettä, ja kertomuksia luokitellaan systemaattisesti niiden piirteiden perusteella. Koska ennen näitä juttuja kerrottiin aina suullisesti, niin monilla saduilla ja kertomuksilla on muistamista helpottava rakenne, joka toistuu. Kuinka monta kertaa esimekiksi olette kuulleet, että kolme jotakin teki sitä ja tätä ja vuorollaan yrittivät tätä ja tota? Kaava auttoi kiertäviä tarinankertojia muistamaan kertomukset. Meiän luennoitsija innostuikin kovasti, kun kerroin olevani Suomesta, sillä täällä Suomessa tehdäänkin aktiivista folkloristiikan tutkimusta, minkä sain itsekin huomata etsiessäni lähteitä loppuesseeseeni. Sain sitten pitää esitelmän suomalaisista koti- ja saunatontuista ja juhannustaioista.
Loppuesseessäni taas keskityin tutkiskelemaan kelttiläisessä ja skandinaavisessa kansantarustossa esiintyvää olentoa nimeltä vesivehonen (myös merihevonen meriseuduilla) ja sitä, miksi koko myytti on olemassa. Vanhimmat maininnat vesihevosesta taisivat olla 1000-luvun alusta, jos oikein muistan. Vesihevosmyytit ovat levinneet Skandinaviasta viikinkien mukana kelttien alueille, ja juttuja niistä kerrotaan yhä esimerkiksi Irlannissa ja Skotlannissa. Vesihevonen on siis oikein kaunis hevonen, jonka selkään tekee mieli hypätä. Se oleilee veden lähettyvillä. Jos sen selkään hyppää, liisteröityy sen selkään kiinni eikä pysty pakenemaan. Lopulta hevonen hyppää veteen uhri selässänsä, minkä jälkeen hevonen ahmii uhrinsa. Skottiversioissa usein seuraavana päivänä uhrin maksa, keuhkot ja sydän löydetään kellumasta veden pinnalla. Ruotsalaisissa versioissa uhreja ovat usein lapset, ja heitä on monta ratsastamassa yhtä aikaa. Pientä variaatiota on. Uskon tämän tarinan opetuksen olleen, ettei veden luo kannata mennä varomatta, varsinkaan yksin. Monet ihmiset entisaikoina eivät osanneet edes uida, joten vaara oli vielä suurempi. Minusta vain oli niin mielenkiinoista, että tämäkin myytti on elänyt yli tuhat vuotta juuri tällaisen lasten pelottelun kautta, mistä tämäkin ketju lähti. Kurssin jälkeen olenkin huomannut milloin missäkin viitauksia erilaisiin myyttisiin olentoihin, joista kertovat tarinat ovat ikivanhoja. Kannattaa muuten katsoa esimerkiksi Colin Farrellin elokuva Ondine, jonka koko juoni perustuu kelttilläiseen myyttiin hyljevaimoista. Oli aikas hyvä.
Monet jutut näistä metsän ja luonnon olennoista ovat muuten jopa tuhansia vuosia vanhoja! Olin vaihdossa Irlannissa aikoinaan ja otinpa sitten irlantilaisen folkloristiikan kurssin (lähinnä koska mulle lupailtiin, että se on kovin leppoisa kurssi) ja se osoittautuikin tosi mielenkiintoiseksi kurssiksi. Kansantarustoista tehdään ihan tiedettä, ja kertomuksia luokitellaan systemaattisesti niiden piirteiden perusteella. Koska ennen näitä juttuja kerrottiin aina suullisesti, niin monilla saduilla ja kertomuksilla on muistamista helpottava rakenne, joka toistuu. Kuinka monta kertaa esimekiksi olette kuulleet, että kolme jotakin teki sitä ja tätä ja vuorollaan yrittivät tätä ja tota? Kaava auttoi kiertäviä tarinankertojia muistamaan kertomukset. Meiän luennoitsija innostuikin kovasti, kun kerroin olevani Suomesta, sillä täällä Suomessa tehdäänkin aktiivista folkloristiikan tutkimusta, minkä sain itsekin huomata etsiessäni lähteitä loppuesseeseeni. Sain sitten pitää esitelmän suomalaisista koti- ja saunatontuista ja juhannustaioista.
Loppuesseessäni taas keskityin tutkiskelemaan kelttiläisessä ja skandinaavisessa kansantarustossa esiintyvää olentoa nimeltä vesivehonen (myös merihevonen meriseuduilla) ja sitä, miksi koko myytti on olemassa. Vanhimmat maininnat vesihevosesta taisivat olla 1000-luvun alusta, jos oikein muistan. Vesihevosmyytit ovat levinneet Skandinaviasta viikinkien mukana kelttien alueille, ja juttuja niistä kerrotaan yhä esimerkiksi Irlannissa ja Skotlannissa. Vesihevonen on siis oikein kaunis hevonen, jonka selkään tekee mieli hypätä. Se oleilee veden lähettyvillä. Jos sen selkään hyppää, liisteröityy sen selkään kiinni eikä pysty pakenemaan. Lopulta hevonen hyppää veteen uhri selässänsä, minkä jälkeen hevonen ahmii uhrinsa. Skottiversioissa usein seuraavana päivänä uhrin maksa, keuhkot ja sydän löydetään kellumasta veden pinnalla. Ruotsalaisissa versioissa uhreja ovat usein lapset, ja heitä on monta ratsastamassa yhtä aikaa. Pientä variaatiota on. Uskon tämän tarinan opetuksen olleen, ettei veden luo kannata mennä varomatta, varsinkaan yksin. Monet ihmiset entisaikoina eivät osanneet edes uida, joten vaara oli vielä suurempi. Minusta vain oli niin mielenkiinoista, että tämäkin myytti on elänyt yli tuhat vuotta juuri tällaisen lasten pelottelun kautta, mistä tämäkin ketju lähti. Kurssin jälkeen olenkin huomannut milloin missäkin viitauksia erilaisiin myyttisiin olentoihin, joista kertovat tarinat ovat ikivanhoja. Kannattaa muuten katsoa esimerkiksi Colin Farrellin elokuva Ondine, jonka koko juoni perustuu kelttilläiseen myyttiin hyljevaimoista. Oli aikas hyvä.