(Seuraava kirjoitus sisältää rankkaa yleistystä, kärjistystä ja liitoittelua retorisina keinoina, en tarkoita, että kukaan tässä ketjussa, tai muutenkaan tosielämässä olisi kuvailuni kaltainen vanhempi, eikä tarkoitukseni ole loukata. Kärjistämisellä, yleistyksellä ja liioittelulla yritän tuoda mielipiteeni ytimen helpommin ymmärrettäväksi.)
On melko rankkaa, jos lapsen vaihtoehtoina on joko oppia kerran sanotusta, tai tulla pelotelluksi valheilla. (Koska jos nyt rehellisiä ollaan, niin sitähän ne kaikki ovat. Ellei joku tietysti oikeasti pese lapsen suuta saippualla, piiskaa tms. niin uhattuaan. Näitäkin ikävä kyllä on, mutta ne tapaukset ovat asia erikseen, eivätkä juurikaan tähän keskusteluun kuulu,) Montako kertaa harjoittelit autolla ajoa, ennen kuin se sujui? Montako kertaa kertasit ruotsiin taivutusluokat? Montako parisuhdetta kävit läpi, ennen kuin opit mitä parisuhteelta haluat? Olisiko sinua kertaakaa auttanut oppimaan, jos joku olisi sinua uhannut piiskalla/mustalaisille myymisellä/näkillä?
Lapsi ei ole tähän maailmaan tullut valmiina pakettina. Tämän maailman sääntöihin lapsella itsellään ei juurikaan ole sanottavaa. Kaiken lisäksi aikuisten luomiin sääntöihin liittyy usein kaikenlaisia monimutkaisia poikkeuksia ja ehtoja.
Millaisena maailma näyttäytyy lapselle, jolle ei mitään selitetä, koska hän ei kerrasta opi, ja selitykset korvataan pelotteluilla möröistä? Joka paikassa on outoja näkymättömiä hirviöitä ja mistä sitä tietää mikä ilme on sellainen, joka naamalle pysyvästi jää? Lapsen lautasen sisältö vaikúttaa suoraan Afrikan nälänhätään ja kaiken lisäksi lapsi on vanhemman omaisuutta, jonka vanhemmat voivat myydä jos lapsen käytös ei miellytä.
Lapsi on täällä maan päällä aikuisen tahdosta ja aikuisen armoilla.
Jos lapsi on niin pieni, ettei vielä selityksestä ymmärrä, että järveen voi hukkua (ja mitä hukkuminen tarkoittaa), ei lasta päästetä järvelle ilman valvontaa. Jos lapsi ei osaa vielä suonsilmäkkeitä osaa varoa, ei lasta päästetä yksin soiseen metsään.
Ja jos et halua selittää lapselle asian kuin kerran, miten käy kun pelottelu möröillä ja muilla kauheuksilla ei enää tehoa? Joskus lapsi senkin oppii, etteivät silmät jää kieroon, naama virneeseen, eikä tonttuihinkaan lopun ikää voi vedota. Entä mille pohjalle lapsen ja vanhemman välinen luottamus perustuu, jos vanhempi pelottelee ja velehtelee?
'Teen näin vain lapsen parhaaksi!' Tiedättekö kuinka moni lastaan hakkaavista vanhemmista perustelee toimiaan samoin?
