Minkä ikäisen lapsen kanssa on haastavinta?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Vauvan hulinavaiheet, tahtoikä, kuningasikä, murrosikä.. Minkä ikäisenä kanssa mahtaa olla haastavinta? Millaisia kokemuksia teillä on?

Itse en oikein tiedä.. koko ajan on ollut haastavaa, iästä riippumatta. Omat juttunsa ja vaiheet koko ajan menossa. Eikös kuningasikä ollut n. 6-vuotiaana? Murrosikää vielä ei ole koettukaan.
 
Vauvavuosi on rankin mulle. Ensimmäiset 2 viikkoo vauvan kanssa on olleet helpoimmat, koska vauva vaan syö ja nukkuu. 😃
 
Ehdottomasti teini-ikä. Koen olevani hyvä pienten lasten kanssa ihan ammattinikin puolesta, mutta teinin aivoituksia en aina välillä kyllä oikein ymmärrä. 😂 Vaikka oma teini-ikä on hyvin vielä muistissa ja ollut mulla kahta kauheampi ku omalla teinillä niin välillä joutuu kyllä ihan tosissaan miettimään, mikä toimintatapa ois paras. Pienempien lasten kanssa toimiminen tulee ihan luonnostaan ja ne sentään tekee niinku käskee eikä oo koko ajan kyseenalaistamassa sua ja sun sanomisia. 😁
 
No toistaiseksi on haastavinta ollut 6-vuotiaiden kanssa, hirrrvittävästi energiaa ja riekutaan menemään ilman mitään tolkkua. Ehkä se järkikin joskus kasvaa päähän, toivottavasti.
 
Hmm... Toinen ikävuosi on siitä paha kun lapsi alkaa jo tehdä ja tahtoa enemmän, mutta ei ole ymmärrystä ja puheen kehitys sen verran vajavaista, ettei saa itseään aina ymmärretyksi. Tämä alkaa helpottaa kahden vuoden iän lähestyessä. Mutta sitten tuleekin voimakkaampi tahtoikä. Ehkä sanon että 1-3-vuotiaan kanssa on raskainta tällä kokemuksella. Vaikka on koululaisen pikkukuninkaan kanssakin välillä raskasta. Vauvavuosi menee mielestäni ihan mukavasti. Lapsi ei vielä haraa vastaan eikä muistuta tornadoa.
 
Vauvavuosi on parasta aikaa! :smiling face with heart-eyes: Toki onhan siinä helposti valvomista ja yösyöttöjä, mutta kyllä siitä selviää jos saa itsekin torkkua päivällä. N. 3v:n uhman osaan vielä joten kuten käsitellä, ei mene tunteisiin onneksi. Hänen nyt vaan pitää harjoitella sitä tahtomista ja kokeilla harata vastaan lähes kaikessa mahdollisessa.
 
Siis mikä se kuningasikä on? Kuulostaa uhkaavalta.

Mulla ei ole vielä paljoakaan kokemusta. Vauvan kanssa jotkut asiat on helpompia, esikoisen kanssa toiset. Mutta 3-vuotiaan uhma ja sekoilu kyllä repii hermoja.
 
Mulla on nippanappa 10kk kokemusta, mutta voin kommentoida sen pohjalta. 😃 Meillä oli ainakin ihan kamalaa, kun poika oli noin 5-8kk vanha. Pikkuvauva-ajan jälkeen yöt oli järjestäen huonoja ja oma jaksaminen alkoi loppua siinä 7kk kohdalla. 5kk ikäisenä poika alkoi jo kiinnostua enemmän ympäristöstään ja oli pahantuulinen, kun ei vielä osannut liikkua. Ylipäätään viihtyi aina huonosti missään leikkimatoilla tai sittereissä. Kun vihdoin oppi liikkumaan, tuli eroahdistus ja seuraavat 2kk istuin lattialla tai kuuntelin ihan hirveää raivoa, jos nousin edes ylös. 🙄 Yöt oli uuvuttavia, päivät oli uuvuttavia. Hommat kasautui, omaa aikaa tai energiaa ei ollut.

Nyt jätkä osaa jo kävellä, touhuilee jonkin verran itsekseenkin. Toki kaatuilee ja pitää vahtia, ettei kaada mitään päälleen, mutta otan tämän sata kertaa mieluummin kuin sen jatkuvan perään parkumisen ja mitään et saa tehdyksi... Pidettiin unikoulu ja nyt saadaan kaikki nukkua. Ja jotenkin tuntuu, että näitä hänen harmejaankin on helpompi ymmärtää ja lohduttaa.
 
Vauvavuosi oli ehdottomasti molempien lapsien kohdalla helpointa aikaa. Mutta sanotaanko että noin 3v ja noin 6v ovat todella haastavia. Onneksi esikoinen on kohta 7 ja alkaa tasoittua, nuorempi täyttää melko pian 3 ja uhmaikä nousee. :Grinning Face With Smiling Eyes: Tää taaperouhma on vielä ihan siedettävää, mutta just tuo mainittu "kuningasikä" siinä noin 6v. Ihan kamalaa. Murrosiästä ei ole kokemusta kuin itsestäni, olin aika kauhea.
 
Ei olisi pitänyt tulla lukemaan tätä ketjua 🙈 siis eikö vauvavuoden jälkeen saakaan huokaista helpotuksesta? 😅🤣

Riippuu paljon lapsesta ja vanhemmasta. 😊 Toiset taitaa kokea vauvavuoden raskaaksi. Ja monet vauvavuoden raskaaksi tekevät asiat (voi) helpottaa lapsen kasvaessa. Öistä tulee eheämpiä (ainakin lopulta) ja lapsi on vähemmän vanhemmassa kiinni. Ruokkiminenkin helpottuu, kun voi antaa samaa (paitsi jos on allergioita tai muita syitä ettei voi).
 
Riippuu ihan siitä, minkä ikäisenä lapsella on sairauksia ja ongelmia. Helppohoitoisella lapsella varmaan mikään ikä ei ole haastava.

Meillä esikoisen helpoin aika oli 4-5-vuotiaana kun koko perhe oli eristyksissä, eikä esikoinen sairastanut ollenkaan, sitä vain ihmetteli, että voiko elämä lapsiperheenä olla näin ihanan helppoa ja ihanaa, ja tämä siis silloin kun koko perhe oli täysin eristyksessä kaikesta eikä kukaan tavannut ketään perheen ulkopuolista. Kuopuksen ruoka-aineallergiatkaan eivät haitanneet, koska koko perhe söi samaa ruokaa josta oli kuopuksen allergeenit poissa, eikä vahinkoaltistuksia päässyt tulemaan ollenkaan.

Sairastaminen on perseestä, kukaan ei nuku kun lapsi sairastaa, ja rahaa kuluu melkoisesti. Esikoisella on kymmeniä päivystyskäyntejä vuodessa, jä lähinnä siellä valitetaan siitä, että pitäisi lähteä päivystykseen herkemmin eikä katsoa niin pitkään kotona.

Ei noita uhmia sun muita edes havaitse, sairaanahan meidän lapset ovat aina hyvin yhteistyöhaluisia eivätkä kyseenalaista mitään. Kaiken tuhoaminen vahingossa ja epäjärjestyksen lisääminen vaikuttaa sekin jatkuvan taukoamatta huolimatta lapsen iästä.
 
Viisi vuotias kohta talossa ja haastavin aika on ollut 1-3 v. Meno oli päällä vailla järjenhiventä. Lisäksi raskasta oli vähenevät päiväunet, kun ei vanhempi ehtinyt yhtään hengähtämään ja pitämään taukoa. En tiedä olisiko päässyt helpommalla vain menemällä töihin, mutta puolensa kummassakin.

Suskin viestistä tuli mieleen että luojan kiitos otettiin aikoinaan vauvavakuutus. Se on pelastanut meidät niin monta kertaa. Viimeksi toissapäivänä. Vakuutukseen kuuluu terveyshelppi, josta saa max 10 minuutin odotusajalla etäyhteyden sh tai lääkäriin. Lapselle tuli yhtäkkiä pahannäköinen märkivä ihottuma ja tuon etäyhteyden avulla laitettiin valokuva lääkärille, joka käski lähtemään heti lääkäriin. Monesti kun mekin asumme täällä maalla, niin jää pohtimaan että pitääkö tuon takia nyt lähteä ajamaan pahimmassa tapauksessa 60 km suuntaansa lähimpään päivystykseen vai kestääkö odottaa aamuun ja oman kunnan päivystykseen. Ei tarvitse miettiä kun voi terveyshelpistä kysyä.
 
Riippuu ihan siitä, minkä ikäisenä lapsella on sairauksia ja ongelmia. Helppohoitoisella lapsella varmaan mikään ikä ei ole haastava

Tähän asiaan vaikuttaa varmasti sekä lapsen että vanhemman temperamentti. Toiselle yhdenlainen tuntuu raskaalta, toiselle toisenlainen. Joka tapauksessa vanhemmuus on niin yksilöllinen kokemus että yhdelle samanlainen vauva-aika voi tuntua raskaalta ja toiselle ihanalta. Mutta varmaan tarkoititkin, että sinulle terveen lapsen hoitaminen ei tunnu haastavalta missään iässä. 😊 Halusin vain nostaa esille, ettei joku toinen koe esim. huonommuutta jos kokee jonkin iän haastavaksi tai raskaaksi vaikka lapsi olisi terve. Ja kaikki toki on suhteellista.
 
Sekin tähän vielä että lapsissa on eroja, olivatpa he sairaita tai terveitä. Myös terveissä lapsissa on melkoisia tahtopaukkuja, joiden kanssa saa painia iässä kuin iässä. Eihän se tempperamenttisuus mikään sairaus ole.
 
Mutta varmaan tarkoititkin, että sinulle terveen lapsen hoitaminen ei tunnu haastavalta missään iässä. 😊 Halusin vain nostaa esille, ettei joku toinen koe esim. huonommuutta jos kokee jonkin iän haastavaksi tai raskaaksi vaikka lapsi olisi terve. Ja kaikki toki on suhteellista.
No itse asiassa en tarkoittanut, vaan sitä, että jos lapsen hoito on raskasta, on kyseessä todennäköisesti jokin sairaus jommalla kummalla osapuolella. Pikkulasten ja naisten sairauksia vaan tupataan kutsua erilaisiksi vaiheiksi eikä niitä siksi tutkita. Osa sairauksista parantuu itsekseen lapsen kasvaessa (se ei tarkoita, että lapsi olisi ollut kaiken aikaa terve tai että sairauden hoito ajallaan ei olisi kannattanut), ja lopuissa vanhempien mitta tulee lopulta täyteen ja he alkavat vaatia tutkimuksia.
 
No en kyllä sanoisi esim uhmaikää ja murrosikää sairauksiksi, mutta aika haastavia ne voivat silti olla 🤔
En ole havainnut. Eivätkä nämä ole mitään universaaleja "kausia", murrosiän myllerryskin on asia, jonka länsimainen kulttuuri aiheuttaa, monissa muissa kulttuureissa sitä ei edes ole.
 
En ole havainnut. Eivätkä nämä ole mitään universaaleja "kausia", murrosiän myllerryskin on asia, jonka länsimainen kulttuuri aiheuttaa, monissa muissa kulttuureissa sitä ei edes ole.
Kiitos @Suski75 mielenkiintoisesta linkistä!

Mielenkiintoinen näkökulma tuo että nuoret kapinoisivat "murrosiässä" oikeastaan siksi että heitä kohdellaan kuten lasta, eikä anneta vastuuta. Minun on helppo omaksua tuo ajatus, omalle teinilleni olen kasannut vastuuta sitä mukaa kun hän on tuntunut olevan kypsä ottamaan, ja samalla antanut hänelle vapauksia ja omaa tilaa ja aikaa. Vaikkapa käyttörahaa jonka perään en kysele. Toisaalta odotan hänen ottavan osaa kodin töihin kykyjensä mukaan - yhdessä saadaan homma pyörimään nätisti, kaikkien panosta tarvitaan. Satunnaista murinaa kyllä välillä tulee, mutta en ole huomannut mitään radikaalia kapinointiakaan.
 
Takaisin
Top