Minkä ikäisenä lapsi saa meikata?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Minkä ikäisen lapsen antaisit meikata?

Itse antaisin lapsen meikata ehkä yläasteella. Tosin meillä on vain poikia. Jos poika haluaisi meikata, vähintäänkin muistuttaisin että useimmat pojat ei meikkaa ja jotkut saattaa pitää sitä pahana. En haluaisi rajata tekemisiä sukupuolen mukaan, mutta lapset osaa olla julmia. Ellei se sitten kuuluisi selvästi hänen tyyliinsä, kyllähän jotkut miehet meikkaa ilman että se näyttää naiselliselta/tyttömäiseltä.
 
15-16-vuotiaasta ylöspäin saa meikata, kunhan tienaa itse kodin ulkopuolella työssä käymällä meikkeihinsä rahat. Esimerkiksi juuri nyt meillä ei ole kotona lainkaan meikkejä. Asennekasvatuksella opetetaan, että puhdas ja luonnollinen iho on aina kauniimpi ja terveempi kuin pakkeloitu iho.
 
mä aloitin itse omat meikkikokeilut 5- tai 6-luokalla. ihan hirveää räpeltämistähän se silloin oli :rolling: onneksi äiti kuitenkin aina katsoi minkä näköisenä lähdin ulos, ettei tullut mitään ihan järkkyä laitettua. voisin kuvitella että kokeilla saa valvotusti silloin, mutta yläasteelta alkaen ehkä sitten vapaammin. toki meillä on vasta poika, eli vähän huolettaa asiat mitkä @Vargynja toi esiin, mitä siitä seuraa jos poikana meikkaa. tai ehkä maailma on kymmenen vuoden päästä erilainen...:folded:
 
Yläasteelle mennessä esikoinen alkoi meikata. Sitä ennen ei ollut pätkääkään kiinnostunut meikeistä. Varmaan ryhmän paine yhdistettynä epävarmuuteen liittyen omaan ulkonäköön. Ja minun puolesta meikatkoon, jos siitä tulee itsevarmempi olo. Ei se teini-ikä ole helppoa. Onneksi meikki on ihan siisti, ei mitenkään yliampuva.
 
Muistaakseni itse aloin kokeilla meikkejä luokkalaisten innoittamana joskus viidennellä luokalla. Meikkailin yläasteella vielä, mutta sitten se jotenkin suuremmilta osin jäi. Toki välillä meikkaan. Eli vaikka aikaisin kokeilisi, en näe yhteyttä että välttämättä sitten olisi meikeistä kovin riippuvainen. Antaisin luvan meikata varmaan yläasteikäiselle.
 
15-16-vuotiaasta ylöspäin saa meikata, kunhan tienaa itse kodin ulkopuolella työssä käymällä meikkeihinsä rahat. Esimerkiksi juuri nyt meillä ei ole kotona lainkaan meikkejä. Asennekasvatuksella opetetaan, että puhdas ja luonnollinen iho on aina kauniimpi ja terveempi kuin pakkeloitu iho.

Entä jos on akne? Siis oikea, todella paha akne, eikä mitään paria nyppyä? Maksavatko vanhemmat tällöin lääkityksen (saattaa olla kallis ja kestää useita vuosia) ?
 
Entä jos on akne? Siis oikea, todella paha akne, eikä mitään paria nyppyä? Maksavatko vanhemmat tällöin lääkityksen (saattaa olla kallis ja kestää useita vuosia) ?
Tietenkin maksavat. Ei se akne parane sillä, että ihon päälle levitetään paksu kerros meikkiä.
 
Itse aloitin "meikkileikit" ehkä kolmannella luokalla? Silloin meikkasin vain kotona lasten meikeillä, eli sellaisilla ihan lapsille tarkoitetuilla pastellisävyillä ja huulilla oli tietenkin aina glitterhuulikiiltoa. Meikkasin ja laitoin kaumpauksia myös sellaiselle mannekiinipäälle. Sain myös äidiltä joitakin vanhoja poskipunia, mekkoja, laukkuja ja muuta vastaavaa omiin pukuleikkeihin. Milloin olin pop-laulaja, milloin prinsessa.
Ensimmäiset omat meikit sain jouluna kun menin viidennelle. Sain joululahjaksi valtavan salkun täynnä kosmetiikkaa, sillä ehdolla että niillä tosiaan "leikittiin" kotona. Sitä kautta sitten opeteltiin myös meikkaamaan. Jos halusin koulun diskoihin tai synttärijuhliin luomiväriä tai jotain muuta vastaavaa äiti auttoi. Ei siis mitään täyställinkiä, vaan ajan henkeen sopivaa: huuöikiiltoa, glitteriä poskipäissä, kynsillä ja hiuksissa. :rolling:
Asuttiin ala-asteen lopulla ihan kaverin vieressä ja kun kuljettiin yhdessä kouluun, meikattiin kyllä kuitenkin salaa bussipysäkillä. Tummanliilaa huulikiiltoa ja hiusmaskaraa etuhiuksiin. Ne pestiin sitten äkkiä pois ennen kun päästiin koulusta kotiin.
Eli lyhyesti siis, en näe mitään järkeä kieltää meikkaamista nuoreltakaan tytöltä. Kielto vaan lisää kiinnostusta, pikemminkin opastaisin ja kertoisin mikä on soveliasta minnekin. Ihan nuorelle esim. riittää hyvin jokin peitepuikko finnejä varten ja värillinen huulikiilto (terveisin aknesta kiusattu ja siitä kärsinyt lääkityksestä huolimatta).
 
Itse meikkasin 10-11 vuotiaana jonkun verran, ja näin myöhemmin ajateltuna olihan se aikaisin. Tosin, riippuu kovasti missä päin eletään ja millainen ympäristö on. En sano, että massan mukana täytyy mennä, mutta (esi)teini-iässä on isoja tunteita käsiteltävänä, joten meikin käyttäminen tuntuu aika pieneltä murheelta. Ja kun itse on meikannut niin vaikea sanoa toiselle että ei ole ok. Toki äitinä näen hyväksi ohjeistaa lasta meikin käytössä mikäli lapsi itse ilmaisee kiinnostuksensa sitä kohtaan.
 
Tunnen itseni onnekkaaksi ja onnelliseksi, kun äitini on tukenut minua ja antanut toteuttaa omaa tyyliäni. Tyyliini on kuulunut jo nuoresta asti värikkyys ja räikeys, myös meikit. Överiksi mennyt useinkin ja ala-asteelta lähtien, mutta se kuvastaa minua ja siitä minä nautin, kuka minä olen. <3 En aio rajoittaa omien lasteni kanssa meikkaamista.
 
Olen onnellinen siitä, että omat vanhempani ovat tukeneet minua olemaan oma itseni, sen sijaan että piiloutuisin meikkinaamarin taakse. Kasvoni ovat juuri oikeanlaiset sellaisena kuin ne ovat luonnostaan, eikä niihin tarvitse lisätä yhtään mitään. Meillä oli joskus koulun kautta vieraana kotimajoituksessa amerikkalaisia nuoria, ja he ihmettelivät, kuinka suomalaiset ovat niin rohkeita, että uskaltavat mennä kouluun ilman meikkiä. Minusta tuo oli niin hienosti sanottu, että kasvatan omistakin lapsistani rohkeita, aitoja itsejään, ilman mitään keinotekoista.
 
Itse aloitin "meikkileikit" ehkä kolmannella luokalla? Silloin meikkasin vain kotona lasten meikeillä, eli sellaisilla ihan lapsille tarkoitetuilla pastellisävyillä ja huulilla oli tietenkin aina glitterhuulikiiltoa. Meikkasin ja laitoin kaumpauksia myös sellaiselle mannekiinipäälle. Sain myös äidiltä joitakin vanhoja poskipunia, mekkoja, laukkuja ja muuta vastaavaa omiin pukuleikkeihin. Milloin olin pop-laulaja, milloin prinsessa.
Ensimmäiset omat meikit sain jouluna kun menin viidennelle. Sain joululahjaksi valtavan salkun täynnä kosmetiikkaa, sillä ehdolla että niillä tosiaan "leikittiin" kotona. Sitä kautta sitten opeteltiin myös meikkaamaan. Jos halusin koulun diskoihin tai synttärijuhliin luomiväriä tai jotain muuta vastaavaa äiti auttoi. Ei siis mitään täyställinkiä, vaan ajan henkeen sopivaa: huuöikiiltoa, glitteriä poskipäissä, kynsillä ja hiuksissa. :rolling:
Asuttiin ala-asteen lopulla ihan kaverin vieressä ja kun kuljettiin yhdessä kouluun, meikattiin kyllä kuitenkin salaa bussipysäkillä. Tummanliilaa huulikiiltoa ja hiusmaskaraa etuhiuksiin. Ne pestiin sitten äkkiä pois ennen kun päästiin koulusta kotiin.
Eli lyhyesti siis, en näe mitään järkeä kieltää meikkaamista nuoreltakaan tytöltä. Kielto vaan lisää kiinnostusta, pikemminkin opastaisin ja kertoisin mikä on soveliasta minnekin. Ihan nuorelle esim. riittää hyvin jokin peitepuikko finnejä varten ja värillinen huulikiilto (terveisin aknesta kiusattu ja siitä kärsinyt lääkityksestä huolimatta).
Sama täällä olisi ollut, salaa olisi kyllä tullut meikattua jos lupaa ei olis herunut.:Cat Face With Tears Of Joy:
 
En olisi meikannut salaa. En halunnut esittää olevani vähemmän rohkea kuin oikeasti olen.
 
No mutta mitä tästä näemme, tapoja ja mielipiteitä on monia, niin tässä kuin monessa muussakin!

Milloin muuten antaisitte lapsen aloittaa meikkikokeilut lasten "leikkimeikeillä"?
Esikoinen taisi olla 3, kun meillä oli eka leikkimeikkipaletti. Nyt taitaa olla kolmas menossa. Harvemmin se ollaan bongattu tavaroiden seasta.
 
Olen onnellinen siitä, että omat vanhempani ovat tukeneet minua olemaan oma itseni, sen sijaan että piiloutuisin meikkinaamarin taakse. Kasvoni ovat juuri oikeanlaiset sellaisena kuin ne ovat luonnostaan, eikä niihin tarvitse lisätä yhtään mitään. Meillä oli joskus koulun kautta vieraana kotimajoituksessa amerikkalaisia nuoria, ja he ihmettelivät, kuinka suomalaiset ovat niin rohkeita, että uskaltavat mennä kouluun ilman meikkiä. Minusta tuo oli niin hienosti sanottu, että kasvatan omistakin lapsistani rohkeita, aitoja itsejään, ilman mitään keinotekoista.
Toki hienoa, että näin olet kokenut omien vanhempiesi tuen. Kotona monet asenteet opitaan, mutta kun lapsi tulee teini-ikään, kaveripiirin ja ympäristön vaikutus on yhä suurempi. Lapsen tehtävä ei ole kasvaa vanhempiensa kuvaksi eikö toteuttaa heidän toiveitaan, vaan kasvaa omaksi itsekseen. Ja jossain vaiheessa se voi tarkoittaa sitä, että ihanteet ja toiveet ja jotain muuta kuin omien vanhempien. Lapsesi ovat ilmeisesti vielä pieniä. Älä nyt järkyty liikaa, jos lapsesi teininä ei jaakaan sinun ihanteitasi ja haluaakin meikata. Teini-ikä on kovaa myllerrystä ja silloin, kun oma teini tuntuu hankalalta, muistutan itselleni, että asiat ovat kuitenkin varsin hyvin. Teinin elämässä voisi olla paljon pahempiakin asioita, kuin ärsyttävä pinnallisuus, vanhemmille tiuskiminen ja typerät muotioikut. Joittenkin teinien elämään kuuluu alkoholi, tupakka, huumeet, lintsaaminen, varastelu, karkaamiset. Tämä asettaa asioita hiukan perspektiiviin.
 
Toki hienoa, että näin olet kokenut omien vanhempiesi tuen. Kotona monet asenteet opitaan, mutta kun lapsi tulee teini-ikään, kaveripiirin ja ympäristön vaikutus on yhä suurempi. Lapsen tehtävä ei ole kasvaa vanhempiensa kuvaksi eikö toteuttaa heidän toiveitaan, vaan kasvaa omaksi itsekseen. Ja jossain vaiheessa se voi tarkoittaa sitä, että ihanteet ja toiveet ja jotain muuta kuin omien vanhempien. Lapsesi ovat ilmeisesti vielä pieniä. Älä nyt järkyty liikaa, jos lapsesi teininä ei jaakaan sinun ihanteitasi ja haluaakin meikata. Teini-ikä on kovaa myllerrystä ja silloin, kun oma teini tuntuu hankalalta, muistutan itselleni, että asiat ovat kuitenkin varsin hyvin. Teinin elämässä voisi olla paljon pahempiakin asioita, kuin ärsyttävä pinnallisuus, vanhemmille tiuskiminen ja typerät muotioikut. Joittenkin teinien elämään kuuluu alkoholi, tupakka, huumeet, lintsaaminen, varastelu, karkaamiset. Tämä asettaa asioita hiukan perspektiiviin.
Ihan on kasvatuksesta kiinni, mitkä noista voivat lapsen elämään kuulua. Erityisesti kun lapsi näkee riittävästi maailmaa, tulee hänelle tunne, että muut samanikäiset ovat naiveja ja tynnyrissä kasvaneita, eikä sen jälkeen kaveripiirillä ole ihan hirveän suurta vaikutusta lapsen ajatuksiin. Kun lapsi on nähnyt aitoa hätää maailmassa, alkaa hän luonnostaan pitää suomalaisten teini-ikäisten temppuilua naurettavana ja vastuuttomana -- jo ollessaan itsekin teini. Eli perspektiiviä todellakin tulee.

Meidän suvun lapsilla on sitten toisenlaiset ongelmat, eli se, ettei oikeastaan mistään löydy samanhenkistä seuraa, ennen kuin vasta työelämässä, ja siihen asti pitää yrittää vain pärjätä.
 
Takaisin
Top