Minkä ikäinen esikoisen paras olla, kun toinen tulokas aluilleen? :)
- Ketjun aloittaja Janeh
- Aloituspäivämäärä
Murukas
Jostain jotain jo tietävä
Mulla ei vielä ole omakohtaista kokemusta, mutta keväällä on :) Eli siis meidän poika kohta 1,3.v ja on tasan 1,5.v kun tämä kakkonen syntyy.
Mulla on mun siskon kanssa vajaa kaks vuotta ikäeroa, ja me on oltu aina ihan parhaat kaverit. Tosin murrosikä oli hankala, mutta itse muutin sitten kotoa pois jo 16.v mikä helpotti välejämme.
Nykyäänkin jaamme kaiken siskoni kanssa ja parempaa ystävää ei ole eikä tule. Siksipä päätinkin että itse haluan lapset pienellä ikäerolla jos vain mahd :) Ja tässä sitä nyt sitten odotellaa toista saapuvaksi :) <3
Tietenkin se on itsestä kiinni kuinka jaksaa ym. Ja jos esikoinen on esimerkiksi kova valvomaan tjn niin voi olla aika rankkaa muutenkin saatika että olisi raskaana tai kaksi suht pientä lasta.
Meidän esikoinen on nukkunut 3,5kk ikäsestä täydet 12-13h yöunet koskaan ei oo edes hampaat ym valvottanu niin ehkäpä siksikin halusin niin pian toisen. Tosin esikoisella alkaa olemaan jo vähän uhmaa niin jää nähtäväksi kuinka lähtee sujumaan sitten kun vauva on syntynyt :)
Mulla on mun siskon kanssa vajaa kaks vuotta ikäeroa, ja me on oltu aina ihan parhaat kaverit. Tosin murrosikä oli hankala, mutta itse muutin sitten kotoa pois jo 16.v mikä helpotti välejämme.
Nykyäänkin jaamme kaiken siskoni kanssa ja parempaa ystävää ei ole eikä tule. Siksipä päätinkin että itse haluan lapset pienellä ikäerolla jos vain mahd :) Ja tässä sitä nyt sitten odotellaa toista saapuvaksi :) <3
Tietenkin se on itsestä kiinni kuinka jaksaa ym. Ja jos esikoinen on esimerkiksi kova valvomaan tjn niin voi olla aika rankkaa muutenkin saatika että olisi raskaana tai kaksi suht pientä lasta.
Meidän esikoinen on nukkunut 3,5kk ikäsestä täydet 12-13h yöunet koskaan ei oo edes hampaat ym valvottanu niin ehkäpä siksikin halusin niin pian toisen. Tosin esikoisella alkaa olemaan jo vähän uhmaa niin jää nähtäväksi kuinka lähtee sujumaan sitten kun vauva on syntynyt :)
Danotte
Oman äänensä löytänyt
Meillä on ollut juuri sopiva tuo 1½v. esikoisen ja toisen välillä. Nyt kolams tulossa ja silloin kuopus olisi 1v8kk.
Arki on sujunut hyvin, ehkä senkin takia ettei esikoinen juurikaan ole ollut mustasukkainen. Nyt tytöistä on tulossa lujaa vautia parhaat kaverukset kun kuopus on vuoden ikäinen. Vielä kun pienin alkais kävelemään kunnolla niin sitten täällä vedetään jo rallia
Arki on sujunut hyvin, ehkä senkin takia ettei esikoinen juurikaan ole ollut mustasukkainen. Nyt tytöistä on tulossa lujaa vautia parhaat kaverukset kun kuopus on vuoden ikäinen. Vielä kun pienin alkais kävelemään kunnolla niin sitten täällä vedetään jo rallia
Itsellä on lähinnä omakohtaisia kokemuksia asiasta lapsen näkökulmasta. Mulla on kaksi veljeä, isoveljeen on ikäeroa vuosi ja kolme kuukautta ja pikkuveljeen kolme vuotta. Isoveljen kanssa olimme ylimmät ystävykset, mutta pikkuveljen kanssa meillä ei valitettavasti ollut mitään yhteistä. Lähinnä pikkuveljen kuvioihin tulo ärsytti. Edelleenkin olemme isoveljen kanssa läheisempiä, kuin pikkuveljen kanssa.
Nyt itsellä on 9kk ikäinen poika, ja uusi vauva jo tulossa. Näillä sisaruksilla tulisi ikäeroa olemaan vuosi ja viisi kuukautta, joten olen ihan tyytyväinen tulevaan ikäeroon.
Nyt itsellä on 9kk ikäinen poika, ja uusi vauva jo tulossa. Näillä sisaruksilla tulisi ikäeroa olemaan vuosi ja viisi kuukautta, joten olen ihan tyytyväinen tulevaan ikäeroon.
vuononvaltiatar
Sukkela juttelija
Omassa lapsuudessa minä ja kaksi isosiskoani tulimme kaikki 3v välein. Itse olen aina pitänyt sitä hyvänä. Vanhemmat sisareni pystyivät perääni katsomaan, kun olivat itse jo vanhempia. Mutta molempiin suuntiin ole ihmisten mielipiteitä kuullut,. Joko toivotaan tosi pienellä aikavälillä pienokaiset ja toiset toivóvat useamman vuoden väliin. Noin toivon meillekin sitten joskus.
mimmimami83
Silmät suurina ihmettelijä
noh minulla esikoinen esikouluun menossa parraillaan piakkoin, tuntuu et tälleen kyllä on helppoa, ja lapsella kotona joku joka odottaa kun tulee koulusta.
Ja osaa jo auttaa tarvittaessa :D innolla tekee jo kotitöitä ja auttaa kaikessa.
Ja osaa jo auttaa tarvittaessa :D innolla tekee jo kotitöitä ja auttaa kaikessa.
Marina87
Näppärä viestien naputtelija
Itse olen myös sitä mieltä että pieni ikäero on parempi. Itselläni ja vanhemmalla pikkuveljelläni se 1,5 vuotta ja aina ollaan leikitty yhdessä ja jätetty ulkopuolelle mua 5v nuorempi veli.
Ja näin ollen, meillekkin tulossa toinen ja ikäeroa näille tulee vajaa vuosi.
Ja näin ollen, meillekkin tulossa toinen ja ikäeroa näille tulee vajaa vuosi.
Nyt tuli ihan pakko kommentoida.. että aina sitä voi haaveilla tietystä ikäerosta, mutta ei se välttämättä toteudu! Mekin haluttiin lapsille mahdollisimman pieni ikäero. Tulinkin uudestaan raskaaksi, ja ikäeroa olisi tullut vain 1v 4kk, jos ei olisi mennyt kesken 11. raskausviikolla. Sen jälkeen yritystä kesti lähes vuoden verran ennen kuin tulin uudestaan raskaaksi. Nyt ikäeroa tulee siis 2v 4kk, mikä ei vielä ihan kovin paljoa ole, mutta kuitenkin enemmän kuin oli toiveissa.
Omasta lapsuudesta myös esimerkki. Ei se ero siinä niin pahasti tunnu kun ollaan lapsia, mutta on kyllä etäisen lämpimät välit pikkuveljeen joka oli 13 kun itse muutin jo pois kotoa 18 vuotiaana. Tuo myös aiheutti sen että mun oli todella vaikea hyväksyä että veli on ihan oikeasti jo aikuinen nykyään kun sitä ikääntymistä ei samalla tavalla läheltä päässyt seuraamaan. Eli ei kannata ehkä miettiä sitä eroa vain sen taaperoiän kannalta vaan myös sitä että miten sitten murrosiän tienoilla ikäero vaikuttaa jolloin lopulta ne vahvimmat lenkit sisarussuhteeseen taotaan.
Mulla on ikäeroa sisaruksiini niin, että veli(puoli) on 3,5v vanhempi ja isosiskot (puolikkaita hekin, eivät keskenään verisukua) 8v vanhempia. Veljen kans kyllä joskus leikittiinkin yhdessä, mutta ei olla oltu mitenkään läheisiä. Siskot muuttikin pois kotoa jo kun olin noin 8v eli olivat mulle melko etäisiä, mitä nyt tietty hoitivat mua (pakosta;) paljon kun olin pikkuinen, mut enhän mie siitä ite mitään muista. Toinen siskoista tuli sit isommalla iällä läheiseksi, mut täytyy myöntää, että enpä mie tunne toista siskoani juurikaan.:O Eikä meillä ole muuta yhteistä, kuin nyt se, että kummallakin on lapsia...
No itse toivoin, että tulis lapset suht pienellä ikäerolla. Tulinkin raskaaksi, kun esikoinen oli alle 7kk -menkat eivät olleet ehtineet alkaa ja imetin edelleen! Tämä tuli siis yllätyksenä, joskaan vahingoksi tätä ei voi kutsua, sillä tietoisesti olimme ilman ehkäisyä (ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa). Ajattelin, että tuskin heti tärppää, kun ei menkat oo tullu, mut että jos tärppäis niin sit sais vauva tulla. Toivoin kevätvauvaa, mutta plussa siis tulikin odotettua aiemmin. Aluksi ajoittain tunsin pientä kauhua tulevasta ja jopa ajattelin, että voispa aikaa kääntää taaksepäin. Mutta kunhan totuin ajatukseen niin nämä ajatukset siirtyivät syrjään, ja olen erittäin onnellinen tästä pienestä ihmeestä sisälläni.:))
Tokihan kaksi alle 1,5-vuotiasta vaatii paljon voimia ja eka puoli vuotta on varmasti aika raskasta, mutta luotan itseeni ja ajattelen tuon vaiheen olevan väliaikaista. Niin siis ikäeroa näille pienille ois tulossa vuosi ja 3kk. Olen kyllä antanut itselleni jo valmiiksi luvan yrittää suoriutua helpommalla (esim. jos vauva on yhtä kova tankkaamaan tissiä öisinkin kuin esikoinen, niin suosiolla koitan antaa korviketta pullosta hieman eheämpien yöunien toivossa jne.).
Mutta tuossa pienessä ikäerossa on varmasti puolensa. Uskon, ettei esikoinen osaa olla vielä mustis vauvalle. Odotan, että näistä kahdesta tulee läheiset kaverit toisilleen kun varttuvat suht yhtäaikaa (toivon vieläpä voivani olla pitkään kotona, jotta lapsillakin olisi mahd paljon yhteistä aikaa. EHKÄ sitten jossain vaiheessa sais tulla lisääkin lapsia, joskin nämä kaksi saisivat ehtiä mieluusti 2-3 vuoden ikään vähintään ennen sitä;)). Eivätkä joudu samaan tilanteeseen kuin minä pienenä: että isommat muuttaa jo pois kotoa, kun itse vasta aloittelen koululaiselämää oikein kunnolla.:O
Niinkin olen ajatellut, että mieluummin "teen" lapset ns. yhtä kyytiä mikäli mahdollista, kuin useamman vuoden ikäerolla siitä itsekkäästä näkökulmasta, että koen jaksavani paremmin ne vauva-ajat perätysten. Tuntuis itselle aika raskaalta ensin kasvattaa lapsi muutaman vuoden ikään (yli 4-vuotiaaksi) ja sitten aloittaa kaikki taas ihan alusta; yöheräämiset, imetys jne. Onhan se vaativaa, kun joutuu ehkä jopa useamman vuoden kestämään yövalvomisia sun muuta, mutta noh, vähän aikaahan nämä rakkaat vain ovat pieniä.:)) Meiän esikoinen valvotti ekat 9kk enempi vähempi ja imetyksessä olin täysin kiinni ekat 3-4kk. Ekan puolen vuoden aikana pääsin yksin liikenteeseen (eli toisin sanoen korkeintaan tunniksi kauppaan) kahden käden sormilla laskettavan määrän kertoja. Vaikka poika on luonteeltaan kiltti ja helppo, niin imetys oli haastavaa (maitoa tuli pienet määrät kerrallaan, piti tunnin välein imettää ekat kuukaudet ja yölläkin jopa 5kertaa vielä 4kk ikään asti. Mutta koska halusin imetyksen onnistuvan, en antanut pojalle tuttipulloa eikä hän sitten enää osannutkaan juoda siitä. Ei ollut siis paljon vaihtoehtoja...) ja nuo yöt vaati veronsa. Nyt vasta ollaan päästy nukkumaan oikeesti täysiä öitä, kun opetettiin poika nukkumaan aamuun asti ilman maitoa (nukkuukin noin klo 21.30-8.00). Nautitaan näistä öistä vielä kun voidaan.:D
No itse toivoin, että tulis lapset suht pienellä ikäerolla. Tulinkin raskaaksi, kun esikoinen oli alle 7kk -menkat eivät olleet ehtineet alkaa ja imetin edelleen! Tämä tuli siis yllätyksenä, joskaan vahingoksi tätä ei voi kutsua, sillä tietoisesti olimme ilman ehkäisyä (ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa). Ajattelin, että tuskin heti tärppää, kun ei menkat oo tullu, mut että jos tärppäis niin sit sais vauva tulla. Toivoin kevätvauvaa, mutta plussa siis tulikin odotettua aiemmin. Aluksi ajoittain tunsin pientä kauhua tulevasta ja jopa ajattelin, että voispa aikaa kääntää taaksepäin. Mutta kunhan totuin ajatukseen niin nämä ajatukset siirtyivät syrjään, ja olen erittäin onnellinen tästä pienestä ihmeestä sisälläni.:))
Tokihan kaksi alle 1,5-vuotiasta vaatii paljon voimia ja eka puoli vuotta on varmasti aika raskasta, mutta luotan itseeni ja ajattelen tuon vaiheen olevan väliaikaista. Niin siis ikäeroa näille pienille ois tulossa vuosi ja 3kk. Olen kyllä antanut itselleni jo valmiiksi luvan yrittää suoriutua helpommalla (esim. jos vauva on yhtä kova tankkaamaan tissiä öisinkin kuin esikoinen, niin suosiolla koitan antaa korviketta pullosta hieman eheämpien yöunien toivossa jne.).
Mutta tuossa pienessä ikäerossa on varmasti puolensa. Uskon, ettei esikoinen osaa olla vielä mustis vauvalle. Odotan, että näistä kahdesta tulee läheiset kaverit toisilleen kun varttuvat suht yhtäaikaa (toivon vieläpä voivani olla pitkään kotona, jotta lapsillakin olisi mahd paljon yhteistä aikaa. EHKÄ sitten jossain vaiheessa sais tulla lisääkin lapsia, joskin nämä kaksi saisivat ehtiä mieluusti 2-3 vuoden ikään vähintään ennen sitä;)). Eivätkä joudu samaan tilanteeseen kuin minä pienenä: että isommat muuttaa jo pois kotoa, kun itse vasta aloittelen koululaiselämää oikein kunnolla.:O
Niinkin olen ajatellut, että mieluummin "teen" lapset ns. yhtä kyytiä mikäli mahdollista, kuin useamman vuoden ikäerolla siitä itsekkäästä näkökulmasta, että koen jaksavani paremmin ne vauva-ajat perätysten. Tuntuis itselle aika raskaalta ensin kasvattaa lapsi muutaman vuoden ikään (yli 4-vuotiaaksi) ja sitten aloittaa kaikki taas ihan alusta; yöheräämiset, imetys jne. Onhan se vaativaa, kun joutuu ehkä jopa useamman vuoden kestämään yövalvomisia sun muuta, mutta noh, vähän aikaahan nämä rakkaat vain ovat pieniä.:)) Meiän esikoinen valvotti ekat 9kk enempi vähempi ja imetyksessä olin täysin kiinni ekat 3-4kk. Ekan puolen vuoden aikana pääsin yksin liikenteeseen (eli toisin sanoen korkeintaan tunniksi kauppaan) kahden käden sormilla laskettavan määrän kertoja. Vaikka poika on luonteeltaan kiltti ja helppo, niin imetys oli haastavaa (maitoa tuli pienet määrät kerrallaan, piti tunnin välein imettää ekat kuukaudet ja yölläkin jopa 5kertaa vielä 4kk ikään asti. Mutta koska halusin imetyksen onnistuvan, en antanut pojalle tuttipulloa eikä hän sitten enää osannutkaan juoda siitä. Ei ollut siis paljon vaihtoehtoja...) ja nuo yöt vaati veronsa. Nyt vasta ollaan päästy nukkumaan oikeesti täysiä öitä, kun opetettiin poika nukkumaan aamuun asti ilman maitoa (nukkuukin noin klo 21.30-8.00). Nautitaan näistä öistä vielä kun voidaan.:D
sitruuna86
Oman äänensä löytänyt
Itse olen sisaruksista vanhin, nuorempi siskoni on 3v. 5kk minua nuorempi ja nuorin 5v. 9kk nuorempi. Muksuna nuorin sisko jäi välillä syrjään leikeistä mutta näin aikuisiällä ikäero ei ole haitannut, kaikki olemme läheisissä väleissä. Eli oma mielipiteeni ikäeron suhteen sisaruksilla on että jos mahdollista niin lapset max. 3 vuoden välein mutta tietysti omien voimien mukaan. :)