Kun ei oo muut niin minä kerron miltä minusta tuntuu :)
En aluksi edes kuumeillut, sovittiin vain miehen kanssa että saa tulla. Heti kun ekat menkat alkoi, se iski päälle. Ja tuosta hetkestä on jo yli kolme vuotta . Mun vauvakuumetta toki pahentaa lapsettomuus mutta varmaan se oli sillon alussakin tällästä, ainakin osittain:
Ajatukset menee useaan kertaan päivässä vauvaan, raskauteen ja erilaisiin tilanteisiin mitä vauva tuo tullessaan. Millainen se hetki on kun kerron miehelle olevani raskaana, millaidia tilanteita on kun kerromme tietyille ihmisille raskaudesta tai kun kerron asiakkailleni, miltä vauva näyttää rakenne ultrassa, saanko pidettyä itseni että en osta liikaa vaatteita, miltä tuntuu kun virkaan tai neulon vauvan peittoa niin että puoli valmis työ lepää pullistuvan vatsani päällä. Miltä tuntuu kun synnytys käynnistyy, itkenkö niin paljon saadessani omani ensi kertaa syliin että en näe mitään tai jos joudun sektion, osaako koota itseni nopeasti ja hyväksymään sen, koska pelkään sitä paljon. Miltä näyttää kun mieheni ensimmäisen kerran ottaa vauvan syliinsä ja mitä meidän koirat tykkäävät. Oon nähnyt päässäni monta kertaa, kun laitan vauvan sohvalla makaavan mieheni vatsan päälle ja menen suihkuun. Kun menen vaunulenkille, kun menen neuvolaan, kun kaikki muut nukkuu ja minä olen valveilla vauvan kanssa. . . Näen ja kuvittelen näitä tilanteita usein ja paljon. Ja paljon muunlaisia myös.
Ehkä se kuitenkin kun ensi kerran olemme kotona ja vauva on sylissäni ja tuoksuu ja näyttää täydelliseltä, saa kyyneleet helpoiten silmiini.
Mun kohdalla vauvakuume on riipivää ja hajottavaa, sydäntä särkevää sekä kiduttavaa niin että sydän pakahtuu ja repeytyy irti kun en enäö jaksa odottaa. Kuitenkin samaan aikaan tuntuu perhosia vatsassa ja iloa sekä toivoa.
Omaan vauvakuumeeseebi liittyy myös aika-ajoin kateutta ja arvostelua, mistä en missään tapauksessa ole ylpeä. Kun näkee äitejä toimimasta mun mielestä väärin tai naisia jotka tulevat raskaaksi niin että eivät ole toivoneet sitä tai valittavat oireista.
Aikamoista vuoristorataa, sanonpahan vain :)