Miltä tuntuu synnärillä olo?

Veikkaisin että on sairaalakohtaisia nuo herätysjutut. Minua ei herätelty, mutta aamulla kyllä sitten moitittiin, kun olin antanut vauvan nukkua (saatuani vihdoin nukahtamaan). :\ Yöllä ei kyllä ketään näkynyt ellei kutsunut, yövuorolainen vain kävi illalla esittäytymässä. Päivällä näkyi vähän enemmän, mutta varmasti osittain sektion takia.
 
Mun kohdalla ravattiin kahden tunnin välein, kun vauvan sokereissa oli häikkää. Ei ne naapuri sängyn luonna käynyt kuin vuoron vaihtojen aikana. Et riippuu varmaan tilanteesta.
 
Mä oon synnyttänyt Mikkelissä. Siellä on perhehuoneitakin, mut en oo koskaan varsinaisesti toivonu niihin. Oon sit ollu neljän hengen huoneissa. Välillä ollu tupa täynnä (huh mikä vilske etenkin yöaikaan :hungover:) ja välillä ollu yksin vauvan kans ( aah mikä ihana rauha :happy:) . Ihanaa ku pyykkihuolto toimii ja ruuan saa kannettuna nenän eteen! Ja sit jos ei ollu ehtiny viiä imetyksen tms takia astioita takas niin kohta tulivat huoneen ovelle kuikuilemaan että jokos täällä ollaan syöty, saadaanko viedä astiat?

Vierailuaika oli n.pari tuntia päivässä ja pelkästään oma puoliso,lapset ja isovanhemmat. Vierailut pelkästään käytävällä että lepoa tarvitsevat/kenellä ei vieraita niin saavat olla hetken rauhassa edes. Niin siis mies sai olla osastolla vaikka koko päivän huoneessa jos halusi. Tää oli minusta ihan hyvä käytäntö.

Ekasta lapsesta olin kolme yötä, tokasta kuusi yötä joista viisi vauvateholla ja kolmannesta neljä yötä.

Kahden ensimmäisen vauvan kohdalla ruokailuväli oli max 2-3h ja nyt tämän kolmannen, 2018 syntyneen kohdalla kertoivat heti aluksi että nyt on alettu siirtymään enempi vauvantahtiseen syömiseen että yöaikaan voi tulla yksi 4-5h unipätkä ja muut ruokailuvälit sitten on yleensä luonnostaankin jo lyhyempiä.

Henkilökunta oli loistavaa! Vuoron alussa kävivät aina näyttäytymässä ja sitten jos kävivät huoneessa jonkun luona niin samalla tsekkasivat muutkin.
 
Muokattu viimeksi:
Mä oon varmaan ihan kummajainen kun mulle tuli ihan haikee ja suru olo kun synnäriltä sai kotiin lähteä. Olin 6pvää NKL:lla jaetussa huoneessa. Ei siellä nukkumaan ees oikeen pystyny ei vauva enkä mä mutta silti mä nautin siitä ajasta. Just se kun sai puhtaita vaatteita ja lakanoita ottaa kaapista eikä tarvii ite pyykätä. Ja kun sai nappia painamalla imetysapua kellon ympäri ja ruokaakin monta krt päivässä.

Kyllä mulle tuli jotenki haikee olo lähtee sieltä. Ja kun tajus et nyt ollaan sitten ihan omillaan.
 
peruna86 sanoi:
Mä olin esikoisen kanssa Tayssissa osastolla. Ei valittamista! Olin sairaalassa kaksi vuorokautta ja toisen niistä sain olla yksin kahden hengen huoneessa. Ruokaa tuli säännöllisesti ja oli myös hyvää! Vaatteita sai liata ja vaihtaa mielensä mukaan. Ja apu oli aina kellonsoiton päässä. Menen mielelläni uudestaankin viettään aikaa Tayssin täyshoitolaan! :D
Click to expand...
Voin todellakin allekirjoittaa ko.tekstin! Kuin hotellissa olisi :joyful:
 
Ainoat miinukset (tähän mennessä) karmeista tukisukista ja täysin järjenvastaisesta kuumuudesta! Vaikka sain ikkunapaikan (horottaa apposen auki) ja tuulettimen, niin hiki valuu lotonaan.
 
Mulla on sekä positiivista että negatiivista sanottavaa synnärillä olosta. Enimmäkseen kuitenkin ensimmäistä. Henkilökunta jakautui aika kahtia, oli tosi kivoja ja sitten ihan kamalia. Ruokaa sai paljon, jatkuvasti ois saanut nassuttaa. Meillä oli perhehuone, jossa makasin piilossa ja mies haki mulle ruokaa, huoneeseen ei tuotu. En tainnut olla synnärin käytävällä muuta kuin salista kärrättynä ja pois lähtiessä. Olimme muutenkin synnärillä lyhyimmän mahdollisimman ajan ja kotiuduimme lysynä omasta toiveestani. Oon aika pahasti sairaalakammoinen ja vaadin, että mikäli lapsella ei ole terveydellistä estettä, äkkiä pihalle. Yrittivät eka vähän jarrutella, vaikkei esteitä varsinaisesti ollutkaan, mutta taisin olla sen verran kiukkuinen että päästivät. :hilarious: Synnytyksen jälkeen olimme sairaalan perhehuoneessa noin 30h.
Vaatteet oli pieni miinus, ihan kamalia kaapuja! Onneks ne maksipikkarit oli sentään ihan ookoot, vaikkakin olo tuntui sairaalareleissä kaheksankymmentävuotiaalta mummolta.
Oli kivaa kun sai sen perhehuoneen ja sai olla perheenä tutustumassa lapseen. Imetys sujui hyvin, sain imettää omalla tavallani eikä kukaan tullut nupisemaan tai neuvomaan turhia. Herättelemässä käytiin yöllä pari kertaa imettämään, kun oltaisiin kaikki nukkua pöhistetty menemään, poikakin nukkui synnärillä tosi paljon. Minä makasin sängyssä, imetin, söin ja katsoin telkkaria, että siinä mielessä ihan ookoo. :grin
 
Minä inhosin olla synnytyksen jälkeen siellä lapsivuodeosastolla kun en kestänyt sitä "kyttäämisen" ja jankuttamisen määrää.. Koko ajan joku kävi joko tyrkyttämässä kipulääkkeitä tai kertomassa että pitää imettää.. Eikä kukaan meinannut aluksi uskoa, ettei imettäminen onnistunut kun lapsi oli alhaisesta verensokerista niin raivona ja imuote oli huono. Vasta kun sain yhden hoitajan uskomaan, selvisi että vauvalla on liian kireä kielijänne, jotta pystyisi imemään ja maitoakin alettiin saada pullossa, jotta saatiin verensokeri nousuun.
Olin toki jo ennen synnytystä ollut 4 päivää sairaalassa joten senkin takia alkoi kyllästyttää.. Kolmannen päivän jälkeen kävin kysymässä josko pääsisimme kotiin ja päästiinhän me.
 
Ei se erityisen mukavaa ollut, oli ihanaa päästä 4 päivän sairaalassaolon jälkeen kotiin. En ole aiemmin joutunut olemaan kertaakaan sairaalassa ja senkin takia jännitti etukäteen ihan älyttömästi. Onneksi saatiin sentään olla perhehuoneessa kolmestaan, olisi ollut ihan kauheaa joutua jonkun tuntemattoman kanssa samaan huoneeseen.

Ärsyttävää kyllä oli se kun tuntui että ne kätilöt tunkivat huoneeseen ihan jatkuvasti. Öisin en saanut nukuttua kun vauva ei viihtynyt sekuntiakaan omassa sängyssään, ja päivisin en sitten uskaltanut nukahtaa kun koko ajan sai pelätä että kuitenkin kohta joku räjähtää ovesta sisään. Öisinkin joutui muutaman tunnin välein soittamaan apukäsiä paikalle, ensin sokerimittausten takia ja parina viimeisenä yönä lisämaidon takia. Siinä kun oli 4 vuorokauden sisällä saanut nukuttua yhteensä ehkä huimat 4 tuntia, niin olo oli aika tööt. Sairaalassa tehtiin myös remppaa, joten päiväsaikaan sai kuunnella ihan jatkuvaa poraamisääntä, eikä siinä jytinässä voinut edes yrittää nukkua.

Olin muuten etukäteen luullut, että perhehuoneissa olisi omat vessat ja suihkut, mutta eipä ollutkaan. Onneksi meidän huone sattui olemaan kohtuullisen lähellä käytävällä sijainneita vessoja.

Ja oli muuten tosi ärsyttävää, kun huoneessa melkein katonrajassa oli tv, mutta siihen ei ollut kaukosäädintä! :woot: Olisin luultavasti pysynyt öisin edes hieman vireämpänä, jos olisin voinut sitä töllöttää osan yöstä ja vaihtaa rauhassa kanavia.

Plus ikkunaverhot ois ollu kivat, niin olisi saanut huoneen pimeämmäksi. Pelkät sälekaihtimet oli yhtä tyhjän kanssa kun aurinko alkoi paistaa jo ennen neljää yöllä.

Onneksi kätilöt oli mukavia ja ne neljä päivää hujahti tosi nopeasti.
 
Oli kamalaa jäädä yksin, kun mies illalla lähti kotiin. Kotiin halusin. Toisaalta oli mukavaa kun oli niin hyvää ruokaa ja mukava henkilökunta, lisäksi tuntui että ollaan vauvan kanssa hyvässä hoidossa.
 
TAYSissa ruoka oli hyvää, ja jääkaappi täynnä välipaloja 24/7. Itse kävin joka yö 4-5 aikaan syömässä... :grin oltais päästy potilashotelliin, mutta en halunnut kun koin tarvitsevani apua imetyksen ja muun kanssa niin paljon. Ja niin tarvitsinkin. Hoitajan kutsukelloa tuli soiteltua aika monta kertaa päivässä, käytännössä aina kun aloin imettämään. Oli kiva, kun sai kysellä jatkuvasti kaikkea ”tyhmää”. Perhehuone meillä olibtoiveena, mutta sellaiseen ei päästy. Miinuspuolena oli se, että huoneessa oli aina jotkut valot päällä, myös yöllä, ja yöllä lähes koko ajan joku ramppasi huoneessa (meni ikävästi ristiin minun ja huonetoverin tarpeet). Hoitajat oli mukavia, vaikkakin eräs tuntui tuputtavan ihokontaktia liikaa. 2 lähes unettoman yön ja päivän jälkeen sain lapsen nukkumaan omassa sängyissään ja sain vihdoin nukkua itse pari tuntia. Tästä sain heti palautteeksi että lapsen pitäisi olla ihokontaktissa kun se on niin tärkeää... Olisin myös toivonut hoitajilta enemmän avoimuutta; miksi mitataan jotain ja onko jokin huolestuttavaa jne. Mutta muuten ei moitittavaa. :) 3 yötä oltiin, koska en halunnut vielä kahden jälkeen lähteä pois kun vauvan syömisen kanssa oli ongelmia.
 
Takaisin
Top