Miltä tuntuu synnärillä olo?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Miltä teistä tuntuu olla sairaalassa? Varsinkin synnytyksen jälkeen siis. Oliko kiire kotiin, tuntuiko hyvältä olla siellä tai oliko se suorastaan ahdistavaa?

Itse taisin olla hormoneista ja puudutteista/lääkkeistä (ja pettymyksestä) vähän sekaisin. Itkin tosi herkästi ja kai jossain kohtaa sanoin haluavani kotiin, vaikka se ei ollut likimainkaan mahdollista siinä vaiheessa. Toisaalta tuntui turvalliselta olla siellä ja kun ensimmäiset päivät olin sektiosta huonossa kunnossa ja vauvan ihokin vähän kellastui en olisi uskaltanut edes lähteä kotiin paljoa aiemmin kuin sitten lähdin. Sinällään sairaalassa olo ei tuntunut ikävältä.
 
Kamalalta. Inhoan sairaaloita, etenkin jos itse joudun olemaan potilaana. Toiveena olikin mahdollisimman nopeasti kotiin. Inhosin, että käskytettiin koko ajan, ruokailu toimi erittäin huonosti ja en saanut olla vauvani kanssa. Ainut asia joka olisi voinut mennä vielä kurjemmin, oli se, että mies ei olisi saanut olla kanssani yötä päivää auttamassa minua.
 
Olihan se kiva kun joku huolehti (sektiosta kipeänä olin minäkin) ja ruokaa kannettiin eteen monta kertaa päivässä, sitä oli riittävästi ja oli muuten hyvää. :p Puhtaan koltun sai hakea hyllystä ja likaisen heittää pyykkisäkkiin muiden hoidettavaksi.

Tylsempi juttu oli epämukava sairaalasänky, yövalo joka ei toiminut ja huonetoveri, jonka pelkäsi öisin herättävänsä. Vieraat isovanhempia lukuunottamatta olivat kielletty; olisin kaivannut ystävien seuraa. Naapuri ei niin säännöistä välittänyt, vaan hänen luonaan kävi paitsi oma perhe, myös ystäviä vaikka kuinka paljon.

Meillä oli yhteinen kylppäri viereisen huoneen kanssa ja joku aina välillä unohti avata meidän puoleisen oven lukon - vähänkö turhauttavaa. Vauvasta otettiin paljon verikokeita, se ei tietenkään ollut kivaa.
Kätilöistä otin kaiken irti ja pyysin imetysneuvontaa kaikilta, jotka astuivat huoneeseen. :grin

Olihan se taivaallista päästä kotiin omaan sänkyyn ja rauhaan, siellä pystyi nukkumaan paremmin ja istumaan sohvan nurkassa imettämässä ja katsomassa Netflixiä. :wink
 
Sairaalassa oli täyttä ja meidän huoneeseen oli ahdettu 4 äitiä ja 4 vauvaa, joten ympäri vuorokauden oli valot päällä ja koko ajan vähintään yksi vauva huusi. Toisella puolella käytävää oli perhehuoneita, joissa samankokoisessa huoneessa oli vain yksi äiti ja yksi lapsi, ja toisella puolella käytävää oli huoneissa 4 äitiä ja 4 lasta. Vieraat olivat erittäin ikäviä, kun huoneessa oli yli 20 henkeä kerralla, oli meteli melkoinen. Siinä lähinnä toivoi, että siellä olisi ollut raja, että äitiä ja vauvaa saa olla katsomassa kerralla vain yksi ihminen, tai sitten saavat mennä vaikka kahvioon möykkäämään.

Minulla ei vieraita käynyt, koska minut passitettiin Helsingistä Hyvinkäälle synnyttämään (ai että itse saa valita missä synnyttää, hah mikä vitsi), eikä kukaan niin kauas lähde vierailemaan. Toisaalta ihan hyvä, että huoneessa oli edes yksi, jolla ei rampannut väkeä möykkäämässä, ja totesi siellä toinenkin äiti, että hän kieltää perhettään tulemasta uudestaan, kun ei tuota meteliä hänkään jaksa.

Sairaalan vessasta tuli vain jääkylmää vettä ja sänkyni päässä olevan lampun katkaisija oli rikki. Ne eivät haitanneet, tiesi vain mennä kauemmaksi toiseen vessaan, koska jäätävällä vedellä alapesu oli tuskaa, ja valot - no valot olivat huoneessa muutenkin jatkuvasti päällä.

Kivaa oli se, että ruoka tuli valmiina nenän alle, ja hoitaja herätti kahden tunnin välein syöttämään lasta, jos oli sattunut metelistä huolimatta torkahtamaan hetkeksi. Ei siis tarvinnut itse huolehtia syömisistä ja heräämisistä, se oli todella iso plussa.
 
Me päästiin molempien synnytysten jälkeen Tampereella potilashotelliin toipumaan kun oltiin ensin toivuttu synnytyssalissa se määrätty aika, olikohan 4h. Oma huone, mies mukana, ruokaa riitti - ei voi valittaa. Synnytyssalissa oltiin saatu olla aika rauhassa, syömistä toivat (ja omenamehua samppanjalaseista!) ja käväisivät välillä tsekkaamassa vauvan ja äidin voinnin.

Ekasta oltiin hotellissa puolitoista yötä kun päästiin sisään vasta aamuneljän aikaan ja tokasta kokonaista kolme kun uusi nuori lääkäri halusi seurata bilirubiinia (vaikka vauva oli virkeä, heräsi syömään eikä edes kellertänyt). Olisin halunnut nopeammin kotiin esikoisen luo mutta onneksi oli mummola ja vikan yön olin vauvan kanssa kahdestaan kun mies meni esikoisen kanssa kotiin. Menihän se kun otti loman kannalta, tärkeintä oli että miehen kanssa saatiin rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneen yhdessä. Potilashotellista ei ole pahaa sanottavaa! :)
 
Mä olin esikoisen kanssa Tayssissa osastolla. Ei valittamista! Olin sairaalassa kaksi vuorokautta ja toisen niistä sain olla yksin kahden hengen huoneessa. Ruokaa tuli säännöllisesti ja oli myös hyvää! Vaatteita sai liata ja vaihtaa mielensä mukaan. Ja apu oli aina kellonsoiton päässä. Menen mielelläni uudestaankin viettään aikaa Tayssin täyshoitolaan! :D
 
Siis miten teidän muiden sairaaloissa ruokailut toimi, kun jokaisella on siitä pelkkää hyvää sanottavaa?!

Minulla oli nälkä koko ajan, kun ei saanut ruokaa ja kahviostakaan ei saanut kuin ylihintaisia suklaapatukoita ennen klo 18. Eikä sairaalan lähellä ollut mitään paikkaa, mistä mies olisi voinut hakea ruokaa.

Ruoka siis tuotiin käytävään kärryillä, josta piti itse hakea. Ruoka oli paikalla 10 min, jos istuit vessassa tai syötit vauvaa, jäit ilman ruokaa. Kolmesti kävi sanomassa tuletko syömään, tule nyt syömään, kohta viedään pois. Sanoin, vauvan vaipanvaihto kesken, en voi kesken jättää niin jakelija oli erittäin närkästynyt. Minun piti myös mennä lapsen osastolle syöttämään ruoka-aikoina, joten oma ruokailuni jäi syömättä, koska ruokaa ei saanut muulloin mistään syystä. Lisäksi ruoka oli pahaa eikä sitä saanut annostella itse. Kahvia sai kahdesti päivässä ja oli kuin olisi seisonut termarissa kaksi päivää. Eväitäkään ei ollut kuin mehua, kun kaikki sanoivat että siellä saa ruokaa usein eikä tarvitse olla nälissään.

Huoneessa ei myöskään saanut olla hetkeäkään rauhassa, koko ajan joku koputti jollain olemattomalla asialla. Ainoan yön, jonka vauva vietti kanssamme huoneeseessa, hän huusi suoraa huutoa aamu puoli 7 asti. Emme saaneet nukkua koko päivänä yhtään, vaikka sanoin asiasta useaan otteeseen.

Vieraita ei onneksi saanut käydä, olisin kyllä kieltänyt tulemasta muutenkin. Niin kiire koko ajan ja hoputettiin sinne ja tänne ja mihinkään ei saanut apua. Kaikki piti tehdä itse,vaikka ei pystynyt edes itsenäisesti kävelemään. Kysyin lakanoiden vaihdosta, viittasi kintaalla että lakanakaappi on käytävän perällä ja pyykkihuone tuolla päin, etsi sieltä itse. Jäi vaihtamatta, en kyennyt sellaiseen. Muistan yhden mukavan henkilön, joka oli noina päivinä töissä, joka kohteli hyvin ja oli ystävällinen.
 
Meillä sai ruokaa minusta todella usein, hyvä kun kerkesi edellisen syömään kun seuraava ruokatarjoilu oli taas käytävällä. Kaikkea en yleensä saanut alas itse, sen verran paljon sitä oli. Lisäksi osaston jääkaapista olisi saanut hakea leipää, jugurttia ja luumusosetta keskellä yötäkin, jos olisi ollut nälkä, mutta ainakaan minulla ei ollut.
 
Suski75 sanoi:
Meillä sai ruokaa minusta todella usein, hyvä kun kerkesi edellisen syömään kun seuraava ruokatarjoilu oli taas käytävällä. Kaikkea en yleensä saanut alas itse, sen verran paljon sitä oli. Lisäksi osaston jääkaapista olisi saanut hakea leipää, jugurttia ja luumusosetta keskellä yötäkin, jos olisi ollut nälkä, mutta ainakaan minulla ei ollut.
Click to expand...

Meillä oli sama. Synnytin kaikki kolme Tyksissä.
 
Taysissa ruoka tuotiin huoneeseen, tarjotin piti itse palauttaa kärryyn, mutta senkin tarvittaessa joku haki, jos oli vauvan kanssa hommat kesken. Ruoka sairaalassa on minusta ollut aina hyvää ja annokset riittävän kokoisia. Päivällisellä pieni jälkiruoka on minusta iso plussa. (Myös lapsille on osastoilla ruoka maistunut pääsääntöisesti paljon paremmin kuin kotona.. :D )

Kahvia sai itse keitellä juuri niin paljon kuin halusi juoda, siitä tosin taisi olla joku pieni kahvimaksu.. jääkaapista sai ympäri vuorokauden ottaa omatoimisesti leipää, jugurttia, mehukeittoja ja hedelmää. Valikoima vaihteli vähän päivän ja kellonajan mukaan.

Minulla on molemmilla kerroilla ollut oma huone. Kaksosten kanssa olin pari yötä huonekaverin kanssa, mutta kun molemmat joutuivat sinivaloihin, siirrettiin minut yksityishuoneeseen, kun ei kaikki valokaapit ja sängyt muuten olisi mahtuneet olemaan. Sinänsä minua ei huonekaverit olisi edes haitanneet, mutta olihan se kiva olla yksin. Taysissa huoneet ovat kahden hengen huoneita.

Vierailuajoista on aina joustettu minusta ihan hyvin tilanteen mukaan. Kätilöt ovat pääsääntöisesti olleet mukavia. Minä olen kyllä ihan tykännyt olla sairaalassa, vaikka toki aina on ollut mukava kotiinkin lähteä. :) Viime kerralla ilmoitin jo mennessä, että ainakin pari yötä haluan olla, ei ole mikään kiire kotiin... :D
 
Mun kokemuksen mukaan myös Tyksissä sai ruokaa tarpeeksi ja riittävän usein. :) Ja tosiaan ruuan sai hakea myöhemmin, jos ei pystynyt, kun kärry oli paikalla. Ainoa valittamisen aihe on sosekeitot, jotka oli ainoa ruoka mitä sain (vellin lisäksi) alkuun ja jotka maistui kaikki samalta. (Sektion takia oli epiduraali eikä sen kanssa ilmeisesti saa syödä mitään kiinteää.)
 
Vargynja sanoi:
Mun kokemuksen mukaan myös Tyksissä sai ruokaa tarpeeksi ja riittävän usein. :) Ja tosiaan ruuan sai hakea myöhemmin, jos ei pystynyt, kun kärry oli paikalla. Ainoa valittamisen aihe on sosekeitot, jotka oli ainoa ruoka mitä sain (vellin lisäksi) alkuun ja jotka maistui kaikki samalta. (Sektion takia oli epiduraali eikä sen kanssa ilmeisesti saa syödä mitään kiinteää.)
Click to expand...

Pieni korjaus ettei jää väärää käsitystä: Epiduraalin kanssa saa syödä ihan normaalia ruokaa. Vellit ja soseet ovat ihan sen sektion takia, koska alkuun pitää varmistaa että suoli alkaa toimimaan eikä tule suolitukoksen oireita. Kun suoli vetää eikä okseta, voi siirtyä epiduraalista huolimatta kiinteään ruokaan. :happy:
 
Kauheeta toimintaa teidän sairaalassa, Enni. Itse olen työskennellyt eri sairaaloissa ja kaikissa on varmistettu, että joka ikinen saa ruokaa. Synnyttänyt äiti tarvitsee paljon energiaa! Tuollaisesta kohtelusta pitäisi ehdottomasti antaa palautetta.
 
Mä olin ihan tyytyväinen vaikkakaan ei paljoa tullut nukuttua. Olin naistenklinikan vanhassa osassa osastolla kahden hengen huoneessa ja koko kesän pahimmat helteet, ilmanvaihto hoidettiin tyylikkäästi ikkunat auki ja valkoinen tuuletinrotisko nurkassa pyörimässä.

Kroppa oli jotenkin niin jumissa tunnin ponnistamisesta, et sängystä nousu oli tosi hankalaa eikä siinä jeesannut se sairaalasängyn outo patja yhtään. Muuten ei sillain vaivannut juuri mikään.

Sääliks kyl kävi viereisen 6 hengen huoneen väkeä niillä helteillä.
 
Esikoisen kanssa sairaala-aika oli ehdottomasti positiivinen kokemus (Kiitos Oulaskangas!), saa nähä onko nyt eroa ku menee isoon yliopistolliseen sairaalaan tämän toisen kanssa..

Mutta tosiaan, kolme yötä olin osastolla sillon eikä edes tuntunu että ois varsinaisesti sairaalassa, tosi kodinomainen paikka ja tunnelma, hyvä & riittävä ruoka ja mahtava henkilökunta! :)
 
Miinie sanoi:
Pieni korjaus ettei jää väärää käsitystä: Epiduraalin kanssa saa syödä ihan normaalia ruokaa. Vellit ja soseet ovat ihan sen sektion takia, koska alkuun pitää varmistaa että suoli alkaa toimimaan eikä tule suolitukoksen oireita. Kun suoli vetää eikä okseta, voi siirtyä epiduraalista huolimatta kiinteään ruokaan. :happy:
Click to expand...

Okei, hyvä tietää. :) Olin ehkä tehnyt epiduraalipäätelmän, kun sain tavallista ruokaa sen jälkeen kun epiduraali oli otettu pois.
 
Eipä sitä yleensä kauheasti selvennetä että miksi menee vellit/nestemäinen ja usein on juuri puudutuksetkin päällä. Ihan looginen olettamus :)
 
Sairaalassa olo sinällään ei oo häirinnyt mua lainkaan. Tykkään siitä, että saa ruoan valmiina, saa vaihtaa puhdasta vaatetta ja olla mukavissa lökövaatteissa jne. :p sai pesiä vauvan kanssa kahdestaan<3

Kääntöpuolena...
- ei ole oma sänky -> nukuin huonosti
- huonekaverit. Haluaisin aina oman huoneen. XD tosin joka kerralla oon saanut olla ainakin osan ajasta omassa huoneessa.
- se että herätetään 3h välein syöttämään vauva (eli vaikka oisin syöttänyt vauvaa vaikka kuinka pitkään ja voisin nukkua niin hoitaja saattaa tulla herättämään ja kysymään olenko imettänyt kun edellisen imetyksen alkamisesta on 3h.....)
- hormonit. Niiden takia ikävä kotiin. Vaikka olikin kivaa "lomailla" sairaalassa.

Kahden kanssa jouduin olemaan viisi yötä sairaalassa, yhden kanssa kolme yötä, yhden kanssa toivoin polikliinistä, mutta oltiin yksi yö kun vauva syntyi illalla.
Kyllä se kotiinlähtö oli juhlaa useamman yön jälkeen kuitenkin. <3
 
Onkohan nuo herättelyt sairaalasta riippuvia? Kaksosten kanssa kätilöt halusivat tietää tarkkaan kellonajat ja määrät, mitä oli syöty ja milloin, koska olivat keskosia ja painot putosivat alkuun, mutta kolmannen kanssa kätilö kävi kerran vuorossa vain esittäytymässä ja tarkistamassa vauvan. Muuten sai olla ihan rauhassa. Joku muisti kysyä, onko vauva syönyt minusta hyvin tai onko jotain muuta mieltä painavaa. Ei ollut kyllä mitään huolia tuon lapsen kanssa missään vaiheessa, joten ehkä siksikin antoivat niin rauhassa olla.. :)

Sairaalan sängyt ovat kyllä varsin kamalia nukkua!
 
Takaisin
Top