Miltä sinusta tuntui kun sait tietää olevasi raskaana?

Onnen ja jännittyneisyyden yhdistelmä. Perhosia lenteli mahassa. 🦋 Ehti hihkua ja miettiä, oliko se nyt hyvä ajatus sinä aikana kun viiva piirtyi tikkuun.
 
Olin huojentunut, minä pystyin siihen! Olin erityinen ja ehjä! Joulukuinen lupaus tulla oli oikeasti totta. Testitikkukin todisti sisäiset tuntemukseni aidoiksi 😃.
Tuntui äärimmäisen ihanalle, ja se keskenmeno pelko alkoi samantien!
Ja edellisenä päivänä mies oli minulle todennut yrityksensä (reissattiin 6kk kahden maan välillä yrittäen ajoittaa tapaamiset tallenteluineen) hänen osaltaan minunkin kanssaan saavan riittää tähän kiertoon. Ei kuulemma kannattaisi, kun vieläkään ei ollut tärpännyt...
Mietin päivän tai kaksi kerronko koko asiasta.
(Mies oli yrittänyt lasta vuosikausia exvaimonsa kanssa, inseminaatioita, ivf/pas-siirtoja myöten, lopettaen kaiken sen "turhan touhun" avieroon yli 10 v sitten)
Päätin kertoa, otin kuvan testistä...totesin kai samalla että helmikuun loppuun mennessä olisi lapsi sylissä, jos kaikki menisi siihen saakka hyvin.
Nyt 12+2 ja kaikki ok, km-pelko on kutistunut murto-osaan noista tikkutestihetkistä.
Mies on olemassa sopivasti taustalla, oli uutisen kuultuaan viikon "valeraskaana" kaikkien mahd oireiden kera ja kyllästyi moiseen ajan hukkaamiseen!
Nyt halua kuulla ainoastaan tulevan perilisensä sukupuolen, jos sen selville jollakin konstilla saan, ja ne muut naisten raskausjutut kuuluvat vain minulle. Voi odottaa kuulemma kaikessa rauhassa siihen saakka että pääsee perillisensä aikanaan näkemään, nyt hänestä kun ei sairaala ja lääkärikammoisena olisi juurikaan apua.
Raskauden nyt päivä päivältä edetessä osaan nauttia sen mukanaan tuomista näistä "meidän naisten" oirejutuista, peloista, epävarmuudesta, hengästymisestä portaissa, hassun tuoksuisesta koirasta ja mikä ihaninta jo näin ennakolta kaikista pienen ihmisen kasvuun liittyvistä iloista ja suruista. Tunnen niin eläväni, ensimmäistä kertaa olen ehjä, sen se tuplaviiva silloin todisti!
 
Muokattu viimeksi:
Tuota plussauspäivää on ihana muistella! Olin vaan niin äärettömän onnellinen ja iloinen siinä hetkessä, ja vaikka taustalla oli aiempia menetyksiä, oli niistä raskauksista poiketen oudon rauhallinen olo ja varmuus siitä että tällä kertaa tämä onnistuu. Jälkeenpäin tuo varmuus on kylläkin karissut hyvin pois ja huoli on melkein koko ajan jostain asiasta. 😅
 
Mä olen ollut molemmilla kerroilla järkyttynyt, innoissaan ja pienessä shokissa. Ensimmäisestä rauhoittelin itseäni, et tämä on vielä peruttavissa kun on niin alussa. Molemmat toivottuja ensimmäistä yritettiin vuosi, toinen vähän yllätys kun viisi vuotta ilman ehkäisyä välissä. Nyt vanhempi jo täysi-ikäinen.
 
Vähän epäuskoinen. Olin vähän aavistellut olosta että saattaisi olla tärpännyt, mutta kun viivat tuli tikkuun, niin lähinnä herätti ihmetystä, että miten se nyt noin. Menin sanomaan miehelle että meille on varmaan vauva tulossa ja aloin itkeä jotain shokki-itkua. Vieläkään epäusko ei ole vaihtunut onneen, on jotenkin skeptinen mutta varovaisen toiveikas olo.
 
Takaisin
Top