Milloin sinusta tulee/tuli äiti?

Variant_

Variant_

Oman äänensä löytänyt
Mietin jo tulevaa äitienpäivää ja sitä, miten sitä haluan itse viettää. Itse koen jo olevani äiti, vaikka esikoiseni ei vielä ole fyysisesti syntynytkään. Oma äitiyteni alkoi sillä hetkellä, kun näin tikussa kaksi viivaa. Asia konkretisoitui kaksi viikkoa tämän jälkeen, kun pääsin ensimmäiseen ultraan ja näin pienen sydämenalun sykkivän.

Milloin sinusta tulee/tuli äiti? Sinä hetkellä kun plussasit, silloin kun näit sykkivän sydämen ultrassa, kun kuulit ensimmäisen kerran tulevan lapsen sydänäänet, vai esim. vasta siten, kun lapsesi ensimmäisen kerran hengittää/hengitti ilmaa kohdun ulkopuolella?

Olen kuullut keskusteluita, joissa jotkut ovat sitä mieltä, että esim. äitienpäivänä ei voi vielä odottavaa äitiä onnitella, koska hän ei vielä ole äiti. Huonoin kuulemani argumentti asian puolesta on :"Sikiö voi vielä kuolla kohdussa tai synnytyksessä, ennen kuin se on syntynyt, joten eihän ihmistä, jolla ei vielä oikeasti ole lasta, voi äidiksi onnitella". Mitä miltä olet tästä? Onko odottava äiti jo äiti vaiko ei? Saako häntä onnitella vaiko ei?
 
Itse ainakin koin olevani äiti jo kun plussasin. En kyllä välttämättä itse odottavaa äitiä äitienpäivänä onnittelisi, ellei olisi minulle kovin läheinen - mutta enpä minä tietenkään äitienpäivänä onnittele muutenkaan kaikkia äitejä vaan vain omaani ja mummoani :)

Toisethan tuntuu ohittavan paitsi kohtuun kuolleet niin myös elävänä syntyneet ja nuorena kuolleetkin "olemattomina" lapsina. Kyllä minusta voi olla äiti silti, vaikka ei olisi elävää lasta sylissään saanut pidelläkään. Kuitenkin ainakin itse kokisin konkreettisena lapsen menetyksenä myös lapsen varhaisen kuoleman kohtuun. Kemiallisen tai tuulimunan voisin vielä ohittaa sillä "sitä sattuu, ei se ollut lapsi" olankohautuksella, mutta en kehittymään lähtenyttä lasta.

Kai tämä on sama asia kuin esim. elämän alkukin, toisille elämä alkaa jo heti kun munasolu ja siittiö yhtyvät. Toisten mielestä eläimilläkään ei ole "sielua." Minusta jokaisella on oikeus vetää itse oma rajansa ja muiden pitäisi tajuta pitää päänsä kiinni, jos eivät osaa muuta kuin vähätellä. Vaikka siihen omaan mielipiteeseen onkin jokaisella oikeus.
 
Ite koin sen äitiydentunteen heräävän raskauden puolivälin paikkeilla kun rupesin tuntemaan vauvan. Vaikeetahan sitä oli enää pakoilla kun maha alko pyöristyä, ihmiset ympärillä tiesi raskaudesta ja vauva muistutteli olemassaolostaan potkiskelemalla. Vaikka vauvaa ei vielä olla tavattukaan niin sille jutellaan ja kommunikoidaan kosketuksella mahan läpi. Kyllä me ollaan miehen kanssa nyt jo isä ja äiti vaikka vielä jotain odottamatonta tapahtuis ja vauva ei syntyiskään elävänä. Meillä vauva ehtii syntyä ennen äitienpäivää tai viimeistään äitienpäivänä, mutta vaikka ei ehtiskään niin haluaisin silti viettää äitienpäivää. Kyllä odottava äiti on mun mielestä äiti siinä missä muutkin äidit!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä en jotenkin ehkä koe vielä olevani äiti (nyt ensimmäistä lasta odottaessani) ihan samalla tavalla, kuin varmaan sitten kun lapsi on syntynyt.
Mutta jollain asteella kuitenkin... :)

Ja kyllä minusta äitienpäivänä voi onnitella jo odottavaakin äitiä.
 
Tää on muuten jännä, meillä kun yritin tulevaa isää isänpäivänä onnitella niin hän oli lähinnä hölmistynyt että eihän hän oo isä vielä. Ja siis joka tapauksessahan hän on isä kun hänellä on kolme lasta jo ilman tätä tulevaakin, ei vaan minun kanssani :grin Hän kokee tulevansa isäksi vasta kun lapsi syntyy. Mutta kai se on miehillä kuten naisillakin vähän eri, ihmiset kokee asiat niin eri tavalla. Ja luulis että naiset keskimäärin tajuaa että on lapsi tulossa vähän aiemmin / eri tavalla kuin miehet.
 
mulla on vähän erilaisempi tarina (tällä äitiyden saralla) kuin useimmilla, kerronpa sen kuitenkin :)

musta tuli ekan kerran äiti syksyllä 2007, kun mieheni poika alkoi kutsumaan mua äidiksi.. hänen oma äitinsä kuoli vuotta aikaisemmin ja ajan saatossa hän on unohtanut asioita äidistään, muttei kuitenkaan sitä, että hänellä on ollut se oikeakin äiti. sit olinkin vähän hölmistynyt, kun mua onniteltiin tytön synnyttyä "vihdoinkin sinusta tuli äiti"-kommenteilla, mähän olin ollut äiti siihen mennessä jo yli neljä vuotta. ehkä mulle tytön kohdalla äitiys tuli konkreettisemmin, kun hän syntyi. luulen, että samallai menee nytkin :)
 
Oivoi ihanaa, olin hetkeksi unohtanut että äitienpäivä on tosiaan lähellä laskettua aikaani <3. Todennäköisesti vaavi ei ole silloin vielä tullut maailmaan, joten ehkäpä tuleva äiti voisi käyttää äitienpäivää loistavana tekosyynä hemmotteluun. Olisi ihana mennä vaikka hyvin syömään ja hemmotteluhoitoon. Tosin saa nähdä miten siinä vaiheessa jaksaa enää mitään muuta kuin löhötä :D.
 
Mutta vielä tuohon alkuperäiseen: kyllä mielestäni odottava äiti on jo äiti, tai ainakin hiljalleen tulossa sellaiseksi. Tuollaiset "vauvalle voi tapahtua jotain" -uskomukset ovat kyllä aivan käsittämätöntä shaibaa, josta voi helposti iskeä ahdistusta vähän herkemmälle odottajalle.

Itselläni äitiolo tulee aina välillä tosi voimakkaasti, kun paijailen vatsaani ja ajattelen vauvaa. Uskomatonta miten voimakkaita tunteita voi jo niin pientä olentoa kohtaan olla, vaikka sitä ei ole kertaakaan nähnyt.
 
Konkreettisesti alan tuntea itseäni äidiksi oikeastaan vasta nyt, n. kuukausi pojan syntymästä, kun ollaan tutustuttu toisiimme ja alkaa oppia tuntemaan tuon ihanan pikku olennon yksilöllisiä piirteitä. Odotusaika oli vielä sellaista, että en oikeastaan tiennyt, enkä siis yrittänytkään tietää vielä, minkälaista elämä tulee olemaan äitinä. Toki se oli myös aikaa, jolloin se äitiys pikku hiljaa alkoi heräilemään ja kehittymään. Synnytys kävi myös niin suurissa hormonihuuruissa, että vasta tässä myöhemmin on alkanut tajuamaan mitä oikeasti on tapahtunutkaan. Mies synnytyssalissa silloin pojan tultua ulos sanoi, että on ylpeä minusta. Mää alan tajuta ja tuntea sen ylpeyden tästä kokemuksesta vasta nyt.. :)

Tietenkin myös odottava on äiti, sitä on vaikea määritellä mihinkään yleispätevään rajaan milloin voi kutsua äidiksi ja milloin ei. Tärkeintä ehkä myös se, mitä ihminen itse kokee.
 
Itse koin tulleeni äidiksi vasta ensimmäisen lapsen synnyttyä- siinä ikään kuin syntyi äidiksi samalla.
Mutta yhtälailla koen että es kuolleen lapsen saanut on äiti, vaikka ei ikinä elävää lasta käsilleen saisikaan.
Äitiys on se sydämeen rakentunut uusi ulottuvuus lasta kohtaan-oli sitten odottava, synnyttänyt, adoptoitu, sijoitettu tai "bonus-lapsen äiti". Ja se tietysti kasvaa ja rönsyilee ajan kanssa.
Dellan kokemus kertoo hyvin kuinka äitiyttä on monenlaista, ja kommentoijilta monesti puuttuu silmää nähdä niitä sävyjä- hyvällä tarkoitettu kommentti saattaakin olla loukkaava..
 
Tottakai odottava äiti on jo äiti, hänhän joutuu huomioimaan lapsen koko ajan, oikeastaan enemmän kuin syntymän jälkeen. Siis kun nyt vastuuta voi jo jakaa isän kanssa, ja välillä jättää hetkeksi hoitoon, mutta odottaessa se lapsi on mukana koko ajan, esim. töissä lounaalla vaikuttamassa siihen mitä syöt... Ja se olet tasan sinä joka oksentaa, sinä jota potkitaan, sinä jota närästää...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Itse en kokenut olevani äiti, kun plussasin. Tai ehkä pelkäsin ajatella niin jos jotain tapahtuukin. Silloin ajattelin enemmän, että "meille tulee vauva". Mutta kun raskaus eteni ja aloin tuntemaan liikkeet niin ajatuksiin hiipui ajatus "musta tulee äiti". Ensimmäistä äitienpäivää vietettiin silloin kun vauva oli vielä masussa, tästä meni pari viikkoa kun vauva oli oikeasti sylissä. Kun ensimmäisen kerran sain esikoiseni syliini ajattelin vain "olenko mä ihan oikeasti äiti? Sinä teit minusta äidin" :Heartred
 
En oikein uskaltanut ajatella olevani äiti, ennen kun vauva oli syntynyt. Miehelleni olin valmis ostamaan isänpäiväkortn ja lahjan, mutta hänkään ei uskaltanut vielä silloin kutsua itseään isäksi.

Nyt odotan innolla äitienpäivää. :)
 
Minusta tuli äiti, kun sain pienokaisen rinnalleni. :) Siihen asti ajatteli juuri niinku Tiutsi edellä kirjoitti, et "minusta tulee äiti".
 
Minusta tuli äiti kun esikoiseni syntyi ja sain hänet viereeni, en raskausaikana vielä osannut ajatella itseäni äitinä :)
Nytkään en tätä 2. osaa kuvitella lainkaan, siis että olen pian 2 lapsen äiti?! Synnytyksen jälkeen se tunne vasta mulla laukeaa <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mä uskon, että tää mun äitiys kasvaa ja muuttuu koko ajan, niin pitkään kuin vaan elän. Luultavasti se tunne, joka jo nyt on, vielä vahvistuu ja voimistuu sitten, kun lapsen saa ekan kerran iholle. En millään malta odottaa sitä hetkeä <3
 
Mulla vähän sama kun muutamalla muullaki et vasta kunnolla tunsin olevani äiti kun poika oli syntyny..enkä varmaan ihan heti sillonkaan mut ei siinä sit enää kauaa menny...odotus aikana en oikeen osannu ajatella itteäni äitiks vielä...juuri niinku joku sano et "minusta tulee äiti" oli odotus ajan fiilis... :)
 
Tunsin olevani äiti ennen poikaa...kun tulin raskaaksi ja poika syntyi, en kuvitellut itseäni enää äidiksi, jotenkin se ei enää tununut siltä. Aluksi en osanut edes sanoa "äiti sitä ja tätä" automaattisesti puhuin omalla nimelläni, mutta nykyään kyllä koen olevani äiti. Äitiys kasvaa ja muuttuuu koko ajan. Ihanaa olla äiti myös huonoina päivinä <3
 
Takaisin
Top