evess93
Silmät suurina ihmettelijä
Oon uusi käyttäjän täällä. Tai en ihan uusi, kauan olen täällä ollut, mutta en ole keskusteluosiota osannut käyttää joten en tiedä onko tämä nyt oikeassa osiossa yms.. Pyydän anteeksi.
Mutta nyt on pakko vähän avautua.. Toivottavasti ei tule liian sekavaa tekstiä.
Meille on tulossa tammikuussa esikoinen ja ollaan molemmat todella nuoria. Minä 20 vuotias ja mieheni 19vuotias. Mies opiskelee ja käy töissä ja lisäksi hänellä on harrastus mikä vie näin kesällä aikaa todella paljon (harkat +pelit) ja minä olen tällä hetkellä tyttömänä. Minulla on aikaa, mutta meneekö se oikein, että minä teen kotona kaiken? Olen pyytänyt mieheltä yhden ainoan asian. Että hän tiskaisi ja minä tekisin KAIKKI muut kotityöt. Mutta hän ei tiskaa. Hän ei tee sitä yhtä ainoaa pyyntöä minkä olen pyytänyt. Tiskit saattaa lojua 2,5vk tiskipöydällä niin, että kaikki astiat ovat likaisia ja vaikka kuinka pyydän häntä tiskaamaan niin hän ei tiskaa. Jos meille tulee vieraita ja hän sattuu olemaan töissä on minun uhrauduttava, koska puhtaita asioita on pakko vieraille saada.
Lisäksi minä hommaan vauvalle vaatteita ja tarvikkeitä yms.. Meillä on jo kotona hoitopöytä, sitteri, pinnasänky ja kamalasti vaatteita yms.. Minä olen kaikki meille hommannut. Ei häntä kiinosta. Toisaalta se ei haittaa, kyllä minä tykkään yksinkin ne hommata saanpahan itse päättää värin, tavarat yms..
Muutama päivä sitten hän tunsi ensimmäiset potkut ja oli aika häkeltynyt kyllä ja sanoi, että tuntui hyvälle. Kyllä hän välilä minun mahaani rasvaa ja silittää mahaani, mutta siinä se sitten on. Tuntuu, että hän ei ajattele vauvaa yhtään. Hänestä ei edes näe ulospäin, että hänestä on tulossa isä. Ei hän ole muuttunut. Vaikka kuinka sanon hänelle ja pyydän apua niin EI sitä en saa.
Suurin ongelma meillä on se, että mieheni käy iltatöissä ja tykkää nukkua pitkään. Hän menee töihin klo 15-19 välillä ja pääsee klo 23-01:00 välillä töistä. Hän menee nukkumaan työvuoron jälkeen klo 02-04 välillä ja herää seuraavana päivänä klo 13-15 välillä.
Olen sanonut MONTA kertaa, että kuinka se loukkaa ja suurimmat HUUTORIIDAT meillä onkin tuosta aiheesta. Joudun olemaan yksin joka aamu ja joka ilta kun hän nukkuu sen ajan kun olen hereillä ja on töissä. Kun hän tulee kotiin minä olen jo nukkumassa. Tätä tapahtuu myös silloin kun hänellä on vapaapäivä ja hän on kotona. Tosin monet vapaapäivät hän viettää kavereiden tai pelireissun parissa. Kun koulu taas pian alkaa toivon, että tilanne rauhottuu ja hän ymmärtäisi, että vauvan takia unirytmiä on muutettava. tuntuu, että hän ei ymmärrä eikä ajattele yhtään mille minusta tuntuu.
Aina joudun antamaan kaiken aina anteeksi kun hän pyytää. Aina minä olen se joka joustaa.
Eilen mieheni oli pelireissulla. tuli kotiin klo 21. Lähdettiin viettämään aikaa kavereiden kanssa ja vietettiin aikaa klo 23 saakka, kun miehelläni oli kiire lähteä viettämään aikaa omien pelikavereiden kanssa. No minunkin oli sitten lähdettävä samalla kyydillä, koska en olisi kavereiden luota saanut kyytiä pois muuten. Lähdettiin kotiin. Mieheni heitti minut kotiin ja sanoi, että tulee kotiin klo 03 mennessä. Ja lupasi, että juo max 2, koska oli autolla liikenteessä. Mieheni tuli sitten kotiin klo 05:20 ja oli juonut kyllä sen 2. Hän myös lupasi, että herää tänään klo 12 mennessä, niin hän nousi vasta klo 14:40. Olin todella vihainen. Herättelin miestäni klo 12.30 enimmäiset kerran. Hän sanoi, että haluaa nukkua vielä puoli tuntia, joustin ja odotin. klo 13 herätin uudestaan ja sanoi, että nousee 10min päästä. Eipä noussut ja minä aloin huutamaan. Huusin alussa kunnes hän huusi kurkkusuorana "ole nyt jo hiljaa". Lähdin itkemään toiseen huoneeseen. Tunnin päästä hän heräsi ja tuli pyytämään anteeksi. En antanut anteeksi. nyt hän on töissä ja tulee kotiin klo 21.30.
Meidän liitossa on niin paljon hänen puoleltaan turhia lupauksia mitä hän ei koskaan pidä "jjuu minä tiskaan huomenna, autan sua huomenna ruoan laitossa, herään klo 12, olen huomenna sun kanssa koko päivän" ja ei.. eihän nämä lupaukset koskaan pidä paikkaansa. turhia lupauksia.
Kyllä me toisiamme rakastamme ja hän näyttää kuitenkin sen, että rakastaa ja hokee sitä. Lapsikin me suuniteltiin yhdessä ja sitä odotamme kuitenkin innolla, tiedän sen, että hänkin odottaa. Mutta en ymmärrä miksi tämmöiset temppuilut on alkanut nyt. Juuri kun 5kk päästä meitä on jo kolme.
Olen toivoton. kaikki ajatukset on sekavia. en yhtään tiedä mitä tehdä enään? miksi hän ei ajattele minua? Vai onko tämäkin laitettava raskauden pikkiin, että minusta tuntuu pahalle? vai onko tämä oikeasti pahatilanne. Mitä mieltä te olette? Anteeksi pitkä selitys, oli pakko purkaa.. olen niin yksin ajatukseni kanssa ja minulla täällä paikkakunnalla ei ole kun 2 ystävää ja hekään eivät pystyneet tänään pitämään yhteyttä. äh
Kiitos jos jaksatte auttaa ja osallistua tähän keskusteluun ja lukea pitkän selitykseni. KIITOS <3 :)
Mutta nyt on pakko vähän avautua.. Toivottavasti ei tule liian sekavaa tekstiä.
Meille on tulossa tammikuussa esikoinen ja ollaan molemmat todella nuoria. Minä 20 vuotias ja mieheni 19vuotias. Mies opiskelee ja käy töissä ja lisäksi hänellä on harrastus mikä vie näin kesällä aikaa todella paljon (harkat +pelit) ja minä olen tällä hetkellä tyttömänä. Minulla on aikaa, mutta meneekö se oikein, että minä teen kotona kaiken? Olen pyytänyt mieheltä yhden ainoan asian. Että hän tiskaisi ja minä tekisin KAIKKI muut kotityöt. Mutta hän ei tiskaa. Hän ei tee sitä yhtä ainoaa pyyntöä minkä olen pyytänyt. Tiskit saattaa lojua 2,5vk tiskipöydällä niin, että kaikki astiat ovat likaisia ja vaikka kuinka pyydän häntä tiskaamaan niin hän ei tiskaa. Jos meille tulee vieraita ja hän sattuu olemaan töissä on minun uhrauduttava, koska puhtaita asioita on pakko vieraille saada.
Lisäksi minä hommaan vauvalle vaatteita ja tarvikkeitä yms.. Meillä on jo kotona hoitopöytä, sitteri, pinnasänky ja kamalasti vaatteita yms.. Minä olen kaikki meille hommannut. Ei häntä kiinosta. Toisaalta se ei haittaa, kyllä minä tykkään yksinkin ne hommata saanpahan itse päättää värin, tavarat yms..
Muutama päivä sitten hän tunsi ensimmäiset potkut ja oli aika häkeltynyt kyllä ja sanoi, että tuntui hyvälle. Kyllä hän välilä minun mahaani rasvaa ja silittää mahaani, mutta siinä se sitten on. Tuntuu, että hän ei ajattele vauvaa yhtään. Hänestä ei edes näe ulospäin, että hänestä on tulossa isä. Ei hän ole muuttunut. Vaikka kuinka sanon hänelle ja pyydän apua niin EI sitä en saa.
Suurin ongelma meillä on se, että mieheni käy iltatöissä ja tykkää nukkua pitkään. Hän menee töihin klo 15-19 välillä ja pääsee klo 23-01:00 välillä töistä. Hän menee nukkumaan työvuoron jälkeen klo 02-04 välillä ja herää seuraavana päivänä klo 13-15 välillä.
Olen sanonut MONTA kertaa, että kuinka se loukkaa ja suurimmat HUUTORIIDAT meillä onkin tuosta aiheesta. Joudun olemaan yksin joka aamu ja joka ilta kun hän nukkuu sen ajan kun olen hereillä ja on töissä. Kun hän tulee kotiin minä olen jo nukkumassa. Tätä tapahtuu myös silloin kun hänellä on vapaapäivä ja hän on kotona. Tosin monet vapaapäivät hän viettää kavereiden tai pelireissun parissa. Kun koulu taas pian alkaa toivon, että tilanne rauhottuu ja hän ymmärtäisi, että vauvan takia unirytmiä on muutettava. tuntuu, että hän ei ymmärrä eikä ajattele yhtään mille minusta tuntuu.
Aina joudun antamaan kaiken aina anteeksi kun hän pyytää. Aina minä olen se joka joustaa.
Eilen mieheni oli pelireissulla. tuli kotiin klo 21. Lähdettiin viettämään aikaa kavereiden kanssa ja vietettiin aikaa klo 23 saakka, kun miehelläni oli kiire lähteä viettämään aikaa omien pelikavereiden kanssa. No minunkin oli sitten lähdettävä samalla kyydillä, koska en olisi kavereiden luota saanut kyytiä pois muuten. Lähdettiin kotiin. Mieheni heitti minut kotiin ja sanoi, että tulee kotiin klo 03 mennessä. Ja lupasi, että juo max 2, koska oli autolla liikenteessä. Mieheni tuli sitten kotiin klo 05:20 ja oli juonut kyllä sen 2. Hän myös lupasi, että herää tänään klo 12 mennessä, niin hän nousi vasta klo 14:40. Olin todella vihainen. Herättelin miestäni klo 12.30 enimmäiset kerran. Hän sanoi, että haluaa nukkua vielä puoli tuntia, joustin ja odotin. klo 13 herätin uudestaan ja sanoi, että nousee 10min päästä. Eipä noussut ja minä aloin huutamaan. Huusin alussa kunnes hän huusi kurkkusuorana "ole nyt jo hiljaa". Lähdin itkemään toiseen huoneeseen. Tunnin päästä hän heräsi ja tuli pyytämään anteeksi. En antanut anteeksi. nyt hän on töissä ja tulee kotiin klo 21.30.
Meidän liitossa on niin paljon hänen puoleltaan turhia lupauksia mitä hän ei koskaan pidä "jjuu minä tiskaan huomenna, autan sua huomenna ruoan laitossa, herään klo 12, olen huomenna sun kanssa koko päivän" ja ei.. eihän nämä lupaukset koskaan pidä paikkaansa. turhia lupauksia.
Kyllä me toisiamme rakastamme ja hän näyttää kuitenkin sen, että rakastaa ja hokee sitä. Lapsikin me suuniteltiin yhdessä ja sitä odotamme kuitenkin innolla, tiedän sen, että hänkin odottaa. Mutta en ymmärrä miksi tämmöiset temppuilut on alkanut nyt. Juuri kun 5kk päästä meitä on jo kolme.
Olen toivoton. kaikki ajatukset on sekavia. en yhtään tiedä mitä tehdä enään? miksi hän ei ajattele minua? Vai onko tämäkin laitettava raskauden pikkiin, että minusta tuntuu pahalle? vai onko tämä oikeasti pahatilanne. Mitä mieltä te olette? Anteeksi pitkä selitys, oli pakko purkaa.. olen niin yksin ajatukseni kanssa ja minulla täällä paikkakunnalla ei ole kun 2 ystävää ja hekään eivät pystyneet tänään pitämään yhteyttä. äh
Kiitos jos jaksatte auttaa ja osallistua tähän keskusteluun ja lukea pitkän selitykseni. KIITOS <3 :)
