Millaisia kokemuksia sinulla on neuvolasta?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Vastaani tuli tällainen juttu neuvolan rapistumisesta. Millaisia kokemuksia sinulla on neuvolasta? Onko tullut vastaan kiirettä, huonoja kohtaamisia tai muuta sellaista vai oletko saanut hyvää hoitoa?

Omat kokemukset (Turussa) on pääosin hyviä. Vaihtuvuutta hoitajissa on kyllä ollut ja sijaisiakin usein. Tämä taas on aiheuttanut sen, ettei aina vastaanottanut hoitaja ole tiennyt missä mennään. Esimerkiksi meillä pidempään ollut hoitaja kyseli aina myös vanhempien jaksamisesta (myös lastenneuvolassa). Kun hoitaja sitten vaihtui, ei uusi näitä kysellyt ja yhdellä kerralla kysyin, oliko hän tietoinen meidän mielenterveys-taustasta. Ei ollut. En tiedä eikö hän ollut tutustunut tietoihimme vai eikö siellä ollut asiasta merkintää muuta kuin jossain vanhoissa kirjauksissa - jos niissäkään. Ikävänä kokemuksena jäi myös mieleen, kuinka en kuopusta odottaessa saanut hemoglobiinin mittausta vaikka pyysin eikä Turun neuvoloissa ole pikamittareita. Perustelivat sen ettei mittareita ollut sillä, että ne on epätarkkoja. Mielestäni perustelu on huono, sillä saisi niillä kuitenkin suuntaa antavan tuloksen, jos oikea verikoe vie niin paljon resursseja että niitä pihdataan.
 
Meillä on Pirkanmaalla pienellä paikkakunnalla ihana neuvola ❤️ ollaan käyty samalla hoitajalla jo 7v ajan, hän on sekä äitiys- että lastenneuvolassa. Tuntee meidät ja meidän perheen tavat hyvin 😊
 
Ensimmäisessä neuvolassa ei hoitajan kanssa kemiat yhtään kohdannut, muuten ei varsinaisesti vikaa. En tajunnut että olisi voinut vaihtaa hoitajaa.

Muuton jälkeen hoitaja oli aivan ihana ja oli mukava käydä, jossain vaiheessa hoitaja vaihtui ja sen jälkeen ei varmaan 2 kertaa peräkkäin enää ollut koskaan samaa henkilöä paikalla ja oli vähän ikävä joka kerta jutella "tuntemattoman" henkilön kanssa. Nämä pk-seudulla.

Muutettiin kauemmas ja sama terveydenhoitaja ollut kohta 7v ajan. Tullaan tosi hyvin toimeen, vaikka ikäeroa meillä melkein 30v, joka kerta on kiva mennä ja jutella ihan niitä näitä. Hoitaja on kannustava ja myös suositusten vastaisista asioista voi hyvin puhua ilman tuomitsemista (esim rasvaisempi maito alipainoiselle lapselle). Muistaa myös hyvin mikä juuri meidän perheen tilanne on.
Neuvolalääkäri myös laittaa todella herkästi lähetettä erikoissairaanhoitoon jos yhtään mitään huolta vanhemmille tulee lapsen voinnista.
 
Itsellä nyt kokemus vain tästä ensimmäisestä raskaudesta, eli vielä aika vähän kokemusta.
Mutta pieni paikkakunta Päijät-Hämeessä ja ensimmäisenä oli mukava ja omasta mielestä osaava hoitaja. Hän tosin kertoi jo heti alkuun, että oli lainassa naapurikunnasta, kun paikallinen hoitaja on itse äitiyslomalla. Hänen kanssaan tulin toimeen ja mielestäni kuunteli ja tuntui, että välitetään.

Ja sitten aloitti tämä paikkakunnan hoitaja. Samantien kaikki mitä edellinen oli puhunut, meni romukoppaan ja olenkin täällä avautunut verensokerien mittaamisen kanssa tapahtuvasta soutaa/ huopaa ilmiöstä. Saati niistä hemoglobiineista/ ferritiineistä.
Ensimmäisenähän lähetettiin kotiin ilman mitään ohjeita siitä kotimittauksesta. Tai joo, ohjeet oli luokkaa "syö ruokaympyrän mukaan" ja, että pitää soittaa, jotta saan ne välineet. Lopulta sain apua naapuripitäjän apteekkarilta niihin mittailuihin ja sanoi jo siellä, etten ole ainoa, joka on ollut verensokerien takia aivan ulalla neuvolan vuoksi. Kyseinen apteekkari ilmoittikin laittavansa palautetta asiasta eteenpäin sote-alueelle.

Mitä itse kyselin tutulta, joka myös juuri synnyttänyt ja pari vuotias lapsi entuudestaan; tämä meidän hoitaja oli harjoittelija ennen kuin jäi äitiyslomalle ja pitäisi itse osata vaatia kaikki mahdolliset. Joka on huono lähtökohta näin ensiodottajan näkökulmasta.
Onneksi huomenna on neuvolalääkäri, jos vaikka saisi jotain selvyyttä tähän!
 
Tampereella olin tosi tyytymätön äitiysneuvolaan. Terveydenhoitaja oli aina myöhässä ja ajat olivat ihan superlyhyitä, noin viiden minuutin kestoisia. Ajattelin aluksi, että tällä ei ole minulle väliä, mutta päädyin sitten kuitenkin käyttämään valinnanvapauttani ja valitsin pth-palvelut eräästä pienestä pirkanmaalaisesta kunnasta. Täällä kävin äitiysneuvolan raskausajan puolivälistä alkaen, ja minulla oli aivan ihana terveydenhoitaja. Käytämme lastamme neuvolassa myöskin tuolla samassa paikassa. On tosi ihanaa, kun vastassa on aina sama hoitaja, jonka kanssa voi oikeasti rakentaa luottamuksellista ja luottamuksenarvoista suhdetta.
 
Täällä Oulun pohjoispuolelle pienellä paikkakunnalla on saanut hyvää palvelua ja hoitajat ovat olleet pysyviä. Sama terkka on hoitanut kaikkia raskauksiani -15 asti, joten mukava kun ei tarvitse paljoa selitellä juttuja. Neuvolapuolella on ollut vähän enemmän vaihtuvuutta, mutta eipä sitäkään kovasti. Nyt kun mietin niin sama neuvolalääkärikin on hoitanut minua jo vuosia, onhan se viesti sielläkin että työpaikassaan viihdytään. :smiling-eyes:
 
Ensimmäinen neuvola oli pieni paikkakunta eteläpohjanmaalla. Terkkareita oli se yksi ja ainut, ja hyvin tultiin toimeen. Kerran, sattumalta juuri alkuraskauden lääkärineuvolassa, hän oli kipeänä ja joku muu tk:n terkkari sijaisti. Tämä terkkari oli mukava, mutta lääkäri ei ollut. Olin kieltäytynyt mittaamasta verenpainetta vastaanotolla, mutta lääkäri sitten puolipakolla sen halusi mitata (enkä puolustanut omaa kieltäytymistäni tarpeeksi) ja se laukaisi sitten paniikin tunteen ja itkin henkeä haukkoen siinä sit mittari kädessä. Lääkäri oli vain "oho, käykö sulla usein näin, nyt ei saatu niitä paineita mitattua kyllä" 😒 mutta onneksi se hoitaja oli empaattisempi ja alkoi lohduttaa mua.

Toinen neuvolakokemus on täällä Pirkanmaalta, mutta ei Tampereelta. Oma hoitaja on tosi mukava, mutta paristi ollut poissa (kipeänä kai) ja silloin joku muu useasta terkkarista on kutsunut aulasta mukaan. Vähintään ok on ollut muutkin, kaikkien kanssa ei sit toki jaksa niin paljoa kuulumisia vaihtaa ja mietteitä jakaa. Lääkäri on täälläkin omalaatuinen, mutta ehkä vähän parempi kuin tuo eka. Ei ainakaan väkisin ole alkanut mittailla paineita kun oon ilmottanut ettei niitä mitata kun kotona.

Vähän jännittää neuvolatoiminnan tason tulevaisuus silti. Ollaanko täälläkin menossa Tampereen suuntaan laadussa vai onnistuvatko säilyttämään nykyisen tason (tai parantamaan, mutta Pirhan rahallisten ym resurssien edessähän he joutuvat toimimaan). Semmoinen ero oli jo nyt tullut 1,5 vuodessa että painossa ja verenpaineessa on siirrytty omamittaukseen. Saa mitata neuvolan mittauspisteellä tai saa myös mitata kotona jos on pätevät välineet (varmaan digitaalinen vaaka ja kunnollisella mansetilla vp-mittari).
 
Mulla on oikeestaan vaan hyviä kokemuksia neuvolasta. Meillä on ollu sama terkka ensimmäisestä raskaudesta asti. Kiva kun tuntee jo perheen ja lapset. Musta aina tuntuu et hän muistaa super hyvin meidän tilanteen. Viime viikolla oli ensimmäinen kerta, kun oli sijainen. Ja täytyy kyl sanoa et se on vähän tympeää, kun kaikki pitää selittää alusta asti uudestaan. Onneks meillä ei oo ollu semmosta. Meillä ei onneks oo oma mittailuja muuta kuin äitipolilla. Ja sielläkin ne onneksi tulkitsee sen pissanäytteen. Jotenki mua kauhistuttaa jos sitä pitäis ite tulkita 😂

Ainut miinus on musta neuvolalääkärit. Ja siis lähinnä se et minusta ne on ollu aina super turhia juttuja ja lääkärit jotenki etäisiä ja vähän semmosta liukuhihna kiireen tuntua niiden kanssa.
 
Tässä raskaudessa mun oli mahdoton päästä haluamaani perhevalmennukseen, mikä harmittaa. Katsoin varattavina olevia valmennuksia jo nt-ultran aikoihin, jolloin valmennukset olisivat olleet todella aikaisilla viikoilla.

Katsoin uudestaan valmennuksia rakenneultran aikoihin, jolloin olisi ollut sopiville viikoille olevia valmennuksia, mutta kaikki olivat jo täynnä. Ja olivat varmasti täyttyneet äkkiä!

Pääsin synnytysvalmennukseen, joka pidetään Teamsissa. Ja saan opetella vauvan hoitoasiat itse netistä, kun en päässyt minkäänlaiseen valmennukseen.

Jos vauvoja syntyy vähemmän kuin ikinä, luulisi perhevalmennuksiin mahtuvan! Ja eikös se ole vähän niin kuin hyvinvointialueiden velvollisuus järjestää niitä.

Neuvolakäynteihin olen ollut tyytyväinen, paitsi raskausdiabeteksen osalta. Siitä vain lyhyesti tällä kertaa... Lähinnä tieto on ollut vähäistä, vaikka peloteltu on kyllä joka välissä. Aika yksin mut on sen kanssa jätetty, kun arvot ollu ihan ok. Silloin kenelläkään ei ole ollut aikaa miettiä mun kanssa mitään asioita, mitä mielessä on pyörinyt.
 
Mä olen ollut ihan älyttömän tyytyväinen meidän terveydenhoitajaan Tampereella. Ei ole ollut koskaan pois, kesäloma-aikaan kävin toisella terveydenhoitajalla ja hänkin oli tosi mukava. Tuo meidän th on sellainen kunnon turvallisuutta huokuva kokenut ammattilainen, ja jos hän sanoo, että joku on ihan normaalia ja ei ole syytä olla huolissaan, niin jopa minä sen uskon. 😅 Lääkäreiden taso onkin sitten vaihtelevampi, onneksi mitään "oikeaa" asiaa ei ole koskaan tarvinnut heidän kanssaan hoitaa.
 
litranmitta sanoi:
Ensimmäinen neuvola oli pieni paikkakunta eteläpohjanmaalla. Terkkareita oli se yksi ja ainut, ja hyvin tultiin toimeen. Kerran, sattumalta juuri alkuraskauden lääkärineuvolassa, hän oli kipeänä ja joku muu tk:n terkkari sijaisti. Tämä terkkari oli mukava, mutta lääkäri ei ollut. Olin kieltäytynyt mittaamasta verenpainetta vastaanotolla, mutta lääkäri sitten puolipakolla sen halusi mitata (enkä puolustanut omaa kieltäytymistäni tarpeeksi) ja se laukaisi sitten paniikin tunteen ja itkin henkeä haukkoen siinä sit mittari kädessä. Lääkäri oli vain "oho, käykö sulla usein näin, nyt ei saatu niitä paineita mitattua kyllä" 😒 mutta onneksi se hoitaja oli empaattisempi ja alkoi lohduttaa mua.

Toinen neuvolakokemus on täällä Pirkanmaalta, mutta ei Tampereelta. Oma hoitaja on tosi mukava, mutta paristi ollut poissa (kipeänä kai) ja silloin joku muu useasta terkkarista on kutsunut aulasta mukaan. Vähintään ok on ollut muutkin, kaikkien kanssa ei sit toki jaksa niin paljoa kuulumisia vaihtaa ja mietteitä jakaa. Lääkäri on täälläkin omalaatuinen, mutta ehkä vähän parempi kuin tuo eka. Ei ainakaan väkisin ole alkanut mittailla paineita kun oon ilmottanut ettei niitä mitata kun kotona.

Vähän jännittää neuvolatoiminnan tason tulevaisuus silti. Ollaanko täälläkin menossa Tampereen suuntaan laadussa vai onnistuvatko säilyttämään nykyisen tason (tai parantamaan, mutta Pirhan rahallisten ym resurssien edessähän he joutuvat toimimaan). Semmoinen ero oli jo nyt tullut 1,5 vuodessa että painossa ja verenpaineessa on siirrytty omamittaukseen. Saa mitata neuvolan mittauspisteellä tai saa myös mitata kotona jos on pätevät välineet (varmaan digitaalinen vaaka ja kunnollisella mansetilla vp-mittari).
Click to expand...
Monissa terveyskeskuksissa on jo vuosia ollut diabetes kontrollointeja varten vaaka+ verenpainemittarit joko hieman syrjässä aulassa tai jopa "pukukoppi" tyyliin pää sisäänkäyntiä yhteydessä. Niistä on paljon hyviä kokemuksia. Ehkäpä samoja pisteitä voisi myös raskaana olijat neuvoa käyttämään... Itse käytin niitä ilman ohjeistusta/ lupaa viime vuonna kun ko tiloissa työasioissa jo muutoin liikuin.
 
Mulla on hyvät kokemukset meidän neuvolaan pk-seudulla. Aina ollut sama hoitaja, jonka kanssa tulemme hyvin toimeen. Muistaa kaikki asiat ja on todella kannustava. Me ollaan saatu paljon apua raskauden aikana ja nyt vauvan kanssa. Ei ole negatiivisia kokemuksia.
 
Esikoisen ja keskimmäisen aikaan Pirkanmaalla toimi tosi hyvin neuvola, myös Tampereella. Neuvolan terveydenhoitajat oli tosi mukavia ja ammattitaitoisia ja vaihtuvuutta ei juurikaan ollut vaan pysyi samana. Nyt täällä pk-seudulla kuopuksen aikaan päädyttiin heti ekan äitiysneuvolakäynnin jälkeen vaihtamaan neuvolaa, kun jäi niin epävarma olo terveydenhoitajasta, joka meille määrättiin. Myös neuvolatilat itsessään olivat todella kylmät ja ränsistyneet. Uudessa neuvolassa meillä on todella kiva ja kokenut terveydenhoitaja, mutta vaihtuvuutta on ollut todella paljon. Raskausaikana näin omaa hoitajaa pari kertaa ja nyt lapsen 1 vuoden aikana kaksi kertaa. Onneksi kaikki terveydenhoitajat tuolla neuvolassa ovat kuitenkin olleet todella mukavia ja asiansaosaavia.
 
Mä muistan parhaiten Helsingistä esikoisen ajalta ekan neuvolan terkkarin, oli ammatiltaan myös kätilö. Oli oikein sydämellinen ihminen ja tunsin olevani hyvässä hoidossa. Ehkä asetti riman sitten niin korkealle, kun pitää seuraavia yrittää muistella, pää lyö tyhjää. Neutraalia ollut sitten seuraavien kanssa. Paitsi viimeisimmän th:n kommentti 2,5v neuvolassa oli, että lapsellani ei hänen mielestään todennäköisesti ole autismia, koska ihan erilainen kuin hänen tietämänsä autistit. Vuosi myöhemmin me saatiin autismi dg tälle lapsellemme.
 
Takaisin
Top