Todella hyvä kysymys. Meillä on mennyt sen verran ikävästi että äitiini ja äitin vanhempiin on välit poikki, toisaalta he kolme ovat sellaisia ihmisiä että on helpottavaa kun ei tarvitse olla tekemisissä. Onneksi minulla on aivan ihana isä jolta saa tukea ja apua, hänen naisystävänsä myös auttaa vaikka asuu 100km päässä meistä. Myös anoppi ja appiukko varmasti auttavat mielellään, samoin minun enoni. 150km päässä on myös veljeni ja aivan ihana serkku joilta myös voin tarvittaessa pyytää apua.
Pitkään tuntui että minulla ei oikein ole ystäviä, olin aina joko miehen kanssa kahden tai sitten yksin. Nyt kuitenkin äitiyslomalla ollessa on ollut ihana huomata että minulla on muutama ihana aito ystävä, enhän ole ehtinyt edes olemaan yksin kotona kun olen ollut ystävieni kanssa, mikä parasta, yksi heistä asuu vielä seinän takana.
Pitkään tuntui että minulla ei oikein ole ystäviä, olin aina joko miehen kanssa kahden tai sitten yksin. Nyt kuitenkin äitiyslomalla ollessa on ollut ihana huomata että minulla on muutama ihana aito ystävä, enhän ole ehtinyt edes olemaan yksin kotona kun olen ollut ystävieni kanssa, mikä parasta, yksi heistä asuu vielä seinän takana.
Omiin vanhempiini on hieman enemmän matkaa, mutta vajaan tunnin ajomatka nyt on ihan ok vielä. Tulevat isovanhemmat ovat täysillä mukana ja tiedätään, että jos apua tarvitaan niin sitä saadaan. Ja onhan tossa noita ystäviäkin sitten.