Millainen sinä olit lapsena?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Vähän vielä iltaan tyttöjenpäivän hengessä keskustelua. Koska valtaosa käyttäjistä lienee naisia eli ovat olleet lapsena tyttöjä sopinee kysyä, millaisia tyttöjä te olette olleet? Toki muutkin saa kertoa millaisia olitte lapsena. :)

Itse olin melko rauhallinen ja vähän poikatyttö. Lempilelujani oli dinosaurukset, leluautot ja muut veljieni lelut. Tykkäsin paljon lukemisesta ja palapeleistä ja ainakin ala-asteiässä erilaisista tehtävistä (ristikoista, sudokuista yms.) Toisaalta tykkäsin myös kiipeillä puissa ja leikkiä eläinleikkejä. Muutoin sukupuolistereotyyppisesti poikamaisista leikeistä huolimatta oli myös runsaasti hoivaviettiä ja leikin veljien lelujen lisäksi paljon vauvanukella ja pehmoleluja oli vaikka kuinka ja monta.
 
Olin kuulemma hyvin nukkuva, todella hyväntuulinen vauva ja lapsi. Leikin paljon veljieni ja serkkuni (myös poika) kanssa. Muistan, että lempilelujani olivat He-Man -ukkelit, vaikka jossain vaiheessa oli joku Barbie-kausikin. Aika rasavilli metsissä ja pelloilla rymyäjä olin. Äitikin aina huusi meille että "Pojat, syömään!" :grin Pehmolelut olivat rakkaita kyllä, mutta niin ne olivat veljellenikin.
 
Ihan vauvana kuulemma helppo, nukuin paljon ja helposti, lisäksi söin hyvin ja kaikki maistui. Mutta sitten kun vähän kasvoin, olin kuulemma riiviö. :grin Vähän tällaista muistikuvaa itselläkin... Pukeuduin pitkälti serkkuni vanhoihin vaatteisiin, olin lyhythiuksinen ja kova puhumaan sekä hääräämään, niin tuntemattomille olin automaattisesti poika. Tykkäsin autoista, traktoreista, eläimistä, roolileikeistä ja ulkona puuhailusta. Oli kyllä pari barbia ja vauvanukkekin, joilla joskus leikin. Kaverit enimmäkseen poikia, en jostain syystä tullut tyttöjen kanssa toimeen alle kouluikäisenä :oops: Myöhemmin koulu-ikäisenä minusta tuli hiljaisempi ja vetäytyneempi, hieman tyttömäisempi, musiikki, kirjat ja tietokone alkoivat kiinnostaa.
 
Kalpea ja ohuthiuksinen. Kun muut kiipeilivät puissa, itse peloissani pysyin maan kamaralla. Vauhdikkaat leikit ei kiinnostaneet. Temperamenttia kuitenkin löytyi jo lapsena.
 
Olin kuulemma unelmalapsi. Kiltti jo vauvana ja käyttäydyin hyvin. Olin kuulemma todella fiksu, ekat palapelit tehty reilusti alle vuoden ikäisenä. Kerhossa ja koulussakin olin kuulemma aikuisten suosikki kun olin niin helppo ja itsenäinen. :hilarious: (siihen se mun elämän kehityksen huippukohta sitten päättyikin, hah.)
Olin todella tyttömäinen; kaikki pinkkiä, pitkät hiukset ja pitsimekkoja, barbit ja nuket olivat lemppareita ihan teini-ikään asti. Kylällä asui enimmäkseen poikia ja siksi leikin myös prätkähiirillä ja turtleseilla siinä välissä, asuivat sitten kaikki nukketalossa. :grin
Luonteeltani olin todella ujo, mutta kuulemma hirveän aikuinen. Olin kuulemma porukan "järjen ääni" ja huolehtija. Se ei kyllä ole vieläkään muuttunut. :rolleyes:
 
Minä en vanhempieni mukaan nukkunut ensimmäisenä vuotenani käytännössä lainkaan, mikä on varmasti ollut rankkaa.
Olen ollut tosi tyttömäinen tyttö, eli tykkäsin nukeista ja barbieista, ja leikin niillä parhaan poikakaverini kanssa... ( perhepäivähoidossani oli vain poikia). Olen myös aina pitänyt lukemisesta ja kirjoittelemisesta.

Pikkuveljen kanssa tuli kyllä leikittyä pikkuautoillakin kyllä, ja oman pihan lasten kanssa tuli koluttua myös muutama autiotalo.
 
Nukuin jo lapsena hyvin ja paljon. Sairastin aina juhlapyhinä. En puhunut perheen ulkopuolisille ihmisille, leikin mieluiten yksin apinoilla tai oravilla. Suutuin helposti ja olin pitkävihainen. Tappelin siskoni kanssa. Äiti koki minut helpoksi lapseksi, isä pelkäsi, että suutun.
 
Takaisin
Top