Omien kummien kanssa olin lapsena paljon tekemisissä. Olin viikonloppuina ja lomilla yökylässä jne. He muistivat minua syntymäpäivänä ja jouluna. Muistan, että kummien luona oli mukavaa käydä ja halusin sinne. Jossain vaiheessa yhteydenpito katkesi, en muista että olisin enää yläaste ikäisenä ollut tekemisissä kummien kanssa.
Olen aina toivonut itselle kummilasta ja sain sen vajaa kaksi vuotta sitten. Vanhempien tai oikeastaan tytön äidin olen tuntenut useamman vuoden. He asuivat silloin 400 kilometrin päässä, joten en nähnyt tyttöä paljoakaan ekan vuoden aikana. Kuitenkin viikoittain puhuin tytön äidin kanssa puhelimessa, lähetin joululahjat ja käytiin miehen kanssa kerran kylässä, niin että olimme useamman yön siellä. Muuttivat kuitenkin tähän meidän lähelle. Nyt tunnin matka. :-) siitä asti olen käynyt kylässä joka kuukausi, joskus useammin joskus harvemmin. Vaikka heillä muitakin lapsia, niin oon joka kerta kylässä köydessä pitänyt huolen, että minulla on edes vähän omaa aikaa kummi tytön kanssa. Samoin silloin kun he käyvät meillä. En muuten paljoa ostele mitään, kun tytön äiti sanonut, että vaatteita ja leluja tulee muutenkin joka paikasta niin paljon. Otan tyttöä meille viikonlopuksi ja välillä viikollakin yökylään. Toivon, että saan osallistua tytön elämään jatkossakin. Mielestäni olen onnistunut kummin tehtävässä. Kun menen sinne tai he tulevat meille, niin tyttö tulee ensimmäisenä halaamaan ja haluaa olla minun sylissä, esittelee jos uusi lelu tai vaatteita, oppinut uuden asian jne. Pyytää leikkimään kanssaan. Muutenkin näkee tytöstä ulospäin, että ilahtuu, kun nähdään. :-)
Mun mielestä ei oo tärkeää, paljonko ja minkä arvoisia lahjoja ostaa, vaan se että on läsnä lapsen elämässä. Joulu ja synttäri lahjojen lisäksi en oo ostanut tytölle mitään. Olen kyllä sanonut, että jos tarvitsee jotain, saa kertoa, niin ostan kyllä.
