Millainen on hyvä kummi????

Keskustelun 'Mitä mielessä? Aihe on vapaa' aloitti Marikki, 4 elo 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Akirammm01 Tuttu foorumilla

    Minua ja miestä pyydettiin kummeiksi.Olemme tosi iloisia ja otettuja pyynnöstä,kosak uskon että ystävällä olisi ollut "sata" muutakin vaihtoehtoa.No mutta kumminkin mietin nyt millainen kummi osaan olla?Onko se riittävää että käy synttäreillä ja muistaa jouluna,mitä muutakummilta odotetaan??

    Omilla lapsilla on toki kummeja,sanoisin että mukavia kummeja.Mutta mistä se status tulee...Kummipariskunta joka on kahden lapsen kummit samalla,ottavat huomioon aina kummilapsensa kun tulevat kylään,eli tuovat jotain tuliaista ja lahjoja,koska useimmin ne käynnit ovat synttärikäynnit.Monesti emme tapaa välimatkan takia kuin 1-2 krt vuodessa.

    Yksi kummi on nuoremmalle sisarukselle ihan yliloistava.Hänn omat lapsensa ovat jo pitklle teini-ikäisiä,joten tilaa on pienemmällekkin lapselle.Hn ottaa lasta kylään ja lellii piloille :D Juuri tuli kotiin ja parkunut päivän että haluaa takaisin kummilaan!

    Mutta millainen kummi itse osaan olla!!!KÄÄK.

    Kertokaa odotuksianne kummilta,millainen kummi olisi hyvä?????
  2. Suski88 Addikti Syyskuunmammat 2015 Toukokuunmammat 2014

    Mun mielestä hyvä kummi on sellainen joka on sen lapsen elämässä mukana ja joka on kiinnostunut siitä lapsen elämästä. Sillä et antaako lahjoja ei oo mitään tekemistä sen kans et onko hyvä kummi. Itse toivon että oman lapseni kummit on lapselleni aikuisia ystäviä, joihin voi luottaa kaikissa asioissa, aikuinen johon turvautua, jos omille vanhemmille ei huoliaan voi/uskalla kertoa. Toivon myös olevani tällainen kummi omalle kummipojalle.

    Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
    • Tykkää Tykkää x 3
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  3. Akirammm01 Tuttu foorumilla

    Se,että tulee luotetuksi aikuiseksi "vieraalle" lapselle,vaatii ihan hurjasti tekemisissä oloa.Mutta varmaankin jos asiaa vallankin painottaa kun lapsi on jo vanhempi,että kummille voi tulla juttelemaan,soittaa,viestittää mitä tahansa mieltä painavaa,niin pohjatyö tehty siihen.

    Minua kyllä suoraansanoen jännittää,vaikka on kokemusta monesta omasta lapsesta,niin miten sitä osaa suhtautua vieraaseen silleen riittävän tuttavallisesti.No,tämä superkummitäti josta kirjoitinkin,niin he kävivät katsomassa lasta ihan pienestä pitäen tosi ahkerasti vaikka asuvatkin kaukana hekin.Joten kummitäti oli hyvin perillä lapsen kasvusta ja aina kun tulivat,niin uhrasi aikaa pääsääntöisesti kummilapsen kanssa olemiseen ja siinä sivussa minun kanssa höpötteli.Aivan loistava lahjakkuus siiis.Joten tällainen kuva silmissä alkaa väkisinkin jännittää.Koska en tosiaankaan haluaisi muistettavan vaan siitä että olen kummi,koska tuon lahjan synttärinä.
    Edelleen se kääk tähän :)
  4. Sande90 Tuttu foorumilla Tammikuunmammat 2015

    Mä olisin toivonu että mun kummit ois viettäny mun kanssa enemmän aikaa. Vieny vaikka kalalle, pienelle retkelle, miksei vaikka lenkillekin. Asuttiin nimittäin vierekkäisissä omakotitaloissa. Kyllähän minä juoksin siellä kylässä kun serkku on vuoden vanhempi kuin minä, mutta ehkä odotin myös että sieltä suunnastakin olisi tullut jonkin näköksiä ehdotuksia.. Nykyään jos olisin lapsi ni varmasti hoplopit sun muut ois kova juttu..
    Mutta pointti oli se että viettää lapsen kanssa aikaa ja on elämässä mukana. Ja kyselee mitä kuuluu.

    Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
  5. Vauva3 Tuttu foorumilla

    Juurikin yllämainitut asiat olis pop.

    Meillä kolme lasta ja vain yksi 9 kummista käy edes joka kuukausi kylässä. Muutama on käynyt viimeksi 2 v sitten ? Muistaakseni.. Lapsien kannalta surullista :sad001 lahjoilla ei ole väliä kun eivät edes tiedä keneltä ne on.
    Tosi kurjaa, kummeja valitessa on juuri koitettu miettiä sellaisia jotka oikeasti olis lapsen elämässä aina :sad001


    Sent from my iPhone using Vau Foorumi
  6. röllykkä Addikti Heinämammat 2014

    Ihelläni on viidestä kummista yks joka edelleen on elämässäni mukana tälleen aikuisiällä. Se on ollu niinku varaäiti.. esikoisella on myöski neljästä kummista yks sellanen "tähtikummi". On ollu siis ihan vauvasta asti elämässä mukana. Sitten on nää kolme muuta keitä sillon tällön nähään. Myö kyl ite vähän silleen hehkutellen aina puhutaan "se ja se kummi" et ymmärtäis et ne on sellaisia ns erityisempiä ihmisiä. Paljon on miun mielestä kiinni sekä vanhemmista ja tietysti myös kummeista millanen suhde muodostuu.
    Ei pidä oottaa et se on pelkästään kummi joka aina ottaa ja pitää yhteyttä, pitää siis varsinki pikkulapsi aikana myös vanhemman huolehtii yhteydenpidosta.
    Kummi on miusta sellanen, joka huomioi lasta muutenki kun juhlapyhinä.. tahtoo olla osa lapsen elämää :)
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  7. Elisha86 Vieras

    Kyllähän hyvä kummi on parhaansa mukaan kummilapsensa elämässä mukana :) Muistaa merkkipäivät ja käy muutenkin kummilastaan katsomassa! :)
    Meillä on kyllä tullut omille tytöille hyvät kummit ja tyytyväinen olen ollut :)
    Ja saahan siinä paljon kotona viihtyvä kotiäitikin seuraa välillä jos kummit käyvät ahkeraan :D
  8. Latteäiti Ihastunut foorumiin

    Meillä kummit ovat mukana meidän perheen arjessa. Toinen sanoi silloin, kun pyydettiin kummiksi, ettei tällä hetkellä pysty taloustilanteensa takia ostamaan lahjoja, mutta eipä ole haitannut. Paljon parempi juttu oli se, että hän tuli joulun välipäivinä käymään ja "leikki" lapsen kanssa muiden tuomilla lahjoilla. :p Leikki lainausmerkeillä, koska vauva oli niin pieni silloin. Minusta kummeus on ehkä eniten aikaa lapselle.
    • Tykkää Tykkää x 1
  9. Sinbbu Naimisissa foorumin kanssa

    Kummi ei ole lahjan ostaja. Inhottaa, jos pyydetään kummiksi että lapsi sais paljon lahjoja jne. Oman lapsen kummeille olen teroittanut, että lahjat ei oo se juttu enkä kaipaa leluvuorta tai vaatekasaa... mieluummin viettää sit aikaa lapsen kanssa edes joskus. Itselläni ei ole kummeja mut en koe menettäneeni mitään.

    Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
    • Tykkää Tykkää x 1
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  10. Aamu Rakastunut foorumiin Syyskuunmammat 2014

    Mun mielestä tärkeintä olisi että kummi viettäisi oikeasti aikaa lapsen kanssa ja viestittäisi lapselle miten tärkeä ja arvokas hän on. Vaikka kirkkoon kuulunkin niin kristillinen kasvatus ei niinkään ole tärkeää. Lahjoja en myöskään pidä kummina olemisen tärkeimpänä asiana.
    • Tykkää Tykkää x 1
  11. jodelie Tuttu foorumilla Helmikuunmammat 2015

    Mulle itelle kummina olossa on tärkeintä se, että voin tukea kummilasta ja tarvittaessa myös lapsen vanhempia kasvussa ja matkan varrella. Läsnäoloa, välittämistä ja lapsen ajattelemista, sitä kai se kummius on pohjimmiltaan. Läsnäolonkaan ei tarvi olla fyysistä läsnäoloa. Joskus tilanne vaan on se, että kummilastaan näkee kerran tai kaksi vuodessa, eikä sille aina voi mitään. Sen sijaan voi soitella lapsen äidille ja myöhemmin lapselle itselleen, kysyä kuulumisia ja osoittaa olevansa kiinnostunut lapsen elämästä.
    Lahjoilla ei tosiaankaan ole väliä, mun mielestä kummi on "extra-aikuinen" lapsen elämässä. :)


    Sent from my iPad using Vau Foorumi
  12. Lya Tuttu foorumilla

    Minulla oli aivan ihana kummisetä, joka jaksoi leikkiä ja vahtia meitä lapsia. Rahaa hänellä ei juuri ollut, mutta sillä ei ollut väliäkään.( Valitettavasti hän kuoli muutama vuosi sitten )
    Toivottavasti tyttömme kummit ovat yhtä lailla mukana elämässä aikuiseksi asti :)
  13. jeh Vieras

    -
    Last edited by a moderator: 4 loka 2014
  14. MeaMolla Vieras

    Omalla kohdallani olin täysin otettu ja pidättelin kyyneleitä, kun pyydettiin kummiksi. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, etten tulisi näkemään kovinkaan usein kummilastani, koska lapsi vanhempineen asuu monen sadan kilometrin päässä paikassa, jonne julkisilla meno itsessään on jo melkoinen haaste. Minulla kun ei ole ajokorttia, autosta puhumattakaan.

    Asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on vuorotyö. Työputkia siis saattaa kehkeytyä 8-9 päivää putkeen, jonka jälkeen on hyvällä tuurilla kaksi päivää vapaata. Lisäksi, kuten kaikilla työssä käyvillä, ei lomaa juurikaan ole, muutoin kuin kesällä. Kummilasta on siis todella vaikea lähteä ex temporena katsomaan. Tunnen tästä ajoittain syyllisyyttä, mutta en koe sitä kuitenkaan omaksi viakseni. Olen täysin tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni ja muistan kummilastani kuitenkin syntymäpäivä- ja joululahjoilla. Nimipäivänäkin pyrin lähettämään edes kortin jos en lahjaa ole ehtinyt ostaa. Lapsen vanhemmat ovat hyvinkin tietoisia siitä, että paikkakunnalle, jossa asuvat, on erittäin vaikea päästä julkisilla, mutta syyllistävät minua aika ajoin siitä kun en tule käymään. Tulisinhan minä, jos olisi auto, ajokortti ja 8-16 työ vapailla viikonlopuilla.

    Kuten kaikissa ihmissuhteissa, kummius lähtee kummin ja lapsen vanhempien välisistä suhteista. Kummilapseni vanhemmat ovat vanhoja nuoruuden ystäviäni, mutta ajan saatossa välit ovat kuitenkin hiipuneet. Tulemme hyvin toimeen, mutta yhteydenpito on jäänyt. Lisäksi vanhempien kanssa minulla ei juurikaan ole enää mitään yhteistä puhuttavaa. Tämän takia tuntuu, kuin olisin vieraiden ihmisten lapsen kummi.

    Näiden seikkojen takia mietin joskus miksi edes rupesin kummin virkaan. Olisin mielelläni enemmän kummilapseni kanssa, mutta rajoittavat tekijät eivät johdu minusta itsestäni vaan täysin minusta riippumattomista asioista. Miksi ihmiset vaativat toisiltaan niin hirveän paljon? Voisiko vähempäänkin olla tyytyväinen? Olin onnellinen siitä, että sain ensimmäisen kummilapsen, mutta lapsen vanhemmat syyllistämisillään ovat hävittäneet kiinnostukseni kummina olemiseen. Eikö jokainen voisi toteuttaa kummiuttaan niin kuin parhaakseen näkevät?
  15. hihahy Aloittelija

    Omien kummien kanssa olin lapsena paljon tekemisissä. Olin viikonloppuina ja lomilla yökylässä jne. He muistivat minua syntymäpäivänä ja jouluna. Muistan, että kummien luona oli mukavaa käydä ja halusin sinne. Jossain vaiheessa yhteydenpito katkesi, en muista että olisin enää yläaste ikäisenä ollut tekemisissä kummien kanssa.

    Olen aina toivonut itselle kummilasta ja sain sen vajaa kaksi vuotta sitten. Vanhempien tai oikeastaan tytön äidin olen tuntenut useamman vuoden. He asuivat silloin 400 kilometrin päässä, joten en nähnyt tyttöä paljoakaan ekan vuoden aikana. Kuitenkin viikoittain puhuin tytön äidin kanssa puhelimessa, lähetin joululahjat ja käytiin miehen kanssa kerran kylässä, niin että olimme useamman yön siellä. Muuttivat kuitenkin tähän meidän lähelle. Nyt tunnin matka. :) siitä asti olen käynyt kylässä joka kuukausi, joskus useammin joskus harvemmin. Vaikka heillä muitakin lapsia, niin oon joka kerta kylässä köydessä pitänyt huolen, että minulla on edes vähän omaa aikaa kummi tytön kanssa. Samoin silloin kun he käyvät meillä. En muuten paljoa ostele mitään, kun tytön äiti sanonut, että vaatteita ja leluja tulee muutenkin joka paikasta niin paljon. Otan tyttöä meille viikonlopuksi ja välillä viikollakin yökylään. Toivon, että saan osallistua tytön elämään jatkossakin. Mielestäni olen onnistunut kummin tehtävässä. Kun menen sinne tai he tulevat meille, niin tyttö tulee ensimmäisenä halaamaan ja haluaa olla minun sylissä, esittelee jos uusi lelu tai vaatteita, oppinut uuden asian jne. Pyytää leikkimään kanssaan. Muutenkin näkee tytöstä ulospäin, että ilahtuu, kun nähdään. :)

    Mun mielestä ei oo tärkeää, paljonko ja minkä arvoisia lahjoja ostaa, vaan se että on läsnä lapsen elämässä. Joulu ja synttäri lahjojen lisäksi en oo ostanut tytölle mitään. Olen kyllä sanonut, että jos tarvitsee jotain, saa kertoa, niin ostan kyllä.
  16. sani5000 Vieras

    Ihminen kuvittelee että jos ryhtyy kummiksi, niin rittää että jouluna ja syntymäpäivinä käy muokkaamassa. Anteeksi mitä?

    Minäpä kerron millainen kummi itse olen.

    -Kummityttöni syntyi vuosi sitten helmikuussa. Kummityttöni äiti haki minut hoitamaan hänen lastaan sillä heidän on mentävä synnyttämää. Tunnin kerkesin hokea tytölle että kohta siskon saat ja kohta minun kummityttöni syntyy. Silloin puhelin pärisi ja prinsessa oli syntynyt. Seuraavana päivänä riensin häntä moikkamaan. Tähän päivään saakkaan olen jokapäivä käynyt leikkimässä hänen kanssa, hoitanut häntä, halaillu, suukotellu ja rakastanut yli kaiken. Nimistä kummityttöni oppi ensimmäiseksi minun nimeni. Illalla nukkumaan mennessä hokee nimeäni, aamulla silmät avatessaan hän hymyilee sängustään ja hokee jälleen nimeäni. Kaiken sen rakkauden ja huomion jonka olen hänelle antanut, lapsi sen tietää kun aidosti välittää. Lahjoilla ei ole mitään väliä, toki olen aina parhaimmat lahjat pstanu, mutta kuvitteletteko te että rakkaus tulee lahjoista? Luuletteko oikeasti että kummotyttöni hokisi minun nimeäni jos vierailen hänen luonaan vain syntymäpäivinä ja jouluna? Ei todellakaan. Onneksi on olemassa erilaisia ihmisiä. Rakastan tyttöä ja hän minua, olen varma siitä. Kummina olemina on iso asia, älä vähättele sitä, se ei tarjota vain sitä että vanhemmat ovat sinut valinneet, vaan että se myös pitää ansaita pienen tytöt/pojan sydämmessä.

    Rakkaudella maailman onnellisin kummi :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 2
    • En tykkää En tykkää x 1
    • Tyhmä Tyhmä x 1
  17. nennaemilia Tuttu foorumilla

    Minusta hyvä kummi on sellainen, jolla on aikaa ja etenkin mielenkiintoa olla mukana lapsen elämässä. Semmoinen luotettava ja turvallinen aikuinen ihminen vanhempien ja läheisimpien sukulaisten lisäksi. Tällä periaatteella olemme pyrkineet valitsemaan esikoisen ja tämän vielä syntymättömän tyypin kummit. Esikoisen kanssa ei onnistuttu ehkä niin hyvin kuin oltaisiin toivottu, mutta syitä eteentymiseenkin voi olla monia. Itselläni on 4 kummia joista 1 on erityisen läheinen edelleen vaikka itsellä ikää 30v, myös toisen kummini kanssa tullaan hyvin juttuun. Kahdesta muusta en ole juuri kuullutkaan moneen vuoteen.
  18. ninsu Aloittelija

    Mä haluan omille lapsilleni paremmat kummit kun mitä mulla itelläni on. Mulla on 3 kummia, jotka eivät pitäneet lähes mitään yhteyttä 20 vuoteen. Vuosi sitten facebookissa tuli kaveripyyntöjä, hyväksyin, mutta jouduin ensin äidiltä kysymään että ketä nää on.
    Mun mielestä hyvä kummi on pysyvä aikuinen lapsen elämässä. Ei lahjoilla väliä, mutta oman ajan antaminen olisi mielestäni tärkeää.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  19. nenna❤ Addikti Maaliskuiset 2021 Helmikuiset 2021 Elomammat 2016 Elomammat 2018

    Miulla on kolme kummia. Sylikummiani en ole nähnyt yli 15 vuoteen ja olen nyt siis 20v. En tiedä millainen hän on, en edes minkä näköinen. Riitahan siitä saatiin rippijuhlien kutsulistaa tehdessä, ett kutsutaanko sylikummiani vai eikö. Mie en olisi halunnut ketään vierasta ihmistä sinne, mutta vanhempieni mielestä oli pakko, koska onhan se kuitenkin sylikummi. Kutsuttiin siis, mutta luojan kiitos ei päässyt tulemaan!
    Tuollaista kummia en tahtoisi omille lapsilleni, vaan välittävän, kiinnostuneen ja lämpimän ihmisen, sitä miekin olisin kaivannut.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  20. Aile Ihastunut foorumiin Tammikuunmammat 2016

    Meillä lasten kummeina on vain niitä läheisimpiä ihmisiä, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Ja myös meitä on moni lähipiiristä pyytänyt kummiksi. Mun mielestä on myös tärkeää että on mukana lapsen elämässä eikä vain synttärinä ja jouluna anna lahjaa. Se tekee kummin hieman persoonattomaksi. Itse haluaisin olla enemmän kummilasten kanssa tekemisissä, mutta heitä on 9 ja kaikki ei asu ihan lähellä. Mutta silloin kun nähdään, saa kummilapsi paljon sylittelyä ja huomiota. Oma perhe vie myös aikaa joten ihan päivittäin ei voi nähdä kaikkia kummilapsia vaan aikaa on järjestettävä aina kun mahdollista :) ollaan miehen kanssa vähän ymmällään kun lyhyen ajan sisään tullut monta kummipyyntöä ystäviltä. Jotenkin kun itse pyytänyt niitä ihanimpia ihmisiä kummeiksi, niin olen miettinyt että ollaanko todella niin monelle niin tärkeitä että haluavat kummeiksi pyytää. Siksi haluan olla sellainen kummi, joka pitää yhteyttä ja tietää mitä kummilapselle ja hänen perheelle kuuluu. Kummius on kunnia-asia, ainaki minulle :)
    Ääh..en jaksa tarkistaa tuliko virheitä, kun kapulalla kirjottelen. :)

Jaa tämä sivu