Millä viikoilla kerroit raskaudesta läheisille?

LaraS

LaraS

Sanavalmis juttuseppä
Kaipaisin kokemuksia ja tarinoita siitä, miten aikaisin / myöhään uskalsit kertoa raskaudesta?
Vaikuttiko yrityshistoria (suunniteltu / suunnittelematon, mahdollinen lapsettomuustausta, hoidot, keskenmenot tai muut kokemukset) tai alkuraskauteen liittyvät vuodot, pelot tmv. kertomisajankohtaan?

Lisäys:
Miten läheisesi reagoi uutiseen ja miltä se sinusta tuntui?
 
Muokattu viimeksi:
Mulla raskaus on ihan alussa, 5. viikon loppupuolella kai oon menossa vasta. Ja kamala tarve päästä kertomaan läheisille (etenkin sisarille ja lähimmille ystäville), jotka tietävät meidän lapsettomuudesta :nailbiting: Kuitenkin pelottaa, et meneekin kesken, kasvaa väärässä paikassa tms. Siksi vähän kaipaankin keskustelua, et onko järkevää kertoa kamalan aikaiseen, millasia kokemuksia muilla asiasta on.

Nimittäin hitsi vie, miten vaikeaa on pitää suu supussa ja yrittää malttaa edes varhaisultraan saakka! Tää on niin hartaasti toivottu ja yritetty :Heartred lopulta pienoinen yllätys kuitenkin, kun meni 2,5 vuotta ja tärppi tuli rentoilun merkeissä luomukierrossa, kun aiemmilla OI-kierroilla ei saatu edes kunnolla folleja kasvamaan :eek: (taustalla pco)

Sunnuntaina (äitien päivä, dpo15) tein ekan plussan enkä uskonut hailukaista todelliseks. Äidin luona kakkukahvilla käydessä oli pakko markettiin poiketa pc-ostoksille ja salassa tein testin. Plussaa oli kuitenki pakko kuttua äitikin kattomaan, et millainen tuli! Äidin harjaantumaton silmä (eläessään ei oo 4 raskaudessaan kotitestiä tehnyt) ei varmaan erottanut mitään :hilarious: positiivisesta digistä ja vahvistuneesta viivasta kun kerroin, sain sitten jo onnittelut. Ja kyllä silloin sunnuntainakin jo heti alkoi äidillä pohtiminen, että meidän vanha amme on liian pieni, mutta mummolassa on tallessa isompi ja se varmaan sieltä joutaa vauvalle käyttöön :grin tiiän, että äiti on odottanut uutta mummotettavaa jo vuosia ja on varmasti ihan pähkinöinä, kuten minäkin :happy093
 
Rv 13 kerroin läheisimmille eli omalle siskolle ja vanhemmille. Muille sitä mukaa kun tavattiin tai soiteltiin, joillekin vasta ihan lopussa. Yrityshistoria ei vaikuttanut, mutta suurin keskenmenon riskiaika vaikutti. Ei olisi ollut kiva kertoa, että ei tuukaan vauvaa. Toki jotain voi sattua missä vaiheessa vaan.

Kuitenkin mielestäni mukavampi kertoa itse, ennen kuin kukaan arvailee asiaa. Itse sain pidettyä salassa syksyn ansiosta, kun pystyi pitämään hupparia. Jos maha ei olisi näkynyt, oisin pitänyt pitempään salassa muilta paitsi omalta perheeltä.

Ei ollut minkäänlaista tarvetta levittää tietoa kenellekään ja inhoan sitä, kun yksi täti tms. saa tietää niin koko suku tietää. Ja nämä henkilöt viis veisaavat siitä, mitä tuleva äiti itse toivoo. Ei tarvitse kertoa ollenkaan sellaisille, joiden kanssa ei muutenkaan olla missään tekemisissä. Tää toki riippuu millaisia tuttavia, kavereita ja sukulaisia on. Jos ne olisi toisenlaisia, niin ois varmaan ollut ihan kiva kertoa raskaudesta. Minusta jokainen saa itse kertoa kelle haluaa. En minäkään levittele toisten asioita. No, jos seuraava kerta joskus koittaa, olen viisaampi.

Tais mennä vähän ohikin aiheen! Mutta tulipahan asioiden taustat selviksi.
 
Esikoisesta kerrottiin mummoille n. 1kk plussasta. Muille vasta kun oli niin pitkällä että näkyi. Takana yritystä 1,5v joten pelko vauvan menetyksestä oli kova.
Mut ajattelin niin, että haluan äidin olevan mulle tukena jos meneekin kesken. Jaettu suru olis puolikas suru.
Pikkukakkosesta, joka tuli ihan yrittämättä, kerrottiin kans melko aikaisin lähisuvulle ja vasta rakenneultran jälkeen muille.
Aika paljon on molemmissa rajoittanut se, että down- seulassa kärähdin kummallakin kertaa. Terveet lapset tuli kuitenkin.
 
Enni totta, että kiva kertoa itse eikä joutua väistelemään kysymyksiä tms. Ikävää tuo, että jotkut ei osaa pitää suutaan supussa :bored: nää on niin henkilökohtaisia asioita, että muilla ei oo asiaa levittää juttuja, ellei erikseen sovita että kertoa saa.
Itsekin sanoin äidille, et ei saa kertoa kellekään. Äidillä itsellään kokemus 12.rv km, niin hänelläkin on ollut meitä odottaessa se 12vk ylitys ennen uutisten kertomista. Ja totesikin, että pitää ne riskiviikot oottaa rauhassa. Kunpa osais ja malttas :rolleyes:
Mun lähimmät ystävät tosiaan tietää meidän lapsettomuuteen liittyvistä kuvioista ja aiemmista kemiallisista, niin olis luontevaa heille kertoo hyviäkin uutisia :shy: pelottaa jotenkin, että kertominen tuo huonoo onnea tmv. Toki tollanen taikausko on vähän hupsua :rolleyes:

Nipper mustakin on hyvä, et joku läheinen tietää ja on sitten konkreettinen olkapää, jos käy huonosti. Toki kumppani on siinä kanssa, mut naisena kaipaa varmasti myös naisellista tukea, jolla on ehkä itselläänki kokemusta raskaudesta.
Ihanaa, et lapset on säikähdyksistä huolimatta terveet :happy: toki itse otan vastaan, vaikka olisi "tiedossa" joku vamma tai kehityshäiriö (näitäkin "varmoja vammoja" oon kuullut ja terveet lapset tulleet. Tai toisin päin). Käyn varmaan seulat, mut lapsivesipunktioon en suostu. Siinä on turha km riski, kun kuitenkaan ei aio raskautta keskeyttää.
 
Vanhemmille ja omille sisaruksille kerrottiin rv10 (vai oliko se 11?). Oltais vielä pimitetty mutta anoppi arvasi. Töissä kerroin viikolla 18, pomolle toki aiemmin. Kavereille sitä mukaa kun tavattiin tai oltiin puheissa. Keskenmenoriski mietitytti kertoessa mutta lapsettomuustausta ei. Jos (ja kun, pitää ajatella positiivisesti) toinen saadaan niin pidetään salaisuus varmasti paljon pidemmälle.
 
Ihailtavaa sinnikkyyttä teillä kaikilla kyllä :eek: ite en taida kyetä vastaavaan - kuten en oo testailujenkaan suhteen osannut hillitä itseäni :hilarious:
 
Itse kerroin hyvin pian niille läheisille jotka tiesi yrityksestäkin. He olivat tukeneet yritysaikana ja olisivat varmasti tukeneet keskenmenon sattuessakin. Muille kerroin sitten nt-ultran jälkeen. Toisille hyvin pian sen jälkeen ja vähän etäisemmille sitten sitä mukaa kun oltiin tekemisissä. Ennen nt-ultraa en uskaltanut kertoa monille kun halusin varmistuksen että on hyviä uutisia.
 
Sama fiilis on täälläkin ja miehelle sanoin, et haluisin kertoa sisaruksille jo, kun tavataan sunnuntaina. Mies toppuuttelee, et ei sais vielä.. eipä hän voi estääkään, mut toisaalta haluaisin kunnioittaa hänenkin toivetta :shy: pitää varmaan mennä vaan fiiliksen mukaan; silloin ei oo oikeaa tai väärää hetkeä.
 
Varmaan vähän eri asia juurikin, jos ystävät tietävät myös yrityksestä. Me ei kerrottu vaikeuksistamme kellekkään, joten ei haluttu raskaudestakaan kertoa.
 
Kerroin tässä raskaudessa heti plussattuani äidilleni ja siskolleni. Ovat tukeneet aina kaikessa - myös tässä, kun viikko plussasta jäin omilleni. Keskenmenoja mulla on ollut ja tuki on tullut näiltä kahdelta. Nyt pelkäsin pahinta, joten oli helpottavaa, et lähimmät tiesivät. Kun viikolla 5+3 selvis et kaks sikiöpussia on mukana, tukea on tarvittu, kun km pelko ollut niin suurta.

Joulukuu oli muutenkin surullinen meidän perheelle, raskausuutinen oli ainoa positiivinen asia.
 
Elea onpa kurjaa, että asiat on mennyt noin. Onneksi sitä tukea kuitenkin sulle on olemassa. Voimia :Heartpink
Meilläkin on ollut kaikenlaista terveys- ym. huolta jo kuukausien / parin viime vuoden ajan, niin siksikin myös ajattelin, että olis kiva kertoa välillä hyviäkin uutisia.
 
Neljä raskautta takana ja viides menossa.
Itse olen kertonut aina heti positiivisen testin saatuani siskolleni ja äidilleni.
Heille jaan ilot ja surut joten keskenmenon olisivat myös saaneet tietoonsa.
Muille kerrottu nt-ultran jälkeen.
Tässä raskaudessa kyllä olen jo muutamille ystävilleni ja läheisille kertonut kun tuki on ollut tarpeen.
Nyt rv 10.
 
Minä kerroin siskoille ja yhdelle ystävälle, sekä mies lähimmälle kaverilleen eilen. Muille ystäville, jotka on tienneet myös lapsettomuuteen liittyvistä seikoista, aion kertoa kun nähdään. Eli saattaa mennä viikkoja, kun harvoin ollaan kasvotusten.
 
Esikoisesta kerroin aika nopeasti omille vanhemmille, koska he tiesivät myös lapsettomuushoidoista. Toisesta ja kolmannesta myös vanhempani saivat tiedon ensimmäisten joukossa. Tästä nykyisestä eli kolmannesta ei vielä tiedä kuin mies, minä ja vanhempani. Varmaan siihen nt-ultraan asti yritetään salata muilta.
 
Mä kerroin miehelle tietysti heti, sit parhaalle ystävälle ja omalle äidille. Muille läheisille kerrottiin vasta ekan ultran (nt-ultra) jälkeen ja hetken päästä siitä uskalsin laittaa myös someen kavereille ja tutuille uutisen.

Mies oli epäuskosen onnellinen, usko kunnolla raskauteen oikeestaan vasta nt-ultran jälkeen, koska meillä oli 3v yritystä takana. Molemmat ollaan todella onnellisia tulevasta pikkusesta!

Isovanhemmat on olleet kans ilosia, varsinki mun äiti.
 
Ollaan aina odotettu nt-ultraan asti ennen kuin ollaan huudeltu asiasta sen suuremmin, koska ei sitä vaan voi ikinä tietää miten käy. Ei tokikaan voi sen jälkeenkään, mutta se suurin riskiaika on mennyt sitten ohi.
Toki olen aina jollekin kertonut salaisesti etukäteen, koska kyllähän se tieto vaan nyt pitää saada jakaa ;D

Meillä alkaa olemaan lapsia sen verta tässä, että lähinnä tämä nykyinen raskaus tuli kyllä kaikille yllätyksenä eli osa taisi jopa unohtaa onnitella..Lähinnä he keskittyivät päivittelemään, että on teillä sitten hulinaa ja blaablaablaa..Eli melkein olisin voinut jättää kertomattakin koko raskaudesta!
 
Me kerrottiin isovanhemmille yms. viikolla 12. Lähinnä siksi, että omat vanhempani asuvat kaukana ja halusin, että he tietävät ennen kuin raskaus näkyy. Ei sitten tule tunnetta etteivät he ole tärkeitä. Kaikki ovat ottaneet hyvin, eikä ihan kamalaa hössötystä ole ollut, vaikkakin nyt on hiukan piirteitä siitä. Itse en semmoista kestä! :facepalm::happy:
 
Takaisin
Top