Miksi vauva itkee hysteerisesti nukuttaessa?

Ruususaippua

Silmät suurina ihmettelijä
Vauva nyt 3,5kk, mutta tämä on ollut ainakin viikosta 6 alkaen ongelma. Nyt tämä on korostunut, koska nukkuu (ylivösymyksen tai kehitysvaiheen?) seurauksena yleensä 4 päikkärit, joiden kesto noin 30 min. Aiemmin nukkui pidempiä päikkäreitä.

Päivisin nukahtaa vaunuihin ongelmitta, mutta ei yleensä nuku 30 min pidempään vaikka jatkaisin kävelyä. Sisälle voi nukahtaa joskus syliin syötettäessä, mutta ei nukahda syliin ilman pulloa, eikä viereen sängylle ilman hysteeristä itkua. Kantoreppuun ei nukahda. Joskus harvoin onnistun vain laskemaan sängylle, jossa vauva nukahtaa rauhallisesti ja nukkuu vieressäni 30 min - 2h.

Iltapäivästä alkaen itkuisempi, esim. eilen iltapäivästä alkaen itkuinen syötön jälkeen, nukkui vikat päikkärit, ruokailua, itkua/kanniskelua, kunnes nukahti pullolle ja lopulta sänkyyn monen tunnin jälkeen. Ei itke jos häntä kantaa ympäriinsä, eli pelkkä sylissä olo ei riitä.

Yöt nukkuu joko kokonaan putkeen tai max. kahdella syötöllä.

Meillä on tulossa lääkäriaika, koska haluan poissulkea fyysisiä syitä. Mutta luulisi että jos sellaisia olisi, ne näkyisi muutenkin voinnissa? Vauva on muutoin iloinen ja kasvanut hyvin. Ollaan yritetty tarjota maitoa, eli nälästä ei pitäisi olla kyse. Vauvalta saa myös röyhtäyksiä hyvin.

En usko, että kyse aliväsymyksestä, koska selkeitä väsymysmerkkejä ja olo menee huonompaan suuntaan mitä pidempään vauva on hereillä.

Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Huono mieli kun mietin onko pienellä joku hätänä ja en osaa auttaa.
 
Vauva nyt 3,5kk, mutta tämä on ollut ainakin viikosta 6 alkaen ongelma. Nyt tämä on korostunut, koska nukkuu (ylivösymyksen tai kehitysvaiheen?) seurauksena yleensä 4 päikkärit, joiden kesto noin 30 min. Aiemmin nukkui pidempiä päikkäreitä.

Päivisin nukahtaa vaunuihin ongelmitta, mutta ei yleensä nuku 30 min pidempään vaikka jatkaisin kävelyä. Sisälle voi nukahtaa joskus syliin syötettäessä, mutta ei nukahda syliin ilman pulloa, eikä viereen sängylle ilman hysteeristä itkua. Kantoreppuun ei nukahda. Joskus harvoin onnistun vain laskemaan sängylle, jossa vauva nukahtaa rauhallisesti ja nukkuu vieressäni 30 min - 2h.

Iltapäivästä alkaen itkuisempi, esim. eilen iltapäivästä alkaen itkuinen syötön jälkeen, nukkui vikat päikkärit, ruokailua, itkua/kanniskelua, kunnes nukahti pullolle ja lopulta sänkyyn monen tunnin jälkeen. Ei itke jos häntä kantaa ympäriinsä, eli pelkkä sylissä olo ei riitä.

Yöt nukkuu joko kokonaan putkeen tai max. kahdella syötöllä.

Meillä on tulossa lääkäriaika, koska haluan poissulkea fyysisiä syitä. Mutta luulisi että jos sellaisia olisi, ne näkyisi muutenkin voinnissa? Vauva on muutoin iloinen ja kasvanut hyvin. Ollaan yritetty tarjota maitoa, eli nälästä ei pitäisi olla kyse. Vauvalta saa myös röyhtäyksiä hyvin.

En usko, että kyse aliväsymyksestä, koska selkeitä väsymysmerkkejä ja olo menee huonompaan suuntaan mitä pidempään vauva on hereillä.

Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Huono mieli kun mietin onko pienellä joku hätänä ja en osaa auttaa.
Mä en lopulta keksiny muuta kuin herkkä reagointi ali- tai yliväsymykseen tai et halus nukkua iholla kiinni, siinä tissi suussa ei huutanut. Toinen lapsi ei tee tätä huutoa yhtään (ei todelkakaan oo niin herkkä kuin esikoinen, esim pesuveden lämpötilat ei mitään väliä kun esikoisella se oli asteen tarkkuudella oltava), joten en vieläkään oikein tiedä onko vaan temperamentti- ja herkkyyskysymys, koska ne meni sit ohi ku kasvoi (toki kaikkea muuta haastavaa tuon aistiherkkyyden kanssa).
 
Meillä myös vauva tuon ikäisenä nukahti melkeinpä aina itkun kautta, tissille nukahtaminen oli ainoa, mikä kävi ilman itkemistä. Päiväunille nukutettiin vaunuihin tai kantoliinaan, ja niihin nukahtamista edelsi oikeastaan aina jonkin sortin itkeskely. Aika lailla yhtäkkiä alkoi jossain 4-5 kk iässä nukahtaa vaunuhin ilman itkua, oppi sellaisella unilauluhyrinällä nukuttamaan itsensä 😄
 
Meillä alko muistaakseni just kolmen kuukauden aikoihin toi että unet oli enää puoli tuntia ja näin 6kk edelleen on neljät puolen tunnin unet, välillä tulee toki pidempiäkin unia.

Ymmärsin niin että tuossa iässä vauvan oma melatonin tuotanto käynnistyy ja ite liitin meidän pikkusen itkut siihen että uus tuntemus sai hänet itkemään. Yritin sitten tehdä vähän kaikkia vippaskonsteja että saisin nukahtamisesta ihanan kokemuksen eikä mun aina tarvis kävelyttää sitä pitkin asuntoa. Tossa vaiheessa otettiin unilaulu käyttöön (vauva+ sovelluksen ääniä). Sitten oli paljon tissin kans nukahtamista, ja edelleen nukutan paljon häntä mun jalkojen päällä jossa häntä on helppo keinuttaa, pehmikkeenä mulla on tyyny tai taiteltu peitto jolla voin sitten nostaa hänet nukahtamisen jälkeen jatkamaan unia yksin. Pikkuinen alkoi tosi nopeasti ymmärtämään että yritän nukuttaa häntä ja protestoi heti joten sitten monesti leikin ja luin hänelle kirjaa että hänellä oli mukava hetki ennen nukuttamista. Näillä mennään edelleen, toivottavasti keksit pian jonku tavan huijata hänet helpommin uneen niin ei jää tuo nukutusprotesti päälle. ❤️
 
Meillä myös vauva tuon ikäisenä nukahti melkeinpä aina itkun kautta, tissille nukahtaminen oli ainoa, mikä kävi ilman itkemistä. Päiväunille nukutettiin vaunuihin tai kantoliinaan, ja niihin nukahtamista edelsi oikeastaan aina jonkin sortin itkeskely. Aika lailla yhtäkkiä alkoi jossain 4-5 kk iässä nukahtaa vaunuhin ilman itkua, oppi sellaisella unilauluhyrinällä nukuttamaan itsensä 😄
Toi unilaulu on muuten ihan tosi suloista, meilläkin pieni monesti tekee niin. 😍
 
Kuulostaa aika tutulta. Meillä oli kanssa usein 1,5-3kk ikäisenä vauvana iltaisin paljon itkua, ei meinannut millään nukahtaa vaikka oli selkeästi väsynyt. Meni varmaan aina yliväsymyksen puolelle, mutten saanut aiemminkaan nukkumaan. Itse käytin kantoliinaa ja se päällä kävelin pitkin hämärää kotia shhshhhshh -ääntä hokien ja usein lopulta siihen sitten nukahti ja pikkuhiljaa alkoi rauhoittua nopeammin (nykyään nukahtaa herkästi myös kantoreppuun). Meillä on myöhäisen rytmin eläjä ollut ihan mahasta asti, käydään koko porukka nukkumaa 22-23 välillä ja edelleen yöunille pääsääntöisesti tissin kautta, vauva nukahtaa mun viereen tissille ja nostan siitä omaan sänkyynsä jatkamaan unia. Joskus nukahtaa syliin jo aiemmin illalla ja siirrän siitä sänkyynsä jatkamaan unia, mutta harvoin.

Olet varmaan kokeillut jo kaikki ärsykkeiden vähentämiset (äänet, valot, ei vaihda jatkuvasti sitä rauhoittelukeinoa jne), ne kun kuormittaa myös? Ja nukkumaan menojen pienen aikaistuksen? En oikeastaan voi lähettää kuin hirveästi tsemppiä, kun toimivia neuvoja ei ole antaa ❤️‍🩹 Muuta kuin, että aika auttoi, lopulta oltiin siinä, että vauva nukahti illalla kuin katkaisimesta tissille. Ehkä pieni apu oli, kun koko päivän seurasi sitä hereilläoloikkunaa ja orjallisesti alkoi rauhoittaa unille päivälläkin ajoissa. Meilläkin onneksi yöt on nukuttu hyvin, vaikka nukahtaminen oli haastavaa. Olisiko ollut tuossa 4kk tuntumassa kun alkoi nukahtaminen helpottaa, mutta sitten alkoi päiväunet lyhetä 😅

Päiväunet tosiaan muuttui kuin sormia napsauttamalla suunnilleen tuossa samassa iässä noihin 30min pätkäuniin ja mikään ei auttanut pidentämään niitä. Aiemmin nukkui hyvin vaunuissa liikkeessä ja paikallaan useita tunteja, mutta se loppui kuin seinään, heräsi 30min kuluttua ja ei nukahtanut enää. Nyt 6kk iässä pikkuhiljaa alkaa päiväunien pituus venyä taas pidempään, mutta paljon nukutaan edelleen niitä 30min unia, joskus 4 päikkärit päivässä, jos ei tule yksiä kunnolla pidempiä.
 
Muokattu viimeksi:
Meille neuvolassa sanottiin että on tuossa iässä hermoston kehitykseen liittyvä juttu, jolle ei voi oikein mitään. Oli pakko kanniskella ja kestää. Sitterissä hytkytys auttoi myös kun en jaksanut aina kantaa.
 
Kiitos vastauksista, yritän ottaa niistä vinkkejä! Yritin eilen ensin nukuttaa aiempaa aiemmin, mutta jouduin vaunuilemaan kolme kertaa ja kaksi kertaa nukahti syliin maitoon. Sanotaanko, että 5 päikkärin päivä oli aika raskas kun käytännössä muuta ei ehtinyt tekemään. Ja iltanukutus oli raivoitkua kuitenkin pikkuisella, eli kaiketi aloitettiin liian myöhään nukuttaminen :( Öiden kanssa ei tosiaan ole ongelmia, koska nukkui 8,5h putkeen ja maidon jälkeen jatkoi vielä 3h unia.

En vaan käsitä, että miten jaksan tätä monta kk jos en opi nukuttamaan pientä sisälle kuin osan ajasta. Tähän päälle kumuloituneen väsymyksen seurauksena nämä iltanukutukset ovat raskaita…
 
Ja siis tietysti voi olla, että pieni olisikin ALIväsynyt, eikä yliväsynyt, mutta hänellä on tietyt selkeät väsymysmerkit, joita on useita ja sen perusteella en uskoisi pelkästään tylsistyneeksi?
 
Mä yritin jotenkin pysyä joissain keskivertounissa pakolla esikoisen kanssa ja nyt jälkikäteen mietin et ehkä yritin liikaa. Tän tokan kanssa en yritä yhtään eli käytännössä harvoin nukutan mitenkään vaan nukahtaa kyl kun on väsynyt esim rattaisiin lähes heti. Ja ei tosiaan yllä ku just ja just kaiken maailman nukkumisainataulukoiden alaosaan, mut vauva on tyytyväinen ja ei tarvi taistella unista. Kaksia pvä unia vedelly 4kk asti (tai sekaisin 2-3) ja nyt 7kk yhteensä 2h pväunta ja noin 10,5h yöunta.
 
Ainiin, itse otin silloin aikanaan käyttöön babytrackerin, jossa tuli visuaalisesti näkymänä vauvan unet ja hereilläolot näkyviin. Siitä hahmotti aika nopeasti sem, millaisia aikoja vauva valvoo kerrallaan ja missä kohtaa kannatti alkaa rauhoittua unille. Meillä ei ole ikinä ollut mitään tarkkaa klo 10 ekat unet ja klo 14 seuraavat -rytmiä, vaan olen pelannut niiden hereilläoloikkunoiden kanssa.
 
Mä oon elämäni aikana nukuttanut niin paljon vauvoja että mun mielestä se on jo aika ikävää. Osittain se on tietenki pakollista eikä kaikilta raivoitkuilta voi välttyä, mutta mä annan oman pikkusen mennä usein 'yliväsyneeks', eli jos tiedän että hän on väsyny niin pidän vaan sylissä ja luen hälle vaikka kirjaa siihen asti että hän on oikeesti uninen ja alan vasta sitte nukuttaa. Yleensä meillä nukuttamiseen meneekin vaan viis minuuttia mutta syliaikaa ja sellasta kitinäaikaa on ennen sitä jonku aikaa. Sekin on tavallaan raskasta koska välillä se tarkoittaa sitä että teen vauva kainalossa hommia, mutta mulle se sopii paremmin ku se että nukutan pitkään.

Niinku tossa aiemminkin tuli ilmi niin vauvoille ei oo mitään yhtä oikeaa tapaa nukkua tai nukuttaa tms. Mieti rohkeesti sun omalta kannalta että mitä uutta ja mielekästä voisit vauvan kanssa kokeilla että sun omat hermot sais levätä ja päivät ja yöt sujuis sunki kannalta miellyttävästi.
 
Meillä esikoisella alkoi 5-6 viikon iässä vatsavaivat, ainoa oire oli runsas itkuisuus joka helpottii vain kanniskellessa. Lääkäri kehotti vaihtamaan korvikkeen vatsavaivaisten korvikkeeksi, ja ikuisuus loppui kuin seinään, tilalle ilmestyi tyytyväinen ja helposti nukahtava vauva.
Toinen lapsi oli vatsavaivainen synnäriltä asti, hänellä maitoallergisten korvike toi helpotuksen.

Eli suosittelen kokeilemaan vatsavaivaisten korviketta, jos se ei auta niin maitoallergisen korviketta. Jos maitoallergisen korvike auttaa, niin sen jälkeen lääkärille aika, jotta lääkäri voi tehdä maitoaltistuksen ja saatte lääkärintodistyksella kelasta erityiskorvattavuuden.
 
Eilen käyty lääkärissä ja kuulemma mitään maitoallergiaan tai refluksiin viittaavaa ei onneksi ilmeisesti ole. Kanniskelun tarpeeseen tosin lääri sanoi, että jos on ilmavaivoja se voi tuota aiheuttaa.

Ollaan käytetty vaan kaupan tavallisia valmiita korvikkeita.Jos jollain on suosituksia vatsavaivaisten korvikkeista otan vastaan.
 
Täällä on jo valtava määrä vinkkejä annettu, joten tässä ei tule yhtään vinkkiä lisää. Tässä on kuvaus erään hyvin itkuisen vauvan nukahtamisesta ja miten se on kehittynyt. Toivon tästä olevan vertaistukea.

Meillä vauva meni aina unille itkun kanssa ja pikkuvauvana (2vko-3 kk) oli koliikkiakin. Se oli todella turhauttavaa ja kokeilin kaiken, mutta mikään ei auttanut. Meillä kävi myös paikallisen ensikotiyhdistyksen kautta uniohjaaja (tälle todella iso suositus, jos vaan on teidän paikkakunnalla, tämä on täysin maksuton palvelu!), jonka mukaan tehtiin kaikki oikein. Oikeastaan se vasta helpotti minua, kun joku sanoi, että kaikki on hyvin. Vauva toki itki edelleen.

Itkujen kestot vaihteli noin 15-30 min (pikkuvauvana jopa 2 h) per nukutus. Tätä jatkui niin kauan, kunnes vauva oppi ääntelemään muuten (muistelen että ainkin noin 8 kk ikään) ja sen jälkeen nukahtaminen on ollut kaikenlaista ääntelyä. Koskaan ei ole meidän lapsi mennyt nukkumaan rauhallisesti, levollisesti ja hiljaa, vaan on itkun/ääntelyn lisäksi ollut useimmiten motorisesti levoton (vauvana lähti liikkeelle todella aikaisin ja pyöri sängyssä kuin väkkärä, vaikka oli jo selvästi väsynyt). Suosittelen kuulosuojaimia, kun(jos) itku nostaa omia stressitasoja. Kuulostaa rajulta, että joutuu käyttämään kuulosuojaimia, mutta auttaa paljon oman hermoston hyvinvointia.

Kun hiljalleen oppi tulkitsemaan vauvaa paremmin, niin itsekin oppi milloin on paras hetki yrittää nukuttamista ja minkälaista apua hän nukahtamiseen kaipaa juuri siinä hetkessä. Tämä myös helpottuu, kun vauva kasvaa ja alkaa ilmaista itseään monipuolisemmin. Meillä vauvalla ensimmäisistä univiesteistä (punaiset kulmakarvat) kesti kirjaimellisesti 5 min ennenkuin (yli)väsymysitku alkoi. Eihän kukaan ehdi niin nopeasti laittaa lasta nukkumaan. Se olisi ollut liikaa vaadittu itseltä, että lapsen saisi nukkumaan ilman itkuja. Annoin itselleni tämän suhteen ”synninpäästön” ja hyväksyin itkut vasta 6 kk iässä uniohjaajan kotikäynnin jälkeen. Tunsin vahvaa epäonnistumista ennen sitä ja toki ajoittain senkin jälkeen.

Nyt hän on jo reilu 2 v taapero ja nukahtaa puhuessaan tai laulaessaan. Hän osaa jo pötköttää vuoteessaan rauhallisena, kun sitä on tämä kaikki aika harjoiteltu ja kunhan on riittävän väsynyt. Edelleen toisinaan tarvitsee rauhoittumiseen avustamista (silittelyä/tassuttelua). Kun saa riittävän rauhalliseksi, osaa nukahtaa itse. En tiedä, miten itsenäinen nukahtaminen tarkalleen määritellään, mutta meidän perheelle sopii hyvin, että vietetään taaperon sängyn vieressä 5-15 min iltaisin iltasadun jälkeen ja hän saa nukahtaa (tai on ainakin ihan unen rajamailla). Hän nukkuu pääosin aamuun asti, noin 11 h yöunet. Joskus toki herää öisin ja useimmiten osaa kyllä jatkaa unia itsekin nykyään. Unikouluja emme ole pitäneet koskaan, olemme lempeästi, ilman vuorovaikutuksen rajaamista, harjoitelleet rauhoittumisen ja nukahtamisen keinoja. Tämä on sopinut meidän perheelle.

Kerron tämän kaiken lopulta vain siksi, että olisin itse halunnut kuulla, että en tee mitään väärin ja säästää itseni siltä liialta yrittämisellä ”ratkaista ongelmaa”. Toki on hyvä selvittää kaikki perusasiat (päivärytmi, ettei vauva ole kipeä tai nälkäinen ja nukkumisolosuhteet ovat sopivat), mutta sen jälkeen voi olla, ettei mitkään hyväntahtoiset vinkit auta ja vauva on vaan luonteeltaan ja temperamentiltaan sellainen, että itkee. Pieni vauva ei osaa kommunikoida muuten ja vauvalla ei välttämättä ole mitään hätää, vaikka hän itkee, kunhan aikuinen on läsnä.

Itkuisen vauvan vanhemman tunteita ja arkea on lähes mahdotonta ymmärtää, mikäli ei ole itse kokenut sitä, että vauva itkee jopa tunteja vuorokaudessa (päivällä ja/tai yöllä). Vinkit, joita saa vanhemmilta, joiden vauvat eivät ole olleet runsasitkuisia, tuntuvat usein turhauttavilta. Toivon kovasti jaksamista kaikille itkuisen vauvan vanhemmille. Vaikka juuri nyt ei tunnu siltä, niin se kyllä helpottaa ajan myötä. Älä jää kuitenkaan yksin asian kanssa, vaan puhu siitä ja tarvittaessa hae apua (neuvola, ensikotiyhdistys, lapsiperheen kotipalvelut yms). Et ole yhtään sen huonompi vanhempi kuin kukaan muukaan, vaikka sinun vauva itkee.
 
Eilen käyty lääkärissä ja kuulemma mitään maitoallergiaan tai refluksiin viittaavaa ei onneksi ilmeisesti ole. Kanniskelun tarpeeseen tosin lääri sanoi, että jos on ilmavaivoja se voi tuota aiheuttaa.

Ollaan käytetty vaan kaupan tavallisia valmiita korvikkeita.Jos jollain on suosituksia vatsavaivaisten korvikkeista otan vastaan.
Tämä

 
Takaisin
Top