Miksi halusit vauvan juuri nyt? Tai miksi vauva sai tulla juuri nyt? Kuinka kauan piti yrittää ennen raskaaksi tuloa? Mitä muuta tähän liittyvää haluat kertoa?
Miksi halusit lapsen juuri nyt?
- Ketjun aloittaja Onnenomena
- Aloituspäivämäärä
Minä itse olen halunnut lapsen - ja useammankin - jo vuosia. Ei vain vuosiin löytynyt sopivaa isäehdokasta. Sitten tuo minun rakas "käveli kuin nurkan takaa yhtäkkiä eteen" ja se oli menoa. Kun mentiin naimisiin, oli selvää että lapsi saisi heti tulla. Myös mies oli halunnut lapsia jo pitkään.
Yllättävän hermoja kuluttavaa oli se, että kesti kuitenkin puoli vuotta, ennen kuin tärppäsi. Jälkeenpäin ajateltuna se on lyhyt aika verrattuna monien muiden tilanteeseen, mutta siinä on se juttu, että kun ei etukäteen tiedä, tuleeko niitä lapsia ollenkaan. Nyt on noin viikko siitä, kun saimme positiivisen tuloksen raskaustestistä. Ei voi tietää, meneekö kaikki hyvin, mutta me olemme hurjan onnellsia juuri nyt jo tästä
(milloin minä en ole paniikissa jostain syystä 
).
Tämä tuntuu suurelta ihmeeltä.
Yllättävän hermoja kuluttavaa oli se, että kesti kuitenkin puoli vuotta, ennen kuin tärppäsi. Jälkeenpäin ajateltuna se on lyhyt aika verrattuna monien muiden tilanteeseen, mutta siinä on se juttu, että kun ei etukäteen tiedä, tuleeko niitä lapsia ollenkaan. Nyt on noin viikko siitä, kun saimme positiivisen tuloksen raskaustestistä. Ei voi tietää, meneekö kaikki hyvin, mutta me olemme hurjan onnellsia juuri nyt jo tästä
(milloin minä en ole paniikissa jostain syystä ).Tämä tuntuu suurelta ihmeeltä.
Meillä on kaksi lasta ennestään, mä olen aina haaveillu neljästä ja mies oli että vain kaksi ja sitte riittää. Muutaman kuukauden keskustelujen jälkeen päätettiin yrittää kolmatta ja hän tarttui matkaan kerrasta. Esikoista tehtiin noin 8 vuotta ja kakkosta 8kk.
Meillä tavoitteena kaksi lasta, esikoinen syntyi kesäkuussa - 18. Vauvakuume nosti minulla päätään jo - 18 loppupuolella,mutta käytännön asioiden vuoksi lähdettiin tavoittelemaan kesävauvaa vuodelle 2020, ajatuksena, että jos vaikka tarttuisi yhtä helposti mukaan kuin esikoinenkin, joka tärppäs käytännössä ekalla kunnollisella yrityskierrolla. Kakkosen yritys kuitenkin viivästyi hieman, koska lääkinnällisten syiden vuoksi minulle laitettiin botoxia, joka estää ainakin sen kierron yrityksen,jona botox pistettiin. Tämä nykyinen raskaus kuitenkin käy vielä hyvin meidän "kesävauva-20-tavoitteesta" kunhan vaan menossa pysyisi mukana loppuun asti. Kolmannella yrityskierrolla siis tarttui mukaan.
Meillä oli jo alunperin puhuttuna, että pari lasta pienehköllä ikäerolla. Mulle iski vauvakuume jo joskus vuosi sitten esikoisen ollessa n. 1/2v, mutta jouduttiin käytännön syistä odottamaan. Esikoisen synnytyksessä tuli sen verran pahat repeämät, että sain vahvan kehotuksen odottaa vuoden verran ennen seuraavaa ja antaa paikkojen parantua. Vuoden lähestyessä mun vauvakuume alkoi vaihtua pelkoon tulevasta, jos repeän taas ja mitä siitä seuraa ym. Alkukesästä asti menty kuitenkin osittain varmoillapäivillä... 
Ja nyt sitten päätin uskaltautua kohtaamaan tulevan, kun kuitenkin sen toisen lapsen haluan. Ekasta kierrosta tärppäs, mutta katsotaan kauanko kestää matkassa mukana.
Ja nyt sitten päätin uskaltautua kohtaamaan tulevan, kun kuitenkin sen toisen lapsen haluan. Ekasta kierrosta tärppäs, mutta katsotaan kauanko kestää matkassa mukana.
Oltaisiin oikeastaan haluttu jo vuotta pienemmällä ikäerolla sisarus. Nyt oli hyvä hetki, voin äitiyslomalla samalla pitää myös vaikeasti allergista esikoista kotona sen sijaan, että olisi hirveä huoli altistumisista ja anafylaksioista päivähoidossa. Myöhemmin lapsille olisi tullut paljon isompi ikäero kuin haluaisin, eikä elämänvaihe olisi ollut enää muutamaan vuoteen seuraavalle lapselle otollinen.
Elämä on omalla ja läheisten kohdalla opettanut ettei näitä asioita voi kaikki onnellisesti itselleen suunnitella ja toteuttaa suunnitelmien mukaan.
Itse uskon että elämä mukautuu kyllä perheen tilanteen mukaan ja siksi meille tämä hetki on ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin
Käytännön rajoitteet ja esimerkiksi taloudelliset tilanteet ymmärrän kyllä, että niillä on isoja vaikutuksia. Silti ajattelen että meillä täällä on hieno yhteiskunta joka tukee monessa tilanteessa ja aika nopeasti sitä pystyy esimerkiksi palaamaan työn pariin jos perheen talous sitä edellyttää. Toki moni asia voisi perhevapaiden ja naisen aseman suhteen olla vielä paljon paremminkin, sitä en kiellä ja sen eteen tulee tehdä töitä että naiset eivät kärsi perhevapaiden vuoksi työelämässä.
Itse uskon että elämä mukautuu kyllä perheen tilanteen mukaan ja siksi meille tämä hetki on ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin
Käytännön rajoitteet ja esimerkiksi taloudelliset tilanteet ymmärrän kyllä, että niillä on isoja vaikutuksia. Silti ajattelen että meillä täällä on hieno yhteiskunta joka tukee monessa tilanteessa ja aika nopeasti sitä pystyy esimerkiksi palaamaan työn pariin jos perheen talous sitä edellyttää. Toki moni asia voisi perhevapaiden ja naisen aseman suhteen olla vielä paljon paremminkin, sitä en kiellä ja sen eteen tulee tehdä töitä että naiset eivät kärsi perhevapaiden vuoksi työelämässä.
Alustan selostusta: Minusta on hassua kirjoittaa miehen lapset, koska yhtä lailla ovat minunkin vaikken heidän äitinsä olekaan. Mutta tuntuu jotenkin kylmältä erotella. Selvyyden vuoksi kuitenkin kirjoittanen miehen lapsista, ja yhteisestä.
Meillä tosiaan joka toinen viikko 1 lapsi, joka toinen 3 lasta. Isot ovat 10v poika ja 7v tyttö, ja tämä yhteinen tyttö on 1v 9kk.
Elämä on kuljettanut eri polkuja mitä olin ajatellut, mutta onni niin sillä olen nyt todella onnellisessa paikassa. En vielä mieheni tavatessani tiennyt voisinko tulla raskaaksi. Olimme ex-mieheni kanssa yritelleet, ei mitenkään kovasti ja suunnitelmallisesti, ja onni on etten raskautunut.
Mieheni tavatattuani ja jossain vaiheessa lapsiin tutustuttuani olin onnellinen, että minulla oli nämä lapset
Ikää ja elämänkokemusta molemmilla takana, joten reilu vuoden yhdessä olon jälkeen aloimme yrittää yhteistä lasta. Hän tarttuikin matkaan neljännellä kierrolla. Uudestaan vauvakuume nosti päätään hyvinkin pian mutta käytännön syistä päätimme odottaa hetken. Nyt syksyllä päätimme että jätetään ehkäisy ja katsotaan. Aika tuntui sopivalta ja olimmekin puhuneet että 2-3 vuoden ikäero voisi olla passeli.
Meillä tosiaan joka toinen viikko 1 lapsi, joka toinen 3 lasta. Isot ovat 10v poika ja 7v tyttö, ja tämä yhteinen tyttö on 1v 9kk.
Elämä on kuljettanut eri polkuja mitä olin ajatellut, mutta onni niin sillä olen nyt todella onnellisessa paikassa. En vielä mieheni tavatessani tiennyt voisinko tulla raskaaksi. Olimme ex-mieheni kanssa yritelleet, ei mitenkään kovasti ja suunnitelmallisesti, ja onni on etten raskautunut.
Mieheni tavatattuani ja jossain vaiheessa lapsiin tutustuttuani olin onnellinen, että minulla oli nämä lapset
Ikää ja elämänkokemusta molemmilla takana, joten reilu vuoden yhdessä olon jälkeen aloimme yrittää yhteistä lasta. Hän tarttuikin matkaan neljännellä kierrolla. Uudestaan vauvakuume nosti päätään hyvinkin pian mutta käytännön syistä päätimme odottaa hetken. Nyt syksyllä päätimme että jätetään ehkäisy ja katsotaan. Aika tuntui sopivalta ja olimmekin puhuneet että 2-3 vuoden ikäero voisi olla passeli.
Esikoinen on syntynyt 12/16 ja alunperinkin haluttiin kyllä hälle sisarus, mutta vähän pidemmällä ikäerolla siten, että esikoinen olisi jo hieman itsenäisempi. Reilun vuoden ehti ehkäisy olla poissa kunnes plussasin. Töiden puolesta tämä oli vähän huono hetki, mutta tuskin sitä täydellistä hetkä enää näin 36 v olisi kannattanut odotellakaan.