Mikä yllätti synnytyksessä?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Mikä yllätti synnytyksessä? Tai mikä yllätti eniten?

Esikoisen synnytyksessä yllätti ainakin perätila (piti olla raivotarjonnassa) ja se kuinka huono olo sektiossa tuli. Kuopuksen synnytyksessä ehkä se, että ponnistusvaiheessa sattui eniten alapäähän (eikä siis supistukset).
 
Esikoisella se yllätti kuinka vaikeaa voi ponnistaminen olla. Kuopuksessa taas yllätti kuinka helppo se voi olla. Tokalla kerralla yllätti myös, kuinka paljon korkeammaksi kipukynnys oli tullut

Esikoisesta ei ollut kunnollista ponnistamisen tarvetta ja kun kupuksesta oli niin sekin yllätti kuinka vahva se oli.
 
Mulla kans yllätti se paineen tunne ja ponnistamisen tarve. Esikoisen aikana sitä ei ollut ja kivut oli kovat ja ponnistaminen vaikeaa. Toisen kohdalla kaikki oli niin paljon helpompaa :tears:
 
Ponnistamisen tarve ja paineen tunne täälläkin. Joku olikin hienosti kuvaillut asiaa sen tuntumalla siltä, että on ihan jäätävä kakkoshätä. No aikalailla nappiin meni kyllä :rolling:

Uskoin ponnistamisen olevan todella hankalaa, mutta itse selvisin nopealla ponnistusvaiheella ilman repeämiä. Olin myös kuullut tarinoita siitä, miten kaikki repeää, joten tämä yllätti hieman.
 
Ensimmäisen kanssa se kuinka vaikeaa se ponnistaminen on. Oli kyllä sen verran harteikas kaveri että tarvittiin lopulta eppari.
Toisessa kuinka nopeasti se saattaa edetä ja kuinka "helposti" lapsi syntyi. :rolling:
 
Ekassa se, että epiduraali ei vienytkään kaikkia kipuja pois, vaan järkyttävä paineen tunne tuli silti joka supistuksella. Toisessa yllätti se, että se olikin oudolla tavalla jopa ihan kivaa :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Se tunteidenkirjo! Ihan uskomatonta. Yhtä itkemistä vaan, ensin pelosta, sitten helpotuksesta ja sitten onnesta.
 
Synnytyksen kesto! Olin toki kuullut painajaismaisen pitkistä supisteluista, mutta en olisi uskonut että ne voivat kestää perjantai 02.00 alkaen aina maanantaihin 19.00. Sektioon lopulta päätyi, pää oli vinossa.

Minulle tuli myös yllätyksenä se, miten naurettavan surkeaa kivunlievitystä sairaalasta sektion jälkeen saa (toki imetys rajoittaa). Olin tosi kipeä ja pitkään! Olen saanut sairaalasta paljon paremmat lääkkeet pelkkään tähystysleikkaukseenkin.
 
Ensinnäkin se, etten tiennyt miltä supistusten kuuluu tuntua ja siitä johtuen en oikein tiennyt milloin sairaalaan pitäisi lähteä ja vaikka puhelimessa sanoin, että nyt on kyllä varmasti aika lähteä, kun tekee pirun kipeää, niin vastattiin, että et sä voi vielä synnyttää, kun pystyt vastaamaan kysymyksiin niin hyvin. No, lähdin kuitenkin ja pääsin suoraan synnytyssaliin synnyttämään. :tears:

Toiseksi se, että supistukset oli se kivuliain osuus synnytyksestä ja ponnisstusvaihe ei enää tuntunut yhtä pahalta (tosin käytin kaikki kivunlievitykset, joita tarjolla oli).

Kolmanneksi se, että kyljelleen maaten oli hyvä synnyttää.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, kun omalla kohdalla varmasti kaikki yllätti. Pääasiassa positiivisella tavalla, onneksi. ☺️
 
Kummassakin synnytyksessä olin hämilläni ponnistusvaiheen helppoudesta ja nopeudesta. Ensimmäisessä synnytyksessä myös aiheutti kummeksuntaa se, miten epparihaavan ompeleminen saattoi tuntua ja sattua niin paljon, vaikka kätilö kovasti vakuutti että kyllä siellä puudutetta on. Myös jakkarasynnytyksen helppous ja mukavuus yllätti, vaikka olin etukäteen ajatellutkin sen itselle todennäköisesti mieluisimmaksi.
 
Se yllätti, että nykyaikana Suomessa synnytyksessä voi edelleen käydä niin, ettei kivunlievitystä saa, vaikka olisi kuinka ajoissa sairaalassa, vaikka kivunlievitystä haluaisi alusta asti. Ihan täyttä potaskaa vöittämä, että kaikki saavat kivunlievityksen jos sitä haluavat.

Yllätyin myös siitä, kuinka synnytyssairalaan pääsyä pitää anella ja kuinka innokkaasti ja vakaasti sieltä ollaan käännyttämässä synnyttäjää pois, jopa vielä pari tuntia ennen kuin lapsi syntyy. Synnyttäjän pitää jaksaa ja osata väittää vastaan, tämä yllätti myös, ettei ammattilaisen arvioon voi luottaa.

Se yllätti myös että vastuu kaikessa on synnyttäjällä, eli ei voi luottaa siihen, että ammattilainen ohjaa synnyttäjää, vaan ammattilainen voi olla täysin pihalla synnytyksen etenemisestä ja synnyttäjän pitää osata kertoa kätilölle mitä tapahtuu, ja jaksaa ja osata tässäkin väittää vastaan, jos kätilö esittää täysin pielessä olevia väitteitä.

Se yllätti myös, että vauva syntyy ilman että sitä mitenkään yrittää auttaa, vaikka en olisi edes tajuissani. Esikoisen kohdalla päätin, etten muuten varmasti ponnista yhtään ennen kuin saan kivunlievitystä, mutta ne infernaaliset supistukset yksinään tuuppasivat vauvan ulos kolmella supistuksella.

Kaikkein pahiten yllätti se, että synnytyssairaaloissa on nykyään tämä sairas "baby friendly" -ideologia, joka asettaa imetyksen tärkeämmäksi kuin vauvan tai synnyttäjän terveyden. Eli kaikkein tärkeintä on kotiuttaessa saada kirjattua merkintä, että lapsi on täysimetyksessä, vaikka lapsi näkisi nälkää siksi ettei äidiltä maitoa tule. Lapsen nälkiinnyttämisessä ei ole mitään vauvamyönteistä, ja kutsunkin sitä itse vauvavihamieliseksi sertifikaatiksi, ja paheksun syvästi jokaikistä sairaalaa, joka tuohon hulluuteen ryhtyy. Tuon takia täysin terveenä syntynyt esikoiseni meni nälästä tajuttomaksi, ja saavutti syntymäpainonsa vasta kuukauden kuluttua syntymästä. En mitenkään hyväksy tällaisia ideologioita, joilla aiheutetaan vahinkoa täysin terveille vastasyntyneille, samalla kun äideille valehdellaan, että kaikki kunnossa, jatka samaa rataa, vauva saa kyllä kaiken tarvitsemansa, ei kannata huolehtia.
 
Se yllätti, että nykyaikana Suomessa synnytyksessä voi edelleen käydä niin, ettei kivunlievitystä saa, vaikka olisi kuinka ajoissa sairaalassa, vaikka kivunlievitystä haluaisi alusta asti. Ihan täyttä potaskaa vöittämä, että kaikki saavat kivunlievityksen jos sitä haluavat.

Yllätyin myös siitä, kuinka synnytyssairalaan pääsyä pitää anella ja kuinka innokkaasti ja vakaasti sieltä ollaan käännyttämässä synnyttäjää pois, jopa vielä pari tuntia ennen kuin lapsi syntyy. Synnyttäjän pitää jaksaa ja osata väittää vastaan, tämä yllätti myös, ettei ammattilaisen arvioon voi luottaa.

Se yllätti myös että vastuu kaikessa on synnyttäjällä, eli ei voi luottaa siihen, että ammattilainen ohjaa synnyttäjää, vaan ammattilainen voi olla täysin pihalla synnytyksen etenemisestä ja synnyttäjän pitää osata kertoa kätilölle mitä tapahtuu, ja jaksaa ja osata tässäkin väittää vastaan, jos kätilö esittää täysin pielessä olevia väitteitä.

Se yllätti myös, että vauva syntyy ilman että sitä mitenkään yrittää auttaa, vaikka en olisi edes tajuissani. Esikoisen kohdalla päätin, etten muuten varmasti ponnista yhtään ennen kuin saan kivunlievitystä, mutta ne infernaaliset supistukset yksinään tuuppasivat vauvan ulos kolmella supistuksella.

Kaikkein pahiten yllätti se, että synnytyssairaaloissa on nykyään tämä sairas "baby friendly" -ideologia, joka asettaa imetyksen tärkeämmäksi kuin vauvan tai synnyttäjän terveyden. Eli kaikkein tärkeintä on kotiuttaessa saada kirjattua merkintä, että lapsi on täysimetyksessä, vaikka lapsi näkisi nälkää siksi ettei äidiltä maitoa tule. Lapsen nälkiinnyttämisessä ei ole mitään vauvamyönteistä, ja kutsunkin sitä itse vauvavihamieliseksi sertifikaatiksi, ja paheksun syvästi jokaikistä sairaalaa, joka tuohon hulluuteen ryhtyy. Tuon takia täysin terveenä syntynyt esikoiseni meni nälästä tajuttomaksi, ja saavutti syntymäpainonsa vasta kuukauden kuluttua syntymästä. En mitenkään hyväksy tällaisia ideologioita, joilla aiheutetaan vahinkoa täysin terveille vastasyntyneille, samalla kun äideille valehdellaan, että kaikki kunnossa, jatka samaa rataa, vauva saa kyllä kaiken tarvitsemansa, ei kannata huolehtia.
Kiitos tästä tekstistä. Olen täysin samaa mieltä. 👍
 
Se yllätti, että nykyaikana Suomessa synnytyksessä voi edelleen käydä niin, ettei kivunlievitystä saa, vaikka olisi kuinka ajoissa sairaalassa, vaikka kivunlievitystä haluaisi alusta asti. Ihan täyttä potaskaa vöittämä, että kaikki saavat kivunlievityksen jos sitä haluavat.

Yllätyin myös siitä, kuinka synnytyssairalaan pääsyä pitää anella ja kuinka innokkaasti ja vakaasti sieltä ollaan käännyttämässä synnyttäjää pois, jopa vielä pari tuntia ennen kuin lapsi syntyy. Synnyttäjän pitää jaksaa ja osata väittää vastaan, tämä yllätti myös, ettei ammattilaisen arvioon voi luottaa.

Se yllätti myös että vastuu kaikessa on synnyttäjällä, eli ei voi luottaa siihen, että ammattilainen ohjaa synnyttäjää, vaan ammattilainen voi olla täysin pihalla synnytyksen etenemisestä ja synnyttäjän pitää osata kertoa kätilölle mitä tapahtuu, ja jaksaa ja osata tässäkin väittää vastaan, jos kätilö esittää täysin pielessä olevia väitteitä.

Se yllätti myös, että vauva syntyy ilman että sitä mitenkään yrittää auttaa, vaikka en olisi edes tajuissani. Esikoisen kohdalla päätin, etten muuten varmasti ponnista yhtään ennen kuin saan kivunlievitystä, mutta ne infernaaliset supistukset yksinään tuuppasivat vauvan ulos kolmella supistuksella.

Kaikkein pahiten yllätti se, että synnytyssairaaloissa on nykyään tämä sairas "baby friendly" -ideologia, joka asettaa imetyksen tärkeämmäksi kuin vauvan tai synnyttäjän terveyden. Eli kaikkein tärkeintä on kotiuttaessa saada kirjattua merkintä, että lapsi on täysimetyksessä, vaikka lapsi näkisi nälkää siksi ettei äidiltä maitoa tule. Lapsen nälkiinnyttämisessä ei ole mitään vauvamyönteistä, ja kutsunkin sitä itse vauvavihamieliseksi sertifikaatiksi, ja paheksun syvästi jokaikistä sairaalaa, joka tuohon hulluuteen ryhtyy. Tuon takia täysin terveenä syntynyt esikoiseni meni nälästä tajuttomaksi, ja saavutti syntymäpainonsa vasta kuukauden kuluttua syntymästä. En mitenkään hyväksy tällaisia ideologioita, joilla aiheutetaan vahinkoa täysin terveille vastasyntyneille, samalla kun äideille valehdellaan, että kaikki kunnossa, jatka samaa rataa, vauva saa kyllä kaiken tarvitsemansa, ei kannata huolehtia.
Ai, noinkin voi sairaalassa nykyään vastasyntynyttä nälkiinnyttää, uskomatonta!! Pitääköhän tässä varata myös steriilejä pulloja ja korviketta kassiin mukaan.
Mun pikku veljelle oli annettu sairaalassa heti toisen äidin maitoa, kun omaa ei noussut riittävästi. Minut on pulloruokittu heti synnytyksen jälkeen, äidin heikon kunnon (massiivinen verenvuoto) vuoksi...
 
Ikävä kyllä jaan myös @Suski75 tavoin näkemyksen siitä, ettei tuo "baby friendly" ole niin baby friendly. Vaikka synnytykseni sujui kaikin puolin hyvin, ei ole kehumista imetykseen liittyvässä tuessa ja ohjauksessa. Lähdin kotiin rintakumin ja nälkäisen vastasyntyneen kanssa. Neuvolan terveydenhoitaja sai viikon päästä imuotteen kuntoon ja lapsen syömään ilman rintakumia, joka helpotti meidän öitä kummasti, eikä lapsi ollut enää jatkuvasti nälkäinen.

Syntymäpaino saatiin nousemaan kahdessa viikossa, joten loppu oli onnellinen. Babybluesin keskellä olisi kuitenkin voinut keskittyä muuhunkin kun lapsen painosta huolehtimiseen. Synnytystoiveisiin meni juuri sen takia toive, ettei rintakumia tyrkytetä, vaan imuote katsotaan oikeasti kuntoon ennen kotiin lähtöä. Ensisynnyttäjänä sitä kuitenkin luotti ammattilaisiin, mutta tällä kertaa olen viisaampi tässä asiassa, jos sama toistuu.
 
Ikävä kyllä jaan myös @Suski75 tavoin näkemyksen siitä, ettei tuo "baby friendly" ole niin baby friendly. Vaikka synnytykseni sujui kaikin puolin hyvin, ei ole kehumista imetykseen liittyvässä tuessa ja ohjauksessa. Lähdin kotiin rintakumin ja nälkäisen vastasyntyneen kanssa. Neuvolan terveydenhoitaja sai viikon päästä imuotteen kuntoon ja lapsen syömään ilman rintakumia, joka helpotti meidän öitä kummasti, eikä lapsi ollut enää jatkuvasti nälkäinen.

Syntymäpaino saatiin nousemaan kahdessa viikossa, joten loppu oli onnellinen. Babybluesin keskellä olisi kuitenkin voinut keskittyä muuhunkin kun lapsen painosta huolehtimiseen. Synnytystoiveisiin meni juuri sen takia toive, ettei rintakumia tyrkytetä, vaan imuote katsotaan oikeasti kuntoon ennen kotiin lähtöä. Ensisynnyttäjänä sitä kuitenkin luotti ammattilaisiin, mutta tällä kertaa olen viisaampi tässä asiassa, jos sama toistuu.
On tää palsta vaan niin hyvä 📣💥 💐!
Sanavarasto karttuu ja tietoa kertyy...
Minnehän tuo synnytyssuunnitelma kirjataan ja milloin? Tulenee vastaan neuvolassa, toivoisin.
 
On tää palsta vaan niin hyvä 📣💥 💐!
Sanavarasto karttuu ja tietoa kertyy...
Minnehän tuo synnytyssuunnitelma kirjataan ja milloin? Tulenee vastaan neuvolassa, toivoisin.

Riippuu varmasti kunnasta ja neuvolasta jaetaanko esimerkiksi lomakkeita tähän liittyen, tai onko esimerkiksi pelkopolikäyntejä, joissa tietoja laitetaan ylös valmiiksi. Meilläpäin ei sellaista ole kummallakaan kerralla annettu, vaan olen käyttänyt tätä Vau.fi:n pohjaa, johon olen lisännyt muutaman oman toiveeni ja tulostanut tämän sinne neuvolakortin koteloon valmiiksi odottelemaan. Toki painosanalla toiveet, synnytys etenee miten etenee, mutta haluan itse valmistautua hieman paremmin kun viimeksi, jolloin en tiennyt mistään mitään. :Smirking Face:
 
Muokattu viimeksi:
Tuntuu kyllä olevan valtavaa vaihtelua näissä asioissa. Itselleni sanottiin ettei voida lähteä kotiin ennen kun vauvan paino alkaa nousta. Mutta sairaaloita ja varsinkin kätilöitä on erilaisia.
 
Riippuu varmasti kunnasta ja neuvolasta jaetaanko esimerkiksi lomakkeita tähän liittyen, tai onko esimerkiksi pelkopolikäyntejä, joissa tietoja laitetaan ylös valmiiksi. Meilläpäin Espoossa ei sellaista ole kummallakaan kerralla annettu, vaan olen käyttänyt tätä Vau.fi:n pohjaa, johon olen lisännyt muutaman oman toiveeni ja tulostanut tämän sinne neuvolakortin koteloon valmiiksi odottelemaan. Toki painosanalla toiveet, synnytys etenee miten etenee, mutta haluan itse valmistautua hieman paremmin kun viimeksi, jolloin en tiennyt mistään mitään. :Smirking Face:
Espoon äitiysneuvolan ja HUS:n synnytykset-sivuilta löytyy tulostettava Ajatuksia tulevasta synnytyksestä-lomake.
 
Takaisin
Top